Hiio-hoi, uutisia ulapalta... So on lipunut pulpettiveneellä hienon ja ikimuistettavan matkan Porvoosta Turkuun viikonlopun aikana. Matkalla sää ehtii muuttua pariin kertaankin ja kaikkeen pitää varautua, niin myös tällä matkalla. Porkkalan selkä testaili veneen merikelpoisuuden oikein huolella, kun taas Hanko helli kulkijaa tyynellä säällä ja Turku vastaanotti veneilijän kevyellä sateella.
Espoo katsoo Helsingin piippuja lännen suunnasta.
Uudenmaan virkistysalueyhdistys tarjoaa veneilijöille uskomattoman upeita kohteita saaristossa, kuten Stora Fagerö Inkoossa. Upeaa hiekkarantaa ja rentouttavaa luonnonhelmaa.
Matkan edetessä Satunainen ohikulkija ohittaa Hangon, jossa sää sallii varsin vapaan matkaamisen tällä kertaa. Harvoin on avomeren ulappa näin tyven. Kovalla säällä täällä lienee pulpettiveneellä hieman töitä tehtäväksi.
So jatkaa matkaa kohti seuraavaa majoittautumispaikkaa, Högsåraa, joka osoittautuu edellistä yösijaa vastaavaksi keitaaksi sinisen meren keskellä. Hangon edustan nousua ja laskua aiheuttaneet laajat mainingit ovat enää muisto täällä saarten välissä.
Jotta matkan päähän päästään, ajellaan seuraavaksi kevyessä vesisateessa, hiljaisuuden vallitessa Paraisten läpi. Tyyntä ja rauhallista.
Ja kuten aina, kaikki hyvä ja hieno loppuu aikanaan. Niin myös So on saavuttanut tämän matkan päätepisteen.
Sateinen Turun linna tervehtii ja viittoo ajamaan Ruissalon venerampille.
Hieno ja sitkeyttäkin vaativa reissu. Varsinkin Porkkalan selkä oli hilkulla ottaa voiton. Vene ja kuskin kasvot märkänä, suolavettä valuen, sekin ylitettiin. Loppumatka olikin sitten juhlavoittoista ajelua upeissa aurinkoisissa maisemissa. Suomen saaristossa kelpaa!
