Melontakauden avaus 2020

On Suomi kiinni ja minä auki, vaan kyllä jätkä tulee toimeen omillaan... Suomi on vielä koronaviruksen takia rajoitetussa tilassa, mutta Satunnainen ohikulkija avaa jo kesän lajeja.
Pari viikkoa sitten avattiin rullaluistelukausi ja nyt on avattu kesän melontakausi 9,6 km lenkillä.

Tällä kerralla kausi avattiin "melko" savisessa järvessä. Melaa ei nähnyt juuri vartta syvemmälle.

Mutta ilma mitä hienoin 8 celsiuksen lämmöissä. Aika kova tuuli tälle päivälle 4-5 m/s. Ilman kuivapukua olisi lirissä.

Kirkkokin löytyy tämän järven rannalta. Hyvä paikka nauttia kahvia ja pientä välipalaa.

Luonto ajaa lintuja jo kovasti pesäntekopuuhiin. Taitavat tietää saven vedestä kohta painuvan ja vihreääkin vettä on taas tiedossa kesän aikana.

Aurinko tuntuu tarttuvan Satunnaiseen melojaan aika lailla ja aurinkorasvaa on syytä laittaa. Illalla So havaitsee kasvojen helottavan ja taas nähneen uuden kauden avajaiset luonnon keskellä...

Uusia vermeitä retkeilyyn

Satunnainen ohikulkija testaili jo kesän retkeilyä varten uusia vermeitä mökillä kaikessa rauhassa. Riippari oli jo viime kesänä, mutta lisäksi on nyt hankittu tarppi sateensuojaksi ja puolalaisvalmistajan Cumulus Teneqa 850 makuupussi, jolle luvataan kylmänsietoa -15 celsiusta "comfort" tasossa.

Alla, riipparin pohjalla oli testissä "Retki" puhallettava makuualusta aika löysänä. Sen verran kiikkeräksi muodostui majoite kuitenkin testissä, että So havaitsi olevansa aika nopeasti sammaleen päällä ja riippari keinahteli houkuttelevasti yläpuolella. Aijai sentään, mitkä sammaleen ja märän maan tuoksut tulvahtivatkaan nenään. 😀

Eli ei toimi ainakaan tällä riipparilla tuo makuualusta. Sitä vastoin pitää vielä hankkia aluspeite, jolla saa alapuolen lämpimäksi. Olisi tarvittu jo nyt, vaikka lämmöt taisivat olla juuri ja juuri nollan tuntumassa. Aamulla herätessä sateen ropinaan, oli makuupussissa ollessa alapuolella kylmä ja muuten pussi lämmin.
Tuohan on tyypillisin makuupussien ongelma. Muuten lämmin ja kuohkeamateriaalinen pussi on alapuolelta litistyneenä, eikä eriste lämmitä ollessaan ohueksi painettuna. Ali on hyvin käynyt tuota asiaa läpi omassa vlogissaan.

Tähän reissuun mahtui lisäksi veneen kunnostusta, laiturin tekoa rantaan, metsähommia ja aiemmin moottorisahalla veistelty nallekin sai rouvan toimesta väriä pintaan. Vielä silmät ja kuono mustalla värillä, niin johan alkaa nalle nähdä...

Rulliskausi 2020 avattu koronaviruksesta huolimatta

So avasi taas perinteisesti rulla-/sauvarullaluistelukauden 2020 koronaviruksesta huolimatta. Parin viimeisen vuoden aikana rullailut jääneet aika vähiin.

Aivan mahtavaltahan tuo taas tuntui ja hikeä pukkaa. On se vaan kova laji tämä sauvarullailu. Vaikka juoksua ja maastopyöräilyä tehty koko talvi, polvet ja nilkat lenkin jälkeen hieman herkkänä, mutta kyllä se siitä muutaman lenkin jälkeen taas lähtee.

Tänä kesänä olisi tarkoitus rullailla aiempaan tapaa isompia kilometrimääriä. Tuo määrä vähennetään suoraan fillaroinnille ajatellusta tavoitearvosta. Aika kun ei valitettavasti riitä kaikkeen.

Läskien lotinaa...

Tämä talvi on osoittanut, että läski lotisee. Siis läskipyörän renkaat lotisevat lätäköihin.

Ei ole montaa kertaa ollut sellaisia pakkasia, että olisi voinut ajella jäätyneiden paikkojen yli rennosti ja pakkanen purisi poskipäitä. Tosin on näitäkin ollut. Tyypillisesti mennään kieli keskellä suuta märän ja kuran viettämässä maastossa, jossa rengas pitää juuri ja juuri riittävästi. Uusi normaali on märkä talvi.
Mutta ei se välttämättä ole huono asia. Juuri maastopyöräilyyn tuokin sopii kuin nenä päähän.

Huikeita ilmoja näihin hommiin on siunaantunut yllin kyllin. Ai sitä aurinkoa, silloin kun paistaa kirkkaalta taivaalta ja vielä heijastuu pienestä maassa olevasta kuurasta/lumesta. No, kyllähän se aurinko kelpaa sellaisenaankin.

So on löytänyt taas uusia polkuja ja reittejä lähiseuduilta. Tasapaino, sekä ketteryys metsässä kehittynyt merkittävästi sitten viime syksyn, jolloin läskipyörä oli vielä uusi tuttavuus.

Pyörää on tuunattu omaan kroppaan sopivaksi normaaliin tapaan, kuten jokainen tosissaan hommaan suhtautuva pyöräilijä joutuu tekemään. Lisätty ohjaintangon korottajaputki, joka nostaa selän pystympään asentoon. Samoin kavennettu ohjaintankoa 10 cm alkuperäisestä 78 cm mitasta. Nyt mahtuu kulkemaan kapeimmissakin välipaikoissa puuston lomassa. No, välillä pienimmät pajut joutuvat antautumaan, mutta kuitenkin.

Lisätty myös satulaan joustotanko, joka tasoittaa metsäpolkua mukavasti noin 5 cm joustolla.
Aijai, kun menee mukavasti pienten juurien yli ilman turhaa pomppimista takalistossa. Tuota mätkytystä tulee tässä hommassa muutenkin tarpeeksi. Nyt alkaa olla pyörä sellaisessa kunnossa, että sillä on mukava viettää aikaa poluilla vaikka ja kuinka.

So on saanut houkuteltua perheenkin poluille ja innostuman uudesta harrastuksesta. Mukava mennä porukalla näitä reittejä ja laitella lounastakin aurinkoisella kelillä.

"Metsään meneminen" on edelleen vuonna 2020 sellainen asia, mitä ihminen kaipaa. Sinne pitää mennä, jotta ymmärtää isot kokonaisuudet ja ihmisen paikan kokonaisuudessa. Kuin aikojen alussa konsanaan...