Voimansiirtoa

Nimittäin uusittu voimansiirtoa fillariin. Stevens Xenon:lla ajettu noin 10 000 km ja vain ketju vaihdettu kertaalleen tässä välissä. Nyt ongelmaksi alkoi muodostumaan ketjun hyppääminen pois paikoiltaan pienimmillä vaihteilla ajettaessa. 1-2 vaihteilla ei voinut ajaa enää ollenkaan ja kolmoseltakin välillä hyppäsi. Ongelma näytti olevan pahimmillaan juuri etupään rattaissa. Ketju ei enää sopinut rattaan hampaisiin. Takapakassa ei niinkään näkynyt.

FC-6800 sarjan takapakkaa ei tunnu enää saavan mistään. Uusi vastaava malli on tuo CS-R8000. Ei taida olla muuta eroa, kuin pari grammaa kevyempi. Nyt vaihdettu eturattaat, takapakka ja ketjut.

Tehty pieni testilenkki ja havaittu toimivaksi. Satunnainen ohipolkija oli jo unohtanut, miten tarkasti ja nopeasti se DI2 vaihteisto toimii, kun osat vaan kunnossa. Erittäin jämäkän ja nopean tuntuista on vaihtaminen nyt.

Kuukauden, parin jälkeen...

Noniin, tuli huomattua, että vaikka Xenon:n speksit sanovat käytössä olevan uudessa pyörässä 11-28 takapakan, niin ainakin tässä yksilössä on ilmeisesti ollut 11-32. Nimittäin tuli heti vaihdon jälkeen huomattua ylämäissä raskaamman oloista vetoa kuin aikaisemmin.

Nyt, kun tuota fillaria enemmän ajettu, So huomaa, ettei peräkärryllä voisi kuvitellakaan nousevansa sellaisia mäkiä mitä tässä vuosien varrella on puskettu vanhalla setillä.

Nyt lähtikin sitten 11-34 hampainen CS-HG800-11 takapakka tilaukseen, joten kohta taas nousee vaikka puuta pitkin männyn latvaan. Eli pitäisi ykkösvaihteen olla entistäkin kevyempi. Toivottavasti toi vaihtaja jaksaa vääntää ketjun vielä tuohon suurimmalle kiekolle. Kun tossa saattaa tulla ongelmaksi juuri vaihtaja, joka ei jaksa vääntää tai ei riitä pituus suunnitellun kiekon kehää isommalle kalustolle.

No, jos siltä näyttää, niin sitten laitetaan vaihtajaakin vaihtoon tai ainakin pidempää ketjua. Pääasia on, että isoinkin nousu menee mukavasti, eikä So:lle tule tunnetta, että pitääkö alkaa kävellen työstää tätä laitosta.

Tuosta kuvasta näkyy hyvin, miten noiden hampaiden kaikki kärjet ovat hieman eri tavalla viistettyjä. Ei siis mitään vanhanajan rattaita, vaan kaikilla hampailla on oma tarkoitus... Shimano 👍

Suomifillarointia - Kokkola-Seinäjoki

Satunnainen ohikulkija jatkaa Suomipyöräilyn sarjaa, jossa pohjoiseen ajetaan pätkä kerrallaan, usean vuoden aikana kaikkiaan. Tällä kerralla mentiin Kokkola-Seinäjoki väli. Toki parilla välietapilla Uusikaarlepyy ja Kauhava akselilla. Matka alkoi neljän tunnin junailulla, yhden vaihdon kautta. Junassa erittäin hiljaista ja vajaa kymmenkunta ihmistä vaunun yläkerrassa saivat valittua paikat riittävillä turvaväleillä, useamman penkkirivin jäädessä tyhjäksi väliin.
Kokkolassa ensin Hostel 400:een. Pienen hengähtämisen jälkeen lähtö rannikolle Meripuistoon, Halkokarin hiekkarantaa ja Kokkola campingiä katsomaan. Takaisinpäin tarkoitus tulla jokirantaa pitkin keskustan kautta hostelliin.
Hienoja paikkoja on tehty Kokkolaankin. So nautiskeli. On merta, on uimarantaa, on jokea ja sen hienoksi laitettuja rantoja, on vaikka ja mitä.

Hostelliin kuuluu aamupala, jota keittiössä tarjolla muutenkin koko ajan. Eli on ns. omatoimiaamupala sen mukaan mitä kaapeista löytyy. Sen verran huikoi vielä illalla, että pitikin laittaa pari voileipää jo etukäteen.

Toisena päivänä matka Uuteenkaarlepyyhyn alkoi hienoilla pyöräteillä. Kyllä täällä Kokkolan seudulla osataan huomioida kevytliikenne. Hienoja paikkoja myös levähdyksille. Tämän pätkän suola olikin vasta lopussa, niin kuin monesti on nähty ennenkin. Viimeiset 15 km maantien reunassa. Sinällään huippuhyvä pinta, koska oli juuri laitettu uusi asfaltti. Vaati kuitenkin taas aivan toisenlaista tarkkaavaisuutta verrattuna pyörätiehen.

Hotelli Juthbacka, siistin oloista kaikki ja käsidesiä tarjolla useammassa paikassa. Huone hyvä ja ikkunatkin varustettu hyttysverkolla.
Laittoivat heti saunan päälle Satunnaisen ohikulkijan tullessa tupaan. Muita ei saunassa ollut, joten privaattina meni. Koko hotellissa kuulemma on So:n lisäksi yksi asukas, ainakin toistaiseksi. Aijai sentään, kun maistuikin sauna tuon neljän tunnin maantiesatulan hieronnan jälkeen. Tämän voi vakuuttaa.
Hauska huomata miten edellisten vuosien matkat vaikuttavat. Automaattisesti meinaa tulla suusta englantia, kun tottunut enemmän ulkomailla pyöräilemään. Toki korjataan heti perään suomeksi, jos ulos asti ehtii.
Kyllä tämä seutu vaikuttaa olevan niin ruotsinkielistä, että ei paremmasta väliä. Suomen kieltä ei löydy edes katukylteistä. Tiedä sitten, mitä tälle tilanteelle pitäisi tehdä, kun Suomessa kuitenkin ollaan. Hotellin huoneessakin infomateriaalit vain ruotsin kielellä.

Kaupunkilenkin jälkeen So heitti vielä toisen kierroksen saunan kautta, koska oli edelleen kuumana. Yhtä hiljaista oli kuin edelliselläkin kerralla. On kyllä hienoa olla melkein tyhjässä Pohjanmaan hotellissa kaikessa hiljaisuudessa. Ehdittiin jo tervehtiä toisen vieraan kanssa.

Ilta meni lähinnä palautellessa. Huomenna kohti Kauhavaa...

Kello olisi 07:02 ja aurinko paistaa jo. Ai että, kun on uni maistunut. Laitetaan radio päälle.

Amerikkalaiset poliisit jatkaneet kuulemma tunarointia.

Suomessakin kuuluu joku aseen kanssa heiluneen viime yönä. Taitaa kesän lämpo sekoittaa ihmisten päät.

Hotellin toinen vieras oli aamupalalla samaan aikaan. Pelkkää ruotsin kieltä kuului suusta tulevan. Omatoiminen aamupala suoraan jääkaapista täälläkin.

Matkalla taas ilman paitaa. Kyllä nyt on Pohjanmaalla hiljaista. Voi ajella ihan missä kohdassa tietä vaan huvittaa tai missä parasta asfalttipintaa sattuu olemaan saatavilla.

Koko matka hiljaisia maanteitä kuumassa auringonpaisteessa. Lisäksi mukava myötätuuli, jonka merkeissä Stevens kuljetti Satunnaista ohikulkijaa kuin lentäen. Toki nenässä jatkuvasti maalaismaiseman tutut eliksiirit.

Jalat alkavat olla jo aika valmiit parin päivän jälkeen, kun ei ole yhtään treenattu työmatkafillarointia pohjalle sattuneesta syystä tänä keväänä.

Nyt onkin sitten miettimistä huomiselle matkalle kohti Seinäjokea, mennäkö Vanhaa Lapuantietä kaikessa rauhassa hiekkaa pitkin vai vauhdikkaasti 19 tien reunaa rekkojen saattelemana. Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu oikein voittajan valinnalta, mutta So taitaa ottaa tuon hiekan kuitenkin. Ei varmaan juurikaan autoja liikkeellä, joten matkaaminen rentoa.

Päivän kaupunkikierros Kauhavalla tehty. Lidlistä saatu vähän ruokaa. Kone alkoi käymään jo aika hitaalla. Polttoainetta tarvitaan. Aika pieni paikka on.

Plätti paistaa edelleen ja mittari näyttää 22 astetta. Kello olisi 19:08.

Aijai, mitä materiaalia taas Yle Puheelta, A.Hirvonen kertoo omasta lapsuudestaan ja elämästään. On siinä kyllä kova koulu käyty, arvostan. Tämä lähetys toki kuultu ennenkin. Näin kesällä työntävät paljon uusintoja.

Kello olisikin sitten taas 06:38 ja laitetaan radio päälle. Kohta myös kahvi. Joku siellä kuuluu jo liikkuvan. Lehtinen ja Putkonen kuuluu Aktin remixiä jo vetävän.

Lentohotellin jääkapissa aamupala numeroiduissa pusseissa. Piti sisällään sämpylää, musikkakeittoa, mehua, banaania ja jogurttia. Satunnainen ohikulkija siihen päälle heitti luonnostaan kahvipannun tulille ja tulihan sille muitakin ottajia ihan mielellään. Näillä jaksaa taas hypätä kolmannelle ajopäivälle maantiesatulan vietäväksi kohti Seinäjokea.

Seinäjoelle tullessa Jykän grilli tarjoili maistuvat makkaraperunat.

Se päivän ajomatka muuten tulikin tehtyä molempien teiden sekoituksena. Ensin Lapualle 19 tien reunaa rekkojen rinnalla ja siitä eteenpäin aivan hiljaisia maaseututeitä, peltojen keskellä. Hiekkaa ei näkynyt.

Jokikin Seinäjoelta taas löydettiin ja junaa odotellessa meinasi tulla jo aika pitkäksi.

Aika äänekkäiltä vaikuttavat paikalliset naakat. Mikähän nyt noin paljon puhuttaa?

Vielä ennen junaan menoa hieman virvokkeita. Vieressä kaveri kirjoittaa kännykkään jotakin. Ei ole ennen nähty tuollaistakaan setuppia. Silmälasit muutaman sentin yli nenän pään. Eli juuri ja juuri pysyvät päässä ja ikään kuin leijuvat kasvojen edessä, pelkkien sankojen varassa. Konstit on monet, sanoi akka kun kissalla pöytiä pyyhki. En tiedä sitten, alkaisikohan tossakin olla jo Specsavers:n paikka.

Junamatkalla hidastelua ratatöiden takia. Kuljettaja kuulutti just, että ollaan sellainen 7 min aikataulua jäljessä ja sanoi vielä päälle, että ei paha. Satunnaisen ohikulkijan vaihtoaika junasta toiseen on juuri tuo 7 min, että kyllä se paha on. Saapa nähdä joutuuko tässä vielä polkemaan loppumatkan kotiin.

No nyt tämä laatikko kulkee taas normaaliin tapaan. Toivottavasti vaihdossa ajallaan.

No niin, vaihtokin sujui mallikkaasti. Aurinko paistaa ja meno jatkuu. Kyllä, näin se vaan on. Vahva suositus Suomessa tehtäville pyöräretkille on taas 5/5...