Taitaa olla aika tutustuttua matkapäiväkirjaan. Tämä paketti kannattaakin nautiskella hyvällä ajalla ja varata reilusti pilkettä silmäkulmaan.
Mennäänpä asiaan...
Lämmintä +24 astetta ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta.
Satamassa juteltiin kahden saksalaisen pyöräilijän kanssa, jotka tulossa reissusta jo kotiinpäin. Toisella takana 3 kk Keski-Euroopan ja Pohjoismaiden kierrosta 2200 km ja toisella kolmen viikon mittainen pohjoisen kierros 1500 km.
So:n alkava 950 km kuulosti helpolta lenkiltä näihin verrattuna.
Normaaliin tapaan käytiin läpi ajokalustoa ja vaihdettiin viimeiset vinkit puolin ja toisin.
Finnlines:n laiva, Finnstar ihan ok, mutta aika pieni ja todella kylmä. Sai laittaa kaikki laivalle varatut pitkät vaatteet päälle.
Vaikea rauhoittua loman viettoon pitkän työputken jälkeen. Pitää antaa asioiden mennä omalla painollaan. Kyl tää tästä...
Helsingin edustalla lautan nopeus oli 15 solmua ja lounaistuulet vastaan 15 m/s. Hangon edustalla kohta ja näyttää vauhti olevan 24 solmua ja länsituuli 13 m/s.
Hieno saunakin tässä laivassa on, porealtaineen päivineen. Kuuluu hintaan.
Nyt nähtiin myös miten joutsenet tekevät pitkän matkan lentoa Itämerellä. Kymmenkunta joutsenta lensi letkassa pitkään laivan vierellä itäpuolella ilmeisesti tuulensuojassa ja totesivat sitten kurssin olevan väärin. Jatkoivat kohti länttä ylittäen laivan peräpän, jatkaen matalalentoa lähellä merenpintaa. Lienee tuulettomampaa näin. Konstit on monet ja kaikkea ne elukat osaavatkin. Hienoja ja isoja lintuja. Etelä-Ruotsin Skåneen olivat ilmeisesti menossa. Mitenköhän noiden navigaattori oikein toimii?
Perillä odotuksesta poiketen Travemunden iso leirintäalue. Samaa matkaa mentiin laivasta leirintäalueelle jo tutuiksi tulleiden saksalaisten kanssa, joilla valot pyörissä. Alkoi olla hämärää. Omat fillarin valot olivat kärrylaukussa, jee, jee. Eipä tullut mieleen, että tässä niitä varmaan tarvitaan, kun alkaa hämärtää. Teltta pystyyn ja rauhoittumaan. Leirintäalue tuttuun saksalaisten tapaan erittäin siisti ja ok. Huomenna Lyypekkiin.
Lyypekin vanha kaupunki hieno ja kesäisen oloinen. Upeita siltoja tässä kaupungissa riittää joen virratessa joka puolella. Uivia bussejakin tuli nähtyä, jotka rantautuivat hyvien veneenlaskuramppien kautta. Ja hyvää pizzaa saa jokilaivasta. Skeittiramppiakin löytyy.
Loppupäivä leirintäalueella aurinkoa ottaessa +28 asteen lämmöissä, joten tarkenee. Eiliset fillarikaverit lähtivät jo aamulla omiin suuntiinsa. Aika sällejä. Alueelle tuli juuri uusi moottoripyöräkolmikko, taitaa olla saksalaisia. Kaverit laittoivat omat telttansa kullekin ja lähtivät suihkuun. Eivät mitään eilisen teeren poikia. Hommat hallussa ja So:ta selvästi vanhempia.
Aijai, että Lidl:n sämpylä maistuu hyvältä teltan edessä syötynä Dulano salami makkaran kanssa, juu pitääkin ottaa vielä toinen. Auringonottohomma tässä makuualustan päällä on pahempaa kuin etelässä. So havaitsee merituulen puuttuvan ja hien virtaavan, huh huh.
No nyt tuli uusi kaveri fillarilla viereiselle palstalle. Taitaa puhua englantia, selviää varmaan tässä illan aikana. Vanhempi herra on joka tapauksessa.
Viilenee, pitää laittaa suihkun jälkeen teltan vetoketjua jo pienemmälle.
Vielä tuli yhdet uudet naapurit. Olivat nihkeän oloisia tervehdyksen aikana.
Uusi kaveri tunkeutuu vastapäiseen telttaan. Lienee tärkeätä asiaa kellon ollessa 20:30. Tai sitten jotakin sellaista, jota So ei suomalaisen älyllä ymmärrä. Hetken juteltuaan menee kuitenkin omaan telttansa hyvässä yhteisymmärryksessä. Tämä lienee sitä kuuluisaa ”small talkia”, joka meiltä suomalaisilta jää helposti väliin.
Nihkeät naapurit kävivät kaupoilla fillarilla ja nyt kuuluu juttu luistavan jo paljon liukkaammin. Lienee saatu voiteluainetta leukaperiin. Harmi, että kello on jo yli 21:00, joten ei taida paljoa naapuriteltoista iloa irrota.
Tällä leirintäalueella muuten harrastetaan normaalin matkailuautohomman lisäksi pysyvämpää setuppia, matkailuvaunun kylkiäisiksi.
Ke 19.6. Tänään matka Wismariin sujui hyvin. Yksi lossin ylitys. Liikkeelle lähtö 08:45. Lämmöt edelleen +28 astetta ja hiki sen mukainen, huh. Matkalla hiekkarantaa ja autoja kohtalaisen vähän. Laajoja peltoja kukkineen. Wismar:ssa myös korkea näkötorni rakkauden lukkoineen. Kuinkahan moni näistä lukituksista on kestänyt? Ylhäällä oli hieman taas hutera olo, kuten viime vuonna Viron rannikolla olleen Valaste jyrkänteen maisemissa.
Perillä oli tarkoitus majoittua vankkurikärrykylään (leirintäalue), mutta olikin suljettu. Majoitukset rakennettu vanhan ajan vankkurikärryihin, joissa ilmeisesti kaikki fasiliteetit. Mielenkiintoisen näköistä settiä. Piti turvautua varasuunnitelmaan ja valita lähellä oleva pieni hotelli.
Paikassa oli vapaana vain kalliimpi erillisessä rakennuksessa oleva yksiö. Hintaa oli liikaa ja piti neuvotella. Suostuivat onneksi järkihintaan ja majapaikka on turvattu ensi yöksi. Täällä vasta fasiliteetit ovatkin kohillaan. Hyvät tilat, mm. oma keittiö ja terassi normaalin varustuksen päälle. Paikan, erittäin arvonsa tuntevan oloinen äijä, kävi tarkastamassa, et So:lle olo kelpaa ja paikka on ok. Ei tässä voi kuin todeta, et hieno on aurinkoa nautiskellessa. Huominen matka Wismarista Rostockiin jo mielessä. Huomenna mennään eikä meinata. Juomapullot täyteen jo valmiiksi jääkaappiin.
Pihan mittari näyttää +32 astetta varjossa. Joten auringossa flögöilyä loppupäivä.
Ai niin, se eilinen illan suussa sanavalmiiksi käynyt naapurin sakki aloitti teltan kokoamistoimet jo klo 06:00, eivätkä paljoa muita ajatelleet. Huutelivat muina miehinä kuin keskellä päivää ja laittoivat taltan pakettiin, kolinoineen päivineen. Et, se yö olikin sitten siinä.
To 20.6. Tänään matka Rostock:iin 63 km sujui pääpiirteittäin hyvin. Muutama malttamaton autoilija osoitti mieltään pienellä paikkakunnalla.
Torvet soiden toivottivat Satunnaiselle ohikulkijalle hyvää matkaa! Rostock:ssa fillariliike, jolla oma pyörän testirata pihalla! Oletteko nähneet moista muualla? Asiaa!
Rostock:ssa huikeat jokinäkymät kajakkeineen ja rakennuksineen.
No nyt on Gonso tehnyt hyvää jälkeä. Juuri ennen matkaa saapuneet ajohousut huippu hyvät sinisellä 18 mm säämiskällä. Takamus timangissa kunnossa ekan 200 km jälkeen.
Rostock:ssa odotti hotelli Citymaxx. Hyvät tilat, koska oli joku invahuone ilmeisestikin varustelusta päätellen.
Juhannuksen menoliikenne on jo kovassa käynnissä Suomessa radio Novan mukaan. Täällä Saksassa ei moista juhlaa vietetä.
Illalla vähän kaupunkikierroksella. Paljon menee pyöräilijöitä ohi koko ajan.
Kyllä täytyy sanoa, että Lidlin valikoima on tullut tutuksi tällä reissulla. Lidl siellä, Lidl täällä, Lidl...
Pe 21.6. Hyvää Juhannusta! Eilen oli nauruun kuoleminen lähempänä kuin koskaan. Mitenköhän matkavakuutus suhtautuu sellaiseen? So:n hotellihuone oli varustettu täydellä invavarustuksella. Oli koroketta pönttöön, kauhukahvat pöntön molemmin puolin, pidennetty hanakahva ja hälytyslaitteen naru roikkumassa seinässä. No, sinällään hyvät tilat, kun oli ajateltu pyörätuolilla liikuttavan. Parasta antia oli, kun respan likka tuli näyttämään mistä pönttö vedetään ja hälytysnarun sijainnin. 😀 Oli pakko ilmoittaa kohteliaasti, että noita tuskin tarvitaan tällä kertaa. Mikähän juttu tämäkin oli?
Tänään matka Greifswaldiin 100 km loputtoman pitkän tuntuinen. Pieniä teitä ja suurelta osin pyöräteitä yllättäen. Pari hankalampaa osuutta, joissa ei piennarta oikein ollenkaan ja autoilla kovat vauhdit. Yksi kuollut peura myös. Vihreänkuulakkaiden raatokärpästen kuhina hillittömän kovaa tossa kyljessä olevassa reiässä. Äkkiä pois tästä läheltä.
Mahtavan kokoisia tuuligeneraattoreita. Valtavia tolppia pellon keskellä.
Täällä meinaan osataan leikata puita, vai mitä mieltä?
Iltapalaksi olisi maitoa, Bokoma Twist jugurttia ja juusto-kinkkuvoileipää, aijai. Ei sitä ihminen paljoa tarvitse.
Leirintäalueen lähellä teknofestarit, joten bassoa tyrkkää. Ainoatakaan hyttystä ei ole.
Huomenna rajanylitys Puolaan. Saksan rannikko on aika äkkiä katsottu. Neljä ajopäivää, huikean isoja puita ihmetellen. Rannat alkavat pian.
La 22.6. Tänään 90 km Puolaan, Miedzyzdrone nimiselle paikkakunnalle campingiin. Matka oli vaikea ja hidas. Lähinnä Saksan puolella olevien pyöräteiden takia. Toki niitä mukava ajella, kun ei tarvitse keskittyä takana tuleviin autoihin, mutta ovat hitaita. Päivän tinki oli liikaa ja alkaa jo riittää tämä pyöräily. Huomenna 75 km. Toivottavasti vähän helpompi.
Matkalla ihan uskomattomia rantoja ja kaikkea mitä niihin liittyy, kioskit, kahvilat, myyntikojut ja hotellit. Kuin paratiisissa ajelisi.
Puolan rajanylitystä So ei edes huomannut, kun rantaa pitkin kulkevaa pyörä-/kävelytietä ajeli.
Yksi lossiylityskin tähän päivään tarvittiin.
Puolassa paikkakunnalla Miedzyzdrone taas aivan upeat rannat iltakävelyllä.
Saksan ja Puolan rajalla oli ihan järjettömän kokoisia puita. Näille olisi turha mennä esittelemään So:n Ruotsalaista Huskun moottorisahaa 12,5 tuuman laipalla. Nauraisivat varmaan puut itsensä kuoliaiksi ennen kuin saisi saahaa käyntiin. Tammea kaiketi. Kaadettuja puita pinossa ja ainakin metrin halkaisija isoimmissa.
Kyllä tähänkin iltaan taas saatiin huumoria.
Nyt onkin sit sellanen kaveri vieressä et puhutaan elämää suuremmasta teltan pystytyksestä. Heitti ensin herjaa puhelimessa ja valokuvasi autoaan. Nyt illan tullen pystyttää telttaa ja hakkaa normaalilla vasaralla kiiloja maahan. Taitaa tehdä pysyvämpää rakennusta.
Melkein tunti mennyt ja nyt homma taitaa olla lopuillaan. Jaa, ei vielä. Homman jälkeen alkoi surraamaan rikkaimuri😀💪 Jes, on se hyvä. Vessakäynnillä tuli havaittua sisälle kannetut retkipöydät ja tuolit. Pedantti kaveri ilmeisesti.
Melkein aina tuulee lounaasta, mutta huomiselle luvataankin koilistuulta. Nice, on se hienoo toi vastatuuli...
Su 23.6. Tänään taas vaikea päivä. Ei autojen takia, vaan jonkin lienee toisen maailmansodan aikaisen tien vuoksi. Ensin matka ihan ok ja hyvät vauhdit. Sitten 15 km ennen maalia muuttui keskellä aarniometsää kulkevaksi pyöräilijöille tarkoitetuksi metrin suikaleista rakennetuksi betonitieksi. Voi vaan arvailla So:n kommentteja tilanteelle. Töyssy joka metrin välein ja muutenkin oli jo takalisto valmis tälle päivälle. No, juuri kun tätä tietä oli manattu, niin homma muuttuikin mukulakiveksi. Eli paljon pahempaa vielä ja mateluvauhdit.
Tätä lystiä jatkuikin sitten kilometritolkulla.
Vihdoin viimein, ah niin ihanalle hiekkatielle. 😀
Siitä sitten ensimmäisen flopin kautta Rogowon leirintäalueelle. Kilometrejä tuli siis 80, joka kyllä riittää kärryn kanssa.
Sinällään hieno matka. Paikalliset kylät ja hiekkarannat kuin suoraan etelän lomakohteista. Kojua ja ravintolaa riittää.
Onneksi matkassa oli eilisen leirintäalueen naapurin tekemiset mielessä. Jo toiseen kertaan oli nauruun kuoleminen hilkulla tällä reissulla.
Paikallinen kuppila Rogowon leirintäalueen vieressä tarjosi maittavan hampurilaisen salaattitäytteillä illan päätteeksi. Aijai kun maistui...
Matkalla oli yksi bunkkeri, joka jäi valitettavasti kuvaamatta. Sodan aikaisia tähystystorneja rannalla myös.
Valtavia puita edelleen.
Tänään oli kova sivu- ja vastatuuli. Huomiselle luvataan samaa. Lämmöt molemmille päiville +22 astetta, joten ilman paitaa meni tämäkin päivä suurelta osin. Keskiviikolle povaavat +33 astetta, katsotaan miten käy.
Taidetaan olla kohta matkan puolivälissä. On se Itä-meri hieno.
Illalla matkailuautonaapuri vaimoineen kertoi olevansa Alankomaista. Kaveri kertoi pyöräilleensä ennen, mutta sitten alkoivat jalkavaivat. Harmi, tarmokkaan näköinen kaveri, vaikka jo vähän iäkkäämpi. Hyvän näköistä sähkökalustoa käyttävät. Näillä kun kuulemma pääsevät hyvin hoitamaan kauppareissun.
Ma 24.6. Huomenta, kello olis 06:27 ja paikallinen houho huohottanut jo tuntikaupalla korvaan. Kyyhky taitaa olla.
Vessarintamallakin alkaa olla jo kohinaa. Matkalla jo 08:14.
Tänään tulikin hyvää settiä jo heti aamulla. Pienen paikkakunnan läpi ajettaessa tie oli tehty betonilaatoista. Fillareille onneksi oma pyörätie sivulla. Juuri kun mielessä oli ollut huono tienpinta, niin äijä rymisteli menemään kuorma-autolla kyseistä betonipeltoa hirveällä vauhdilla. Kuorma-auton renkaat pomppivat kuin missäkin trampoliinilla ja meteli sen mukainen. Vieressä oli jotakin hotellia ja muuta kojua, joissa ihmiset katselivat suut ammollaan äijän tekemistä kahdeksan jälkeen aamulla.
Tänään Koszalin. Päivän lenkki oli erityisen vaikea. Ensimmäinen 30 km upeita rantapolkuja, joissa maisemat kuin paratiisissa.
Sen jälkeen siirtyminen päätien varteen ei ollut mieluisa. Autoilla kovat vauhdit ja reunaviivan ulkopuolella ei asfalttia yhtään. Siitä heti pois, kun oli mahdollista siirtyä pienemmälle tielle. Niin ja olihan siinä välillä perinteinen heinäpeltosekoilukin. Kartan mukaan tie kulki, mutta todellisuus olikin heinäpelto, jossa kärrypolku. Meinasi usko loppua kesken, mutta loppujen lopuksi asfalttiakin taas löytyi.
Viimeiset 20 km pikku- ja pyöräteitä. Kaikkiaan kilometrejä sekoilujen kanssa tuli yli 80. Nyt onneksi välillä hotelliyö. Huomenna hakeudutaan taas rannan tuntumaan.
Illalla Koszalin:n hotelli, joka olikin upea apartment kaikilla mahdollisilla herkuilla 29 €. Jalat olivatkin siinä kunnossa, että oli hyvä päästä pitkälleen kunnon sänkyyn ja heittää Ylen Puhe ja Jari Sarasvuo päälle. Valitettavasti Ali Show:ta ei ole saataville tälle vuodelle, harmi.
Täällä Puolassakin elokuvien äänet on dupattu, mutta niin, että ensin tulee alkuperäinen englannin kielinen puhe ja heti perään Puolan kielellä. Ei siis tekstejä ollenkaan. Melkoista sekasoppaa on.
Huomenna kohti Utskaa 83 km. Rantaa pitkin niin paljon kuin mahdollista.
Illan päätteeksi Ylen Puheelta Homo Religiosus tarjoili mielenkiintoista materiaalia. Ja noi tolkuttoman kokoiset puut vaan jatkuvat täälläkin. Juomapullo puun juurella kertoo mittasuhteen. 😀
Ti 25.6. Nyt onkin sitten sellainen mörskä camping Utska:ssa, että oksat pois. Kaikki paikat rempallaan, pihat sekaisin, ei toimi vessat kunnolla, joutui ottamaan pimeän suihkun ja vielä suihkun liukuovessakin ammottava reikä. Viereisillä tonteilla valkoisia, isoja loistohotelleja. Respan äijä silti erittäin tärkeän oloinen, tutki passista venäjä viisuminkin. 😀 Niin, Ladan hinnalla ei saa Mersua. Kaikessa karuudessaan on tämäkin mielenkiintoinen kokemus.
Matka sinällään oli erikoinen ja taas tuntuu olleen entisiä vaikeampi. Ensin kaupungista ulos väärään suuntaan. Jostakin syystä Sygic näytti menosuunnan päinvastoin, siis katse olikin taakse päin. Eli jotain 5 km tuli siitä kierroksesta ennen tilanteen tajuamista. Sitten takaisin kaupungin läpi ja siitä ulos ok. Pian kuitenkin alkoi iso tie ja sen välttely johti jonnekin metsikköön rakennettuun maastopyöräalueeseen, joka muuttui sittemmin kärrypoluksi ja sen jälkeen traktorin ajettavaksi metsätieksi. Metsäkonekin teki hommia ja kuski katselikin H. Moilasen näköisenä So:n taluttaessa ajopeliään isossa metsässä. Onneksi viimein tuli vastaan rei'itetyistä betonilaatoista tehty tie, joka vei ulos metsästä hyvien tankotärinöiden saattelemana. Varmaan kaikille selvää manauksen määrä tälläkin erikoiskokeella...
Siitä sitten pyöräteitä pitkät pätkät. Tällä reissulla on tullut ajettua pyörätietä muutenkin normaalia enemmän, koska niitä on ollut saatavilla. Sekä Saksassa, että Puolassa paljon Suomalaisen kevyen liikenteen väylän mittapuulla, puolikkaan levyisiä pyöräteitä. Mutta ovat todella sileitä ja hyvässä kunnossa.
Ovat suurimmaksi osaksi EU rahoituksella rakennettuja. On se vaan hyvä, että tulee näitäkin käytettyä, kun Suomikin niitä rahojaan sinne EU maksuihin työntää.
Sitten viimeinen 40 km huonokuntoista tietä, jossa nopeusrajoitus 70 km/h, mutta vaikutti vauhdit satasen pintaa olevan. Lisäksi tietyötä koko loppumatka, jossa joutui tykittämään tosissaan, jotta pysyi liikennevalo-ohjauksen mukaan vuoron perään kulkevien autojen vauhdissa. Pisti meinaan vähän puhaltamaan. Innokkaimmat rekat tulivat jo vastaan ennen kun pääsi loppuun eli pakottivat soralle taluttamaan yhdistelmää isomman oikeudella... No työpaikallahan kannattaakin hosua sorarekkojen kanssa, että sen leipänsä saa... On tääkin sellasta...
Illalla vielä rantakierros kävellen. Menee hermot noiden matkalla mukana olevien tavallisten kenkien kanssa, kun rakkolaastarit jo molemmissa pikkuvarpaissa ja edelleen kävely vaikeaa. Olisi varmaan parasta jättää tän campingin roskiin moiset vekottimet. Kaiken huipuksi illan päätteeksi oikea sisäreisi meinasi alkaa krampata. Tai siis alkoikin, mutta meni onneksi ohi hieronnalla, kohoasennolla ja nesteytyksellä. Näin kuumana päivänä +29 astetta, pitäisi juoda paljon enemmän, vaikka So:n mielestä sitäkin tehty tarpeeksi. Sinällään pelottava tilanne miettiä, että mitä nyt tehdään? Odotanko vai soitanko johonkin hätänumeroon?
Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Eli täytyy sanoa hienoksi asiaksi se, ettei ainoatakaan hyttystä ole näkynyt tällä matkalla. Nytkin teltan luukku täysin auki, eikä ininän ininää. Taitaa olla hyttystenkin pieni pää sekaisin tässä lämmössä.
Ja vielä sellainenkin täytyy sanoa, että telttapaikka oli täynnä muurahaisia. Onneksi sattui olemaan Suomalaista OFF:n suihketta mukana, jolla sai demilitarisoitua taltan alueen.
Ke 26.6. Huomenta taas! Kello olis 07:45 ja kämppä eli teltta alkaa lämmetä siihen malliin, että on syytä ulostautua pian, vaikka puiden varjossa onkin. Jalat tuntuvat olevan taas kunnossa. Aika jumissa tosin on paikat. Linnut pitivät melkoista elämää koko yön. Viereiset teltat mykkiä vielä. Foreca lupaa +28 astetta tälle päivälle, mutta campingin mittari näyttää jo nyt +29. Foreca lienee ulalla. Sen kyllä tuntee.
Aijai, kun Laciate Swieze 2 % maito maistuu näin aamulla. Kohta tien päälle...
Jaaha, nyt olikin sit sellanen päivä, et tuli tutustuttua paikallisen koiruuden kanssa. Äkkäs So:n menopelin ja lähti juoksemaan maatalon pihalta kytkemättömänä kuola suunpielestä lentäen. Tie oli niin huonossa kunnossa, ettei voinut oikein alkaa tykitelläkään. Koira saavutti menijän ja toivotteli hyvät matkat luokkaa kilometrin verran haukkuen pataluhaksi menijän vierellä. Koko ajan sai pelätä, että koska käy nilkkaan kiinni. Joku sekarotuinen otus taitaa olla. Vihdoin viimein jäi onneksi taakse räksöttämään. Homman jälkeen olikin olo valmis pieneen taukoon ja syvään hengittämiseen tässä +34 asteen helteessä. Pisti meinaan taas hieman puhaltamaan. Valitettavasti kuvaa tapauksesta ei saatu pääroolin esittäjän agressiivisuuden takia!
Sitä ennen oli menty jo monta kilometriä hiekkatietä, jonka pituudesta ei mitään tietoa etukäteen. On se vaan hienoa, miten kalusto kestää tällaista menoa. Välillä mukulakiveä ja välillä löysää hiekkatietä. Maastopyörälle luulisi kuuluvan.
Mutta joku raja se on So:nkin kestävyydellä. Nyt se on tullut vastaan ja pitää jättää Chlapowo:n kierros väliin. Pää jo tarpeeksi auringon polttama ja paarmojen haakkaama. Onneksi on olemassa sentään kypärä. Et alkaa meinaan tosiaan riittää tämä polkeminen ja koirien rienaamien. Sinällään oli ehkä matkan tärkein kohde, hieno, kymmeniä kilometrejä jatkuva kapea niemi. Harmi jättää väliin. Mutta tossa tien päällä peräkärryn kanssa ei paljoa naurata, kun voimat lopussa. Tekee mieli mennä päämäärään niin pian kuin mahdollista. On tämäkin touhua.
Matkalla taukopaikalla kukko krääkäisi 30 sek välein jotakin sellaista mitä ei hevillä unohda. On se vaan uskomattoman kova ja ärsyttävä ääni mikä tuollaisestakin elukasta lähtee. Onnea ja jaksamista tuon talon omistajille!
Autoilijat ihan pihalla nopeusrajoitusten suhteen. Ajetaan tilanteesta riippumatta tuhatta ja sataa. Tuntuvat tulevan kohti kuin ohjus edestä ja takaa, mut minkäs teet. Ei se Koszalin:n äijä turhaan varoittanut ”kreiseistä” kuskeista.
Hyvää ohjelmaa Yle Puheelta taas illalla. Ainoatakaan hyttystä ei ole näkynyt tällä matkalla.
Ollaan siis nyt paikkakunnalla Wicko Puolassa. Erittäin hieno omakotitalon yläkerta omassa käytössä ja piha kultakala-altaineen matkalaiselle. Ai jai sentään...
Täällä ei ole satanut vieläkään kertaakaan. Tänään oli eka pilvinen päivä, mutta ei satanut ennusteesta poiketen. Lämmöt kuitenkin +20. Sunnuntaille lupailevat taas +34.
Puolalaiset vaikuttavat lämpimiltä ja avoimilta ihmisiltä. Kaupassakin So:ta tultiin kättelemään ja kyseltiin matkasuunnitelmia. Kuinka moni ihminen tervehtii yleisesti muita tullessaan kauppaan Suomessa? Täällä se on normaali tapa pienissä kaupoissa.
Tälläkin pienellä pätkällä useampi kukko onnistui venyttelemään äänihuuliaan rajusti So:n kuuloetäisyydellä. Aika iso otus on läheltä katsottuna. Ei ihme, että ääntääkin piisaa.
Jo reissun toinen sekopäinen koira tuli perässä hetken aikaa, mutta jäi nopeasti taakse. Muut vaan riehuvat pihoilla, kun eivät lähemmäksi pääse. Kyllä ne nyt sitten ovat taas kiinnostuneita So:n menopelistä. Aijai sentään...
Kauppareissulla iltapäivällä tuli pientä tihkusadetta.
Tämä Lebork:n hotelliäijä tuntuu olevan tarmokasta sorttia. Koko ajan liikkeessä ja juoksee ylös/alas tätä rakennusta kaksi porrasta kerrallaan. Ei meinaa millään pysyä perässä.
Pitää alakerrassa kalastustarvikekauppaa. Asuu itse keskikerroksessa ja vuokraa kolmea huonetta ylimmässä kerroksessa. Huh, huh, kyllä ihmisillä riittää energiaa. No nyt se ovikello tai tunnistin taas kilkattaa asiakkaan tultua, et äijä tietää syöksyä alakertaan.
Myöhemmin illan aikana riitti uskomattoman mielenkiintoista seurattavaa majapaikan ikkunasta, vaikka tuo koirien jatkuva haukunta paikassa kuin paikassa alkaa pikku hiljaa riittääkin. Kaikilla ikkunat täysillä auki ja musiikit soi. Melkoinen kakofonia. Siihen päälle vielä autojen torvet. Vielä klo 22:00 aikaan tankkiauto tyhjensi jotakin kovasti vastapäisen kerrostalon alakerrasta ja sen jyminän viimein loputtua lasten äänet täyttivät tärykalvot, huh, huh.
Huomenna Sopotin hiekkarannoille, Gdanskin ja Gdynian välissä olevalle alueelle. Samalla pitää heittää kengät ensimmäiseen roskikseen, mikä tulee vastaan. Pikkuvarpaat heti riekaleina, jos jalkaan laittaa. Ei niitä oikein viittis huoneeseenkaan jättää. Saattaa Lebork:n äijä vielä soitella perään...
Kauppareissulla iltapäivällä tuli pientä tihkusadetta.
Tämä Lebork:n hotelliäijä tuntuu olevan tarmokasta sorttia. Koko ajan liikkeessä ja juoksee ylös/alas tätä rakennusta kaksi porrasta kerrallaan. Ei meinaa millään pysyä perässä.
Pitää alakerrassa kalastustarvikekauppaa. Asuu itse keskikerroksessa ja vuokraa kolmea huonetta ylimmässä kerroksessa. Huh, huh, kyllä ihmisillä riittää energiaa. No nyt se ovikello tai tunnistin taas kilkattaa asiakkaan tultua, et äijä tietää syöksyä alakertaan.
Myöhemmin illan aikana riitti uskomattoman mielenkiintoista seurattavaa majapaikan ikkunasta, vaikka tuo koirien jatkuva haukunta paikassa kuin paikassa alkaa pikku hiljaa riittääkin. Kaikilla ikkunat täysillä auki ja musiikit soi. Melkoinen kakofonia. Siihen päälle vielä autojen torvet. Vielä klo 22:00 aikaan tankkiauto tyhjensi jotakin kovasti vastapäisen kerrostalon alakerrasta ja sen jyminän viimein loputtua lasten äänet täyttivät tärykalvot, huh, huh.
Huomenna Sopotin hiekkarannoille, Gdanskin ja Gdynian välissä olevalle alueelle. Samalla pitää heittää kengät ensimmäiseen roskikseen, mikä tulee vastaan. Pikkuvarpaat heti riekaleina, jos jalkaan laittaa. Ei niitä oikein viittis huoneeseenkaan jättää. Saattaa Lebork:n äijä vielä soitella perään...
Pe 28.6. Eilen illalla taas nauruun kuolemisen pelko oli todellinen seuratessa paikallisten tekemistä. Mutta nyt onkin sitten sellasta ylä- ja alamäkeä, että oksat pois. Ei ole tällaisia ennen nähty. Slaaki todella lähellä mäen päälle tultaessa. Pää litimärkä ja pakko huohottaa. Alamäessä taas vauhti tuppaa kasvamaan niin kovaksi, ettei voi antaa mennä täysillä tiessä olevien yllätysten takia.
Tässä taukopaikalla muuten taas kotkottaa kovasti puskan takana. Kukon krääkäisyä ei vielä ole kuulunut.
Puolimatkan jälkeen saldo olisi parisenkymmentä seonnutta koiraa, joista kaksi villaohjusta lähti ampumaan perään yhden talon pihalta. Onni onnettomuudessa oli, että tie oli hyvä ja sai pidettyä vauhdit kohillaan. Eivät saaneet kiinni, huh, huh. Ei sitä ihminen voi ymmärtää, mikä tossa peräkärryssä niin paljon viehättää.
No niin, vihdoin perillä. Sopotin aurinko kutsuu tutustumaan rantapromenaadille, joka kulkeekin leirintäalueen ohi.
Jaa niin, kyllä se kanojen kotkotus tiesi, että kukkokin siellä on, eli ei niin paljon kotkotusta, ettei komennustakin. Tällä kaverilla olikin yllättäen saundi masentuneen laimea ja ote koko hommaan erittäin veltto, verrattuna edelliseen vinguttajaan. Taisi olla kukkoparka jo ehtoopuolella.
Loppumatkalla koiria taas, mutta ei niin sekopäisiä.
Viimeinen 5 km olikin todellista syöksymistä loivaa alas viettävää kohtalaisen ison oloista tietä. Yhdistelmä meni täydellä höyryllä ja autot heittivät pienempää vaihdetta silmään, kun uskalsivat lähteä ohittamaan. Tosin vauhti oli niin kova, ettei niillä tuntunut olevan niin kova kiire ohitukseen. Siinä kohdassa tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että mitä tapahtuisi, jos eturengas hajoaisi tällaisella hetkellä. No ei se takarenkaan kanssa juhlaa olisi.
Illalla isossa leirintäalueessa, jossa meteli totutun mukainen. Bändi soittaa tuolla jossakin kovaäänisesti, viereisessä teltassa pihalla soi omat musiikit, ja toisessa viereisessä asuntoauto-telttayhdistelmässä ensin tolkuton bassojytke heitä miellyttävää musiikkia. Sitten paikalle pyyhälsi rajusti kaasutellut kaksikko maastoautollaan, jotka liittyivät samaan seuraan. Vaikea ymmärtää missä kaikki yöpyvät. Samoin se, että mihin tuo kaikki ääni maailmassa mahtuu. Onneksi avaruudessa on tilaan äänelle.
Lienee turhaa ottaa telttailuun tarkoitettua Blaupunkt:n miniradiota esiin.
Illalla promenadi osoittautui hienoksi paikaksi tämäkin, mutta ei vedä vertoja Saksan ja Puolan rajarannikolla nähtyihin paratiisimaisiin näkymiin. Tuossa kulkee kävelytien lisäksi pyörätie punaisella asfaltilla. Siinä kova liikenne ja pitää varoa, ettei mene kenenkään eteen.
Tänään ei ole kiire minnekään. Gdansk odottaa tossa kivenheiton päässä 20 km...
Jaa, nyt Gdanskissa ollessa tuntuu aamuinen ajatus helposta päivästä hauskalta. Kyllä se taas veronsa vaati. Ensin toki hienoa rantapromenaadia. Sitten hienoja pyöräteitä. Välissä tosin yksi teollisuusaluesekoilu ja vasta lopussa odotti päivän suola. Gdanskin hienon ytimen läpi ok ja sitten tie leirintäalueelle olikin tietyön alla kilometritolkulla. Kovaa sekoilua kerrostalojen pihoilla, kiihdyttelyä autojen välissä ja yksi bussikin pääsi käyttämään äänitorvea.
Tätä samaa olisi tarkoitus käyttää huomenna Gdanskin kiertelyyn, niin sanottuna lepopäivänä siis. Lisäksi mielessä Polferries lautalle meno samaa sekoilureittiä, jolloin ei välttämättä ole aikaa käytettävissä rajattomasti. Pakko pysähtyä pitämään taukoa, vetämään henkeä ja miettiä tilannetta vähän tarkemmin.
Noni, valinta oli halpa hostelli lähempänä keskustaa ja satamaa. Samaa tietyöreittiä takaisin majapaikkaan.
Gdanskissa tuntuu olevan kova pyöräilyliikenne. Omituinen tunne, kun pitääkin varoa polkupyöriä, eikä autoja. Pyöräilijöitäkin, kun on monenlaisia.
Hotelli, ah...
No nyt joku äijä heitti kolme kovaa jyrähdystä tossa oven takana käytävällä. Toivottavasti ainakin äijä. Kyllä näillä reissuilla huomaa, että jonkinlainen eläin se ihminenkin on. Vastapäinen ovi vie tosin hostellin kyökkiin. Ettei vaan äijä olis päräytellyt menenään keittiöreissulla.
Keskustassa kuuli liian paljon suomen kieltä. Lämmöt +24.
Kävelykengät piti jättää Lebork:n äijälle rakkojen takia. Näytti nakkaavan suoraan roskiin, So:n lähtiessä. Melkein bränikät Cittarin kengät. Luuli varmaan joiksikin silsapesäkkeiksi, kun selitin, että aiheuttavat jalkoihin ongelmia, mutta en sitten millään muistanut ”rakko” sanaa englanniksi. Nyt onkin sitten ”tänka på”, millä liikutaan ilman pyörää jatkossaa. Ja edes crocseja ei myydä missään. Nämä paikalliset kaupat ovat muutenkin niin pieniä räppänöitä, että hyvä kun mahtuu yksi ihminen kerrallaan liikkumaan sisällä. Käsittämätöntä, että tällaisella systeemillä on pärjätty. Edes Suomen pienin K-Market ei jää kakkoseksi.
Loppuilta hostellissa. Fillarikengillä pieni kierros, koska tosiaan toiset kengät jäivät Lebork:n äijälle. Fillari haluttiin respan viereen aulaan. Toivotaan, että pysyy siellä. Jotkut kevyet kengät olisi hyvä saada jostain.
Tässä matkatessaan ja telkkaria seuratessaan sen ymmärtää, kuinka pieni jonkin maan sisäinen musiikkiartisti on. Artisti on tunnettu vain siellä missä vaikuttaa. Jos bändi haluaa tunnetuksi, pitää liikkua jatkuvasti paikasta toiseen. Kuten bändit tekevätkin. Tietenkin nykyisin on Spotify:n kaltaiset mediat saatavilla, jotka tuovat musiikkia ensin kuulolle. Bändit tulevat perässä lunastamaan lupauksen.
Valtavan kokoisia kerrostaloja täällä on, osa hienoiksi maalattuja.
No nyt joku äijä heitti kolme kovaa jyrähdystä tossa oven takana käytävällä. Toivottavasti ainakin äijä. Kyllä näillä reissuilla huomaa, että jonkinlainen eläin se ihminenkin on. Vastapäinen ovi vie tosin hostellin kyökkiin. Ettei vaan äijä olis päräytellyt menenään keittiöreissulla.
Keskustassa kuuli liian paljon suomen kieltä. Lämmöt +24.
Kävelykengät piti jättää Lebork:n äijälle rakkojen takia. Näytti nakkaavan suoraan roskiin, So:n lähtiessä. Melkein bränikät Cittarin kengät. Luuli varmaan joiksikin silsapesäkkeiksi, kun selitin, että aiheuttavat jalkoihin ongelmia, mutta en sitten millään muistanut ”rakko” sanaa englanniksi. Nyt onkin sitten ”tänka på”, millä liikutaan ilman pyörää jatkossaa. Ja edes crocseja ei myydä missään. Nämä paikalliset kaupat ovat muutenkin niin pieniä räppänöitä, että hyvä kun mahtuu yksi ihminen kerrallaan liikkumaan sisällä. Käsittämätöntä, että tällaisella systeemillä on pärjätty. Edes Suomen pienin K-Market ei jää kakkoseksi.
Loppuilta hostellissa. Fillarikengillä pieni kierros, koska tosiaan toiset kengät jäivät Lebork:n äijälle. Fillari haluttiin respan viereen aulaan. Toivotaan, että pysyy siellä. Jotkut kevyet kengät olisi hyvä saada jostain.
Tässä matkatessaan ja telkkaria seuratessaan sen ymmärtää, kuinka pieni jonkin maan sisäinen musiikkiartisti on. Artisti on tunnettu vain siellä missä vaikuttaa. Jos bändi haluaa tunnetuksi, pitää liikkua jatkuvasti paikasta toiseen. Kuten bändit tekevätkin. Tietenkin nykyisin on Spotify:n kaltaiset mediat saatavilla, jotka tuovat musiikkia ensin kuulolle. Bändit tulevat perässä lunastamaan lupauksen.
Valtavan kokoisia kerrostaloja täällä on, osa hienoiksi maalattuja.
Su 30.6. Nauruun kuoleminen on ollut taas todella lähellä. Tässä talossa nimittäin mäiskitään ovia.😂 Ovien mäiskiminen on ihan käsittämättömällä tasolla. Homma toimii samoin kuin koirilla haukunta. Yksi lyö ensin oman ovensa ja heti perään moni muukin innostuu jyskäämään omaa oveaan.
Aamupalaksi Knorrin Danie Puree valmisruoka. Vaatii vain kuuman veden. Kyytipojaksi sämpylää ja Hochlandin szynka eli kinkkujuustoa. Erikoinen juustoyhdistelmä, mutta ei hassumpi. Pieniä kinkunpaloja juuston seassa. Tulee koko paketti kerralla.
Lämpöä +23 ja tälle päivälle lupaavat +31.
Nyt onkin sitten seuraava ”tänka på”. Sygic näyttää Polferries lautan lähtösatamaksi suunnilleen saman kohdan kuin Google Maps, mutta joen eri puolella. Toiselle puolelle vaihtaminen vaatii noin 20 km ajoa, keskustan vanhan kaupungin kautta siltoineen ja muine hidasteineen. Tästä Googlen ehdottamaan paikkaan tulee 12 km. Toi Googlen paikka joen länsirannalla näyttää kuvissa lupaavammalta. Ei kai se auta muuta kuin ajella varmistamaan tilanne paikan päälle heti huomenna hostellista lähdön jälkeen.
Soitto ensin puolalaiseen Polferries infoon. Se ei vastannut. Sit ruotsalaiseen, jossa eivät osanneet sanoa. Alkoivat selvittämään ja lupasivat soitella tai laittaa sähköpostilla tiedon. Tällaisella tavalla reissatessa törmää koko ajan ihan käsittämättömiin ongelmiin, joita ei tule muuten edes mieleen.
No niin, Gdanskin vanha kaupunki nähty ja taas suihkun jälkeen tilanne rauhallinen. Unohtamatta tosin tota ovien mäiskettä, joka kuuluu jatkuvan entistä hurjempana.
Kyllä täytyy sanoa, että on ne vaan kaikissa Euroopan kaupungeissa hyvin saman tapaisia noi ”vanhat kaupungit”. Tässäkin kirkkoja, vanhoja taloja ja mukulakiveä. Tyypilliseen tapaan taas ihmismassat matelivat kameroineen +31 asteen auringon alla, ahtailla sokkeloisilla kaduilla kuin eksyneet kuulat labyrintissa. Suomenkieltä kuului ihan liian paljon.
Majapaikka Stacja hostel kolmen kilometrin päässä ytimestä. Ja sekin vielä tuli mieleen, että tosi suppeaksi jää käsitys kaupungista, saati maasta jos tulee esimerkiksi lentäen maahan ja sitten taksilla hotellille vanhaan kaupunkiin.
Yksi asia on ainakin käynyt selväksi. Kaikilla elävillä on koko ajan huoli jostakin asiasta. Kukoilla oli kanojen paimentamista ja äänen virittämistä kohilleen. Koirilla varsinkin kova huoli, ettei So tule liian lähelle. So:lla omat murheet eteenpäin pääsemiseksi. Sitä helposti unohtaa nämä elämän perus reaaliteetit kaupungissa häärätessään paikoillaan, urbaanissa ympäristössä. On se melkoista...
Ma 1.7. Mnjaa kello olis 06:26. Mölinät pihalla saavat heräämään. Lisäksi ovet paukkuvat jo vimmatusti. Tämänkin huoneen ovenkahvasta puuttuu pari ruuvia ja kahva toimii, kun varovasti käyttää. Taitaa olla sama tilanne kaikissa kahvoissa jatkuvan mäiskinnän tuloksena. Täällä on myös erittäin hyviä pötkötyynyjä. Sopivat just kainaloon ja polvien väliin. Fillarikin näyttää olevan respassa tallessa. Joku tietyöauto jäi tohon ikkunan alle nyt jymisemään ja vasaran paukettakin tyrkkää, niin et tämä yö taisi olla sit taas tässä.
Täällä olis taas Knorrin Danie Makaron polognese, Bakoman Twist, sämpylää ja Laciate Swieze 2% maitoa tarjolla.
Nyt tämä ovien mäiskiminen alkaa riittää. Onneksi tänään pääsee täältä pois. Tässä kahden vuorokauden aikana on tullut kuulluksi jo enemmän oven pauketta kuin koko tähänastisen elämän aikana yhteensä. Kaiken huipuksi vessan lämpöpatteri meinasi kiivetä selkään. Meinasi tulla paniikki, kun pyyhkeen kuivatukseen tarkoitettu lämpöpatteri alkoi kaatumaan päälle tässä ovien mäiskeessä. Sain onneksi nopealla vessapaperivirityksellä pysymään seinässä, huh. Siinä sitä olisikin ollut vesivahinkoa kerrakseen noiden kuparisten vesiputkien vääntyessä poikki. Huh, huh, on tääkin taas sellasta, et oksat pois...
Ei se hiivatin Google Maps mitään tiennyt, eikä Polferries:ään koskaan palannut asiaan. Olisi pitänyt mennä vaan alkuperäisellä suunnitelmalla Sygic:n mukaan. Polkemista 12 km ensin satamaan ja äijä totes, et Nynäshamn:iin lähtevä laiva on joen toisella puolella. Kyllä vähän veti hiljaiseksi. Sitten takaisin, mutta ei enää neljättä kertaa vanhaan kaupunkiin kiitos, vaan kierros koko kaupungin ympäri pyöräteitä. Viimein takaisin lähtöpaikassa ja kilometrejä takana reilut 25 km. Siitä sitten 7 km oikeaan satamaan saman joen toiselle puolelle. On tää koko Gdansk sellaista jokisuistoa, et koko ajan pitää olla jonkin sillan vankina.
Tuli katseltua läpi vielä Gdanskin Westerplatte tässä odotellessa. Paikka, jossa toisen maailmansodan ensimmäisen taistelun sanotaan käydyn. Erittäin mielenkiintoista aluetta...
Kohta pitäisi päästä laivaan. Liput chekattu poikkeuksellisesti jo tässä odotellessa.
Erittäin asiallisen oloinen laiva tämä Polferries:n Nova Star Gdanskista Nynäshamn:iin. Ja sopiva määrä ilmeisesti paikkoja, koska niin rauhallista. Hyvän tapainen ruokapaikka, jossa lihaa tarjolla 22:30 asti. Pitääkin maistella jossakin vaiheessa. Nyt pärjätään vielä aamuisilla Knorreilla ja iltapäivän hampparilla.
Noni, nyt tuli sit kuulutus et So:n pitäisi monen muun muassa kontaktoida respaa. Taas tuli kierroksia hengitykseen.😐
Tuskin tässä lankulle sentään joudutaan tai mistä sen tietää.😰 Mennään kun keritään. Ei hitsi, nyt tuli taas ja vain So mainittiin. Pakko mennä.
Selvisi, etteivät olleet rekisteröineet So:n lippua ja halusivat vain viivakoodin siitä. Johtui varmaan siitä kun tuli haettua lippu poikkeuksellisesti etukäteen jalkamatkaajien luukulta seuraten parin ruotsalaisen autoilijan metkuja. Kuten huomataan, suunnitelmasta ei saa poiketa.
Aijai, kyl on upeat maisemat. Kuin laivan komentosillalla olisi.
On tää Itämeri hieno, vaikka Ruffen mukaan keskisyvyys vain 54 metriä. Valtamerissä keskisyvyys on luokkaa neljä kilometriä ja Välimerelläkin puolitoista kilometriä. Wikipedia näyttää vahvistavan asian.
Meinaa olla näköjään vähän aallokkoakin. Aika hyvä luoteistuuli. Tässä tuvassa alkaa olla porukkaa ja lisää tuppaa.
Aijai, et teki hyvät säväykset toi laivan ruokalassa tarjoiltu annos. Tossa jonkin matkan päässä venäläismiesporukka nauraa niin makoisasti jatkuvalla syötöllä, että meinaa naurattaa itseäkin, vaikkei ymmärrä puhetta. Voi vaan kuvitella. No näkeehän noista eleistä ja liikkeistä hyvän matkaa.
Näin ilman hyttiä matkatessa on taas omat ongelmansa. Esimerkiksi yleinen vessa ei aina viehätä. Tässä laivassa tilanne ihan huippuhyvä. Löytyy suihkukin vessavarustuksella ja oven saa lukkoon. Kuin oma kylpyhuone olisi. Saa sit nähdä minkälainen punkka sitä pitää valita.
Huikeat nojatuolivalikoimat sivuille ja taaksepäin maun mukaan, hiljaisissa lasiovilla eristetyissä tiloissaan. Ja vain muutama ihminen käyttämässä. Ei hytissäkään olisi tällaista luksusta. Edes hotelli ei pärjäisi, muuten kuin altaan vierellä olevalla lepolassella... Aijai sentään mikä asento, vain aurinko puuttuu. No, sitä on saatu kyllä riittämiin.
Kertaakaan ei ole kastuttu tällä reissulla tähän mennessä.
Käsittämättömän rauhallinen tämä tila, taitaa olla pari nukkuvaa tyyppiä So:n lisäksi ja silloin tällöin joku kaljupäinen kaveri kulkee ohi. Telkkarissakin onneksi äänet maltilliset.
Laivan aterian jälkeen vatsa vaivannut kovasti. Taisi olla luvattoman hyvä setti ja verot on maksettava. Huomenna olis oltava kunnossa. Laiva perillä klo 12:00. Sitten ajoa Tukholman lähistölle campingiin.
Kyl tää purkki keinuu aika hyvin. Täällä ylimmässä kerroksessa varsinkin huomaa. Kovaa tuulta tuntuu pitävän. On näillä laivoilla jatkuva tekeminen eteenpäin pääsyn kanssa, kuten ihmisilläkin.
Jaa, nyt taitaa vatsa palata mallilleen. Ok, sitten unta kuulaan.
On tää kans sellasta...
Ti 2.7. Mnjaa, kello olis 04:38 ja koivet alkavat olla kypsät. Niitä kun grillattu koko yö tota edessä olevaa pöytää vasten, niin kypsää on. Ja toi hiivatin telkkari saisi mennä välillä kiinni, kiitos. Kaiken lisäksi, kun sieltä ei mitään järkevää tule, vaan pyörii joku sama mainosgrafiikka non-stoppina. Eikä toi mahakaan vaan oikein hyvältä tunnu. Pyöräilyhousut painaneet koko yön päälle.
Tossa suoraan telkkarin edessä äijä vetää hirsiä tyytyväisen oloisena ohjelmatarjontaan. Toinen kaveri vetää hirsiä tästä pari penkkiriviä eteenpäin lattialla peittoineen.
Tämä purkki kelluu Nynäshamn:n rantaan vasta klo 12:00. No nyt se telkkukin heräsi ja alkoi heti työntämään mainoksia.
On se varmaan järjetön sähkön määrä mikä tällaisessa laivassa kuluu. Pelkästään tässä suhteellisen pienessä tilassakin 18 kpl valaisimia, jotka palavat yötä päivää...
Jaaha, olis 07:17 ja tuli otettua vielä pienet jatkotirsat hyvin nukutun yön päälle. Kaljupäinen ”security” äijä seilannut ohi käytävällä toistakymmentä kertaa. Kilometrejä tulee tossakin hommassa. Tuuli edelleen voimakasta ja purkki keinuu.
Kyllä näissä purkeissa on kans ruuveja. Aamupalapöydästä katseltuna yhdessä ikkunassa noin 120 ruuvia. Siitä voi miettiä jo pelkästään ikkunoissa olevien ruuvien määrää. Joku noikin on kaikki paikalleen ruuvannut...
Vatsakin rauhoittunut aamupalan jälkeen. Ei kai se iltapäiväisen hampparin välissä ollut Linströmin pihviä muistuttanut laatta vaan alkanut jyllätä eilen illalla vatsassa...
Melkoisia maininkeja näyttää olevan edessä laivan keulaikkunasta katseltuna rauhallisen musiikin soidessa taustalla. On tää Itämeri vaan valtava lammikko. Kohta pyörän päälle ja lähelle Tukholmaa campingiin. Turhan tumman näköistä taivasta vaan tuolla ruotsin päällä.
Näin laajan horisontin näkyessä huomaa maapallon olevan pyöreä.
No nyt joku äijä huudattaa kännykästä jotakin arabialaista tai vastaavaa korvia huumaavaa ns. musiikkia. Kyllä toi musiikkimaku voi olla erilainen eri ihmisillä. Kuulostaa siltä ensimmäiseltä kukolta, joka vingutti sen viimeisenkin saundin kurkustaan.
Laivan pitäisi olla ihan just perillä klo 12:00. Kohta päästään autokannelle.
Jaaha, tämä olikin sitten sellainen päivä, että oksien oksat pois. Laivalla kaikki näytti hyvältä ja helpolta. Ulos ajettaessa olikin alkanut sade. Piti miettiä, avaako kärrylaukun ja kaivaa kaikkein alimmaksi pakatut sadevarustukset esiin. Ehkä ensin hyvä ajella ja katella hetken. Tuo hetki olikin sitten jo liikaa, pitkät housut ja paita alkoivat kastua. Kevyen liikenteen alitustunnelissa kaikki kamat auki ja kaivamaan täyttä sadevarustusta esiin. Hyvä tila sinällään touhuta, kun ei ole kaikkien katseiden alla. Sitä sadetta jatkuikin sitten kaksi tuntia. Kun olisikin heti tajunnut lähteä sadeasun kanssa liikkeelle.
Tämä pohjolan ilma +12 ja hillitön vastatuuli veti märät sormet siihen kohmeloon, että oli vaikea saada kaivettua aina vaan paksumpia ja paksumpia hanskoja esiin. Onneksi oli mukana windstopperilla varustettu hanskat, vaikka eivät nekään paljoa auttaneet märkinä. Oli vaikea tajuta tilannetta Gdanskin helteisten katujen jälkeen.
Klo 14:00 jälkeen sade alkoi pikkuhiljaa hiipumaan. Tietysti renkaista edelleen lentää jaloille ja selkään, mutta kuitenkin. Nauruun kuoleminenkin alkaa olla enää vaimea muisto.
No, illalla päästiin kuitenkin vihdoin Tukholman campingiin, jossa lähinnä matkailuautoja ja So:n teltta ainoana laatuaan. Olikin muuten mielenkiintoinen systeemi. Ei yhtään henkilökuntaa. Vähän kuin Byggmax mainoksessa. Kaikki tehdään itse. Automaatilla hoidettiin check-in ja vissiin huomenna myös check-out. Kyl se noinkin menee.
Päivä tuli vedettyä laivan sämpylän voimilla, koska kaupat suomen tapaan harvakseltaan. Ja sitten kun on, ovat isoja automarketteja. Pitikin heittää heti teltan pystytykseen jälkeen fillarireissu lähimmälle huoltoasemalle, joka tossa matkalla oli. No, tuli siihenkin sentään matkaa. Olikin hyvän tapaista settiä. Sai hampparin ja eväät huomiselle aamulle.
Ilmatieteenlaitos lupailee huomiselle vesisadetta klo 10:00 alkaen, joten pitää laittaa kamat kasaan ennen sitä. Sit olis vielä 12 km satamaan. Kyl tämä Pohjolan sää on ihan omaa luokkaansa.
Tämä matkailuvaunualue erittäin hiljainen, koska kaikki rymyävät omissa yksiöissään. Aijai, kyl kelpaa olla hiljaisuudessa sen aiemman ovien mäiskeen jälkeen. Mikäköhän sitä taloa oikein vaivasi?
Ke 3.7. Se olis 06:11 ja tässä paikassa läiskitäänkin sitten auton ovia.😄 Useampi matkailuauto surrannut jo menemään kohti uusia läiskimisiä. Ilma vielä ihan ok ja lämmöt +14. Yli kymmenen astetta vähemmän mihin totuttu tällä reissulla. Ilmatieteenlaitos lupaa klo 10:00 kuurosateen ja seuraavaksi klo 14:00 eteenpäin jatkuvaa sadetta. Foreca puolestaan vain klo 13:00 eteenpäin jatkuvaa sadetta.
Laiva lähtee klo 16:00. Sateessa sitten varmaan odotellaan laivaan pääsyä satamassa. Ei taaskaan meinaa naurattaa.
Toistaiseksi ilma erittäin ok ja lämmin. Päivän erikoiskoe lähes ajettu ja sai tulla lyhyissä vaatteissa mukavissa lämmöissä. Tosin kello on vasta 11:00.
Ai, että kun paistaakin kuumasti tähän kohtaan. Nyt pitää olla tarkka noiden pilvien suhteen. Tänään ei kastella vaatteita.
Kello 13:30, eikä vieläkään sadetta. Nyt jo vähän lupailee. Fåfängan kukkulalta upeat näkymät koko Tukholman ylle. Näkyy muuten tv-torni hyvin, joka kuvattu aiemmassa Tukholman blogauksessa.
Reipas sadekuuro saatiin, mutta onneksi meni ohi ja satamassa laivaan pääsyn odottelussa taas hieno ilma check-in:n jälkeen. Sai sadevehkeet pois ennen laivaan menoa. On se vaan ison kokoinen purkki toi Mariellakin läheltä nähtynä.
Autojonossa venälaisrekisterissä olevassa autossa keski-ikäinen nainen maistelee vähän väliä vodkaa suoraan pullon suusta. Näyttää maistuvan ihan sellaisenaan.
Jo toisen kerran tätä väliä seilatessaan So sai kokea narrin kohtalon ja ajettiin taas vesirajan alle. Fillarikin sai pykälää paremman kerroksen. On muuten laivan paalupaikalla. Eli pitää olla valmiina ajoissa ulosajoon. Aijai, kun sämpylä ja kahvi tekivät hyvät säväykset.
Perinteikäs Club Mar näyttää vetävän ihmisiä. Pitäisikö katsastaa? Täällä ei juurikaan tuule. Lapset remuavat Club Mar:n lavalla.
Osa ihmisistä shortseissa ja osalla toppatakki. On tämä Tukholmasta ulos lipuminen hidasta ja kapeaa väylää.
Noni, nyt alkoi sit ruutuvisailu. Taitaa alkaa riittää tämäkin.
Huomenna Helsingissä ja taaskaan ei paljoa naurata. On tämä reissulta paluu aina sellaista kamppailua. Vielä vähän musiikin kuuntelua ja sit nukkumaan.
To 4.7. Mnjaa, olis 04:58, aijai kun tässä merenpinnan alapuolella liikkuvassa sukellussängyssä on uni maittanut. Eikä yhden ainoatakaan oven mäiskettä vielä kuulunut. Pitääkin ottaa vielä pienet jatkotirsat.
07:14 ja otettu jatkotirsat. Pitää alkaa lyödä hommaa pakettiin viimeistä etappia varten kotiin.
Lautta kohta rannassa ja vaikea käsittää, että ollaan Suomessa. Kaikeksi huipuksi jäi huomiotta kellon ajan siirtyminen tunnilla eteenpäin ja loppuvalmisteluille jäi aikaa vain 15 minuuttia, ennen kuin piti lähteä autokannelle. On tää taas sellasta...
Haikea tunne valtaa So:n, kuten aina näillä reissuilla tultaessa Helsinkiin ja ajettaessa rakkauden lukkojen sillalta kohti kotia. Mut, kyllä tämä tästä taas valkenee, kuten aina ennenkin. Onhan se kotiinkin mukava päästä.
Lopuksi:
Hieno reissu taas kerran. Kilometrejä tuli noin 1000 km varovaisen arvion mukaan, kaikkine reittisekoiluineen ja kaupungeissa pyörimisineen päivineen.
Ei voi muuta sanoa, kuin että tällaisella reissulla ymmärtää sen, miten uskomattomia asioita maailmassa tapahtuu koko ajan ja miten pieni nappula yksi ihminen tässä kaikessa sekoilussa on. Samoin sen, miten samanlainen otus ihminen on joka paikassa, kansallisuudesta riippumatta. Unohtamatta tietenkään kukkoja, koiria, ym. kiusankappaleita. No, paikkansa tietenkin näilläkin.
Tämä kaikki vasta pohjois-Euroopassa. Mitä kaikkea se voisikaan olla maailmanympärireissulla?
(Ja vielä vihon viimeisenä vinkkinä So suosittelee Kaisa ja Kristoffer Lekan erittäin kuvaavaa kerrontaa liittyen retkeilyyn, melontaan ja pyöräilyyn. Monissa kohdin yhteneviä ajatuksia tämänkin reissukokemuksen kanssa. https://areena.yle.fi/1-4435836)
