Avataan ja jäsennellään viisaudenhampaan poistoon liittyvää teemaa hieman, koska tämäkin asia tuntuu Satunnaisen potilaan mielen päällä olevan. Sinällään So:n elämä ollut suhteellisen helppoa, aika harvakseltaan on sairauksia osunut kohdalle ja nekin on tyypillisesti nopsaan saatu hoidettua kuntoon. Liekö paljon liikkuminen asian salaisuus ja sitä kautta hyvä yleiskunto pitänyt pöpöt loitolla.
Tällä kertaa tilanne lähti liikkeelle siitä tosiseikasta, ettei So:n suusta ole puolen vuosisadan ikään ehtiessä poistettu vielä yhtään viisaudenhammasta. Näistä vain yksi ylipäätään puhjennut täyteen loistoonsa. Viimeisessä hammastarkastuksessa lekuri havaitsi alkavaa kariesta kyseisessä hampaassa ja ehdottikin tämän poistoa.
No siinä sitten hetki neuvoteltiin, josko kannattaa poistaa heti vai vasta myöhemmin. Kun selvisi, että suositus olisi heti tai viimeistään puolentoistavuoden kuluessa, oli valinta selvä. Laitetaan prosessi vireille ja kirjoitetaan lähete röntgenkuvaan koko leuan alueelta. Lekurilla itsellään oli vain pikkulaite, jolla saa kuvan yksittäisestä hampaasta.
Kuvalla käytiin ja tuli ilmoitus, jossa kerrottiin hampaan sijaitsevan tosi lähellä hermoa. Näin ollen pitää käydä erikoishammashoidon 3D kuvassa vielä, jotta saavat pyöritellä kuvaa ja tarkentaa havaintoja, kuinka lähellä hermo todellisuudessa on. Peruskuvassa, kun näyttivät menevän hermo ja juuri päällekkäin.
Näiden jälkeen kyseinen hampilääkäri katsoi parhaaksi siirtää So:n hammashoidon erikoiyksikön työlistalle, jossa tällaisia vaikeampia tapauksia tehtaillaan päivittäin. Tässä vaiheessa So oli jo aika stressaantunut ja mielessä kävi kaikenlaisia kauhukuvia vanhoista elokuvista, kuinka ennen vanhaan hampaita kiskottiin hohtimilla ihmisten suusta. No sieltä sitten alkuperäinen hampilekuri soittelikin ja kertoi tilanteen etenemisestä, sekä tulevista toimenpiteistä suurpiirteisesti. Sanoi vain, että erikoishoidossa sitten osaava henkilökunta harkitsee sinne mennessä mitä tehdään, joskus mennään jopa nukutuksella. Moneen kertaan ennen pitkälle siirtynyttä vastaanottoaikaa ehti So:n mielessä käydä, jotta miten tuosta selvitään. Eihän voi mennä sinne ja siinä vaiheessa vasta todeta, että nukutustakin tarvitaan. Kai sekin valmisteluja vaatii.
Viimein koitti se aamu, jolloin oli aika mennä vastaanotolle klo 08:00 ja kokemus olikin erittäin positiivinen. Puudutettiin ensin tunto pois, porailtiin hammas kolmeen osaan, jonka jälkeen palat olivat pöydällä nähtävillä. Sinällään yllättävän iso tuollainen hammas on, kun sen näkee suusta poistettuna. Sitä harvoin tulee ajatelleeksi, että hammas on kuin meressä kelluva jäävuori, josta näkyy vai murto-osa pinnan päällä. Homma siis nopea ja ysiltä jo takaisin autolla, mukana reseptilappu antibiootille ja parille särkylääkkeelle.
Alussa kovaa turvotusta poskessa ja alaleuassa, joka tosin muutaman päivän jälkeen jo alkoi laskea. Särkylääkkeitä puolitoista viikkoa ja sitten riitti niiden popsiminen. Toki särky jatkui siitä eteenpäin pienimuotoisena, yleensä iltaa kohden lisääntyen päivän aikaisen pureskelun tuloksena, aamulla taas ok. Kaikki vaikutti olevan kunnossa tässä vaiheessa, lukuun ottamatta sitä tosiseikkaa, että aikaa poistosta oli kulunut nyt jo seitsemän viikkoa, eikä iltasärky siis kokonaan vieläkään poistunut.
Noh, sitten päästiin jutussa pykälää syvemmälle. Eräänä lauantai-aampäivänä oli juuri alkamassa lounaan nautiskelu, kun ensimmäisen pehmeän ruisleivän haukkauksen yhteydessä alaleuassa rusahti rajusti. Kuulosti ja tuntui siltä kuin olisi puraissut leivässä ollutta kivenmurenaa. Satunnainen lounastaja luonnollisesti ryntäsi peilin eteen ihmettelemään, menikö purukalusto mureniksi, koska ääni oli juuri sen kaltainen, jotta pakkohan siellä oli jotakin hajoa. Ei kuitenkaan mitään silmin havaittavaa näkynyt, eikä kielellä tuntunut. Tyypillisestihän pienikin muutos suussa tuntuu heti kielellä ja se mielellään sitä haluaa tavoitella.
Särky leuan ja posken alueella alkoi heti, mutta muuten tilanne suht ok. Tietenkin mielessä kävi, josko koko alaleuka lahoamassa ja koska oli viikonloppu menossa, olisi päivystykseen lähdettävä. Sehän ei ihan noin vaan onnistu verrattuna normaaliin lähivastaanottoon. Lisäksi maanantai-aamulle sovittuna tärkeää tekemistä, jota ei voi siirtää. Parastahan olisi, jos pärjäisi maanantaihin ja iltapäivällä sitten kiireelliseen hammashoitoon.
Niinhän siinä sitten kävi, poski ja leuka turposivat pikkuhiljaa lisää viikonlopun aikana ja pureminen meni mahdottomaksi kummallakaan puolella suuta. Suu ei juuri auennut, hieman tunnottomuutta ja vain nestemäistä pystyi sisään kaatamaan.
Maanantaille saatiin aika kiireellisen hoidon hammaslääkärille. Tämä tunnusteli ja puristeli ikeniä, leuassa havaitun tunnottomuuden takia ja totesi sieltä tulevan nestettä puristettaessa, mutta ei sinällään räsähdykselle osannut arvata mitään syytä. Sitä vastoin asiaa tekoälyltä kysyttäessä, AI arveli räsähdyksen johtuneen jo hampaan poistosta asti jatkuneen tulehduksen muodostamasta nestepussista, jonka repeäminen sai aikaan äänen ja sitä kautta tulehduksen leviämisen koko leukaan. Lääkitykseksi määrättiin uusi kuuri pykälää tehokkaampaa antibioottia, taas paria särkylääkettä, lämmintä kättä ja perässä seuraava lasku.
Jäämme väijymään tilanteen kehittymistä ja palaamme seuraavassa postauksessa (Keho temppuilee (osa 2) - verenmyrkytys)...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti