Hellurei ja hei vaan kesän lempi. Aurinko se mennessään vielä hetken empi. Näytti luistelijalle tietä syksyistä, lehtien täyttämää, yökasteen vettä näyttämää.
Juu, ollaan päästy kesän viimeisen rullislenkin äärelle. Tien pinnoilla jo aika lailla havuneulasia, vaahteranlehtiä ja oksan kappaleita. Vaikeuttavat melkoisesti asian työstämistä, mutta tehtyä saadaan, kun tarkkana ollaan. Luistin tuppaa lipsumaan ja välillä jotakin renkaiden väliin jää suhisemaan.
Lokakuun loppupuolisko upeaa keliä tarjoili. Reilut kymmenkunta astetta lämpömittari sanoi. Sehän näin syksyllä alkaa olla ongelmana myös, jotta asfaltti ei tahdo kuivua koko päivän aikana varjoisissa paikoissa.
Tuuliset ja aurinkoiset paikat sitä vastoin toimivat edelleen ihannealustoina. Toki vastatuuli ainainen riesa, kun kauramoottorilla kohden pusketaan.
Tälle reissulle So:lle tarjoiltiin myös kaatumista heti alkumatkasta, parisataa metriä kotiovelta liikkeelle päästyä. Kesän ensimmäisestä laatuaan puhutaan. Vanhempi rouva isoa koiraansa kyykytti pyörätien reunassa. So mietti, josko koira nahoissansa pysyisi pötkön pukatessa nurmikolle. Totuus kuitenkin valkeni juuri ennen ohitustilannetta. Koira kyyrystä selkänsä oikaisee ja tuon rouvashenkilön mitään asiasta tajuamatta, ryntää haukkuen So:n jaloille.
Eipä auttanut, kuin laittaa paniikkijarrutusta kehiin, nopea tilannearvio ja sitten jo mentiinkin takamuksilleen asfaltille, takana pataluhaksi haukkuva koira. Takalisto eniten hittiä otti, samoin keskisormen nahka auki ja punaista nestettä hanskaan. Onneksi ei isompaa vahinkoa tullut.
Kysyttäessä nainen ei osannut millään lailla selittää, miksi paskottaa koiraansa pyörätien reunan puolella, vaikka valkoisen viivan toisella puolen kaista kävelijöille varattu on. Kaistat, kun vielä eri värisillä asfalteillakin on rakennettu. Totesi vain, että "siinä oli hyvä tila". Hmm, näköjään...
Oli jo pakenemassa paikalta So:n keräillessä itseään, samalla höpisten tuolle vauhkolle koiralleen, "mennään me tänne päin nyt vaan". So huusi naisen takaisi tarkastamaan, repesikö housut kokonaan, jotta tietäsi jatketaanko matkaa paljaalla takamuksella. Tuossa, kun tuntopuoli ei ollut muksahduksen jälkeen oikein kohillaan. Nainen ei oletetusti nähnyt housuissa mitään ongelmaa.
Myöhemmin lenkin jälkeen housujen todettiin naarmuuntuneen reippaasti, mutta ei puhki kuitenkaan. Näitä vastaavia läheltä piti tapauksia on vuosien varrella ollut lukuisia, sekä fillarilla, että rulliksilla.
Parhaimmillaan koiran ulkoiluttaja on nähty kävelevän kevyen liikenteen reunaa täysin keskittyneenä puhelimeensa, samalla lemmikin kävellessä väylän toista reunaa, talutushihnan muodostaessa puomin koko kevyen liikenteen väylän yli. Vaikea havaita kumpi näistä on ulkoiluttaja ja kumpi ulkoilutettava.
No mutta, joka tapauksessa loput lenkistä rullailtiin hienojen maisemien keleissä. Matkaa tuli taitettua lähes 30 km ja samalla saatiin vuoden rullailutavoite täyteen. Niinpä, voidaan puhua rulliskauden päättäjäisistä. Jatketaan tätä lajia taas ensi keväänä.
Kohti syksyn pimeneviä iltoja ja lähestyviä lumisateita...
