Strategiset lukemat 2019

Ollaan taas siinä vaiheessa vuotta, että on aika vetää vuoden tekemiset yhteen ja antaa Garminin puhua karua kieltään.

Juoksu 578 km

Pyöräily 2.860 km

Muu reilut 200 km

Kokonaismatka 3.659 km

Valittuja lajeja on tehty toistaiseksi mittausaikana joka vuosi hieman edellistä enemmän. Nyt onkin aika siirtyä uudenlaiseen ajatteluun. Tulevaisuudessa tavoitteet määritellään tietynlaiseksi jo vuoden alussa. Ei siis ajatuksella, että mennään vaan edellistä enemmän. Kokonaistavoitteita pudotetaan hieman ja lajit monipuolistuvat maaston mukaan tultua sekä pyöräilyssä, että juoksussa.
Vuoden päästä ollaan taas viisaampia ja nähdään miten meni...

Satunnainen ohikulkija toivottaa onnellista uutta vuotta 2020! 

Välipäivien läskit

So verrytteli taas joulun ja uudenvuoden välipäivinä läskipyörällä. Upea, aurinkoinen ja kirkas ilma neljän asteen pakkasella teki menosta mielekästä. Maa sopivasti jäässä, eikä vetisimmätkään paikat juurikaan haitanneet menoa.

Poluilla kelpaa viettää aikaa.

Fatbike

No niin, ollaan päästy siihen pisteeseen, että talvella ei enää riitä juoksu ja kuntosali, vaan tekee mieli liikkua muutenkin. Eteläsuomen talvet ovat mitä ovat ja ladulle ei pääse kuin kerran pari talvessa. Näin ainakin muutamana viimeisenä talvena tuo on ollut. Tänään olikin talven ensimmäisiä lumia maassa. Katsotaan nyt sitten miten pitkään tätä herkkua riittää.

Satunnaisella ohikulkijalla on ollut jo pitkään ajatuksissa aloittaa maastopyöräily. Ongelmana on perinteisesti talvipyöräilyssä ollut sormien jäätyminen kylmissä olosuhteissa. Joten tuota ei ole vakavammin tullut mietittyä tätä ennen.
Nyt kuitenkin tämä hieno laji ja siihen liittyvät lieveilmiöt ovat löytyneet. Lieveilmiöinä tässä kohtaa mainittakoon retkeily, ulkona liikkuminen ja keittimellä kokkailu.

Fillarikaupasta matkaan tarttui läskipyörä Nishikin Durango 26" renkailla, joiden ulkokehä tosin jo tämän päivän standardin mukaisesti 29". Renkaat 4" leveät Schwalben Jumbo Jimit. Shimanon hydrauliset levyjarrut ja voimansiirtona Sramin 1x12 SX Eagle. Takapään 50 hammasta varmistaa eteenpäin pääsyn melkein tilanteessa kuin tilanteessa.

Hieman ohjaamoa piti säätää omiin mittoihin sopivaksi. Ohjainkannattimen tankoon pidennysputki, jotta sai pystymmän ajoasennon.  Lisäksi juomapullotelineen lisäys ja jarru-/vaihdevipujen säädöt. Vielä on tarkoitus lyhentää ohjaustankoa molemmista päistä 5 cm, jotta oteleveys kapenee ja mahtuu toisaalta maastossa paremmin kapeilla polulla kulkemaan. Tuppaa tanko ottamaan risuihin kiinni kapeimmissa paikoissa. Tolkuttoman leveä tanko noissa maastopyörissä vakiona, lähes 80 cm.

Maastopyöräily avartaa mieltä ja näkemystä omasta asuinseudusta. So asuinpaikan lähellä on uskomattomat määrät hyviä reittejä metsissä, jotka ovat vasta nyt auenneet ohikulkijalle. Jälki tarjoilee erittäin hyvää palvelua maastopyöräilystä kiinnostuneille. Ko. sivuston kautta on löytynyt monia hienoja reittejä ihan oman elinympäristön kupeessa, jotka ilman maastopyöräilyä olisivat varmaan jääneet koskaan löytymättä ja kokematta.

Metsäreissulla on mukava pyräyttää "lämmin kuppi" juomat risukeittimellä ja vähän kahvia päälle. Paistinpannukin on jo hankittu, mutta vielä testaamatta. Tulevissa blogeissa tullaan näkemään sitäkin keittimen päällä.
Hienointa metsässä pyöräilyssä on juuri se, että ei ole kylmä normaaliin talvipyöräilyyn verrattuna. Enemmänkin kuuma ja vaatekerroksia saa vähentää. Metsässä ei tuule ja koko ajan on pakko keskittyä ajamiseen erilaisten esteiden ja haasteiden takia. Lämmintä pukkaa siis.

Ai, ai, kyllä luonnossa on mahtavaa. Tänään ilma on kirkas ja taivas sininen. Aurinko paistaa täydeltä terältä.

Ilta-ajoakin on jo kokeiltu Lumoniten otsalampulla. Hyvin näkee tuolla 250 lm valoteholla ajella poluilla. Valoa riittää täydellä teholla kaksi tuntia. Pienimmällä teholla 19 h ja moonlight:lla jopa 15 vuorokautta. Lataus hoituu hienosti nykystandardin mukaisesti USB väylän kautta akkuun.

Kyllä täällä pohjolan syksyssä tarvitaan harrastuksia...

Tallinna Kalaturg 2019

Aijai, kesällä tapahtuu.😎 Otetaan vielä näin syksyllä pieni muistelu kesän iloihin. So heitti Tallinnan reissun rouvan kanssa keskikesällä. Tällä kerralla rouva vietiinkin vähän erilaiselle reissulle. Suunta satamasta otettiin normaalista vanhan kaupungin mukulakiveyksestä poiketen luoteen ja etelän suuntaan.

Käytiin katsastamassa Linnahall, mielenkiintoinen aiemmassa blogauksessa kuvattu monumentaarinen rakennus. Mahtavat merimaisemat hyvässä seurassa.

Siitä vielä luoteen suuntaan kohti Kalaturg:ia, jossa monenlaista kalaa myynnissä. Kaikkea mitä vaan Suomenlahdelta voi pyytää, taitaa olla saatavilla.

Sen jälkeen tuleekin ulkoilualue ja hiekkarantaa, jossa mukava viettää aikaa. Tuntuukin tuo aika lentävän kuin siivillä seuratessa uimareita ja paikallisia, rouvan kanssa leppoisissa merkeissä, merituulen viilentäen kasvoja +25 asteen helteessä.
Fillariporukkaakin maantiepyörillä näytti lähtevän pois juuri tänne saapuessamme. Ottivat pienet jäähyt lenkin puolivälissä ilmeisesti.

Laivan buffet ei kyllä ollut tällä kerralla kovin ihmeellinen. Juomat tietysti kuuluu, mutta ruoka aika perussettiä. Lihassa joku käsittämätön mullan/maan maku. Oli pakko jättää lautaselle. Yleensä tarjoilu ollut parempaa, joten hieman hämmentynyt olo tuon esityksen jälkeen.

Takaisinpäin kohti Helsinkiä tultiinkin toisella laivalla. Hyvää menoa täälläkin. Clubilla elävää musiikkia, tosin taitaa olla sama porukka, joka on tullut nähtyä jo joskus aiemmilla reissuilla. Kyllä nämä purkit alkavat olla aika tuttua kauraa...

Helsingissä JVG heitti keikkaa Allas Sea Pool:lla kävelymatkalla Katajanokalta kohti ydintä. Hyvältä kuulosti jytinät. Paljon porukkaa katujen varsillakin fiilistelemässä.

Hmm, vielä pientä patikointia upeassa auringon paisteessa rakkauden lukkojen sillan kautta...

Ei valitettavasti ollut lukkoa mukana, jonka olisi voinut tuohon lisätä.

Kävelyä vielä hetken ja tuollahan se rautatieasema jo häämöttääkin.

Piilolammi 2019

Muistellaan hetki mukavaa perhereissua Piilolammelle keskikesällä. Ajeltiin fillareilla +31 asteen lämmöissä Hyvinkään keskustasta rautatieasemalta rennosti kohti Piilolammen pohjoispäätä juomataukoja pitäen.
Loppumatka pientä kärrypolkua metsän keskellä, jossa hyttyset innokkaasti hikisten pyöräilijöiden kimpussa.
Reitti Piilolammen pohjoispäässä osoittautui liian hankalaksi ja matkalaiset päättivät ottaa tauon eteen sattuneen Kaksoislammen grillipaikalla, joka osoittautuikin erittäin hienoksi paikaksi tämäkin. Pienen lammen rantakallion päälle rakennettu levähdyspaikka laavuineen ja pitkospuineen. Upea paikka, mutta ei oikein sovellu telttamajoitukseen tasaisen paikan puutteen takia.

Hampurilaisen valmistus retkikeittimellä sujui mainiosti. Välissä pihvi, juustoa, tomaattia ja suolakurkkua. Aijai, kyllä luonnossa kaikki maistuu hyvältä...
Täysillä vatsoilla oli helppo tehdä päätös matkan jatkamisesta alkuperäiseen kohteeseen Piilolammen eteläpäähän rakennettuun leiripaikkaan.
Reitti eteni hiljaista maantien reunaa ja välillä pätkä metsäpolkuakin. Matkalla pysähdyttiin Usminjärven uimarannalle lekottelemaan ja uimaan matkan hiet pois. Paikalla paljon uimareita ja hyvä hiekkaranta.

Perille päästyämme vastassa oli viihtyisä grillipaikka ja laituri, josta hyvät mahdollisuudet uimahypyille. Kohtalaisen iso lampi ja lämmin vesi. Päivän heille sai paikan tuntumaan entistä hienommalta. Lammen ympäri kiertää vahva polku, jota käytetty ilmeisen paljon.

Teltallekin löytyi hyvä paikka grillin läheisyydestä. Uimista useita kertoja illan aikana.
Kylttien mukaan metsäpalovaroituksen aikaan ei tulta saisi sytyttää avogrilliin, mutta innokkaimmat näyttivät pitävän tulipesän kuumana puolille öille asti.
Klo 07:23 ja paikka hiljainen, lukuun ottamatta kimalaisten surinaa, tikan nakutusta ja muiden lintujen viserrystä. Mielenkiintoinen äänimaisema.

Kalaakin lammesta näyttää nousseen, suomujen todistaessa asiaa.

Aamupalalla marjakaurapuuroa ja mustikkasoppaa, sekä sämpylää tonnikalalla. Kyytipojaksi kahvia retken vanhemmille. Juomavesi alkaa olla vähissä, joten taidetaan aloitella kotimatka aamupalan ja leirin kokoamisen jälkeen.
Perheen nuorimmaisen pyörän takavaihtajan kanssa hieman säätöä. Oli ilmeisesti osunut johonkin jo ennen matkaa ja ottanut siipeensä. Saatiin sen verran toimimaan, että kotimatka sujuu. Pitää myöhemmin uusia koko vaihtaja.

Paluumatka menikin melkein lentäen. Ensin alas viettävää hiekkatietä pitkät pätkät, sitten tasaista maantien reunaa. Välillä ABC:ltä juotavaa ja kaupungin läpi asemalle pyöräteitä pitkin.
Kiva reissu ja hyvät tunnelmat. Pyörällä pääsee ja VR auttaa...

Москва - Moskova 2019

Elokuinen lauantai

Heiluu, natisee ja välillä koliseekin vauhdikkaan oloisesti. Taidetaan mennä hiekkatiellä. Välillä olo kuin leijuisi hennossa horroksessa, pilven päällä painottomassa tilassa...
Jaa, nopean unensekaisen vilkaisun jälkeen Satunnainen ohikulkija huomaa olevansa edelleen Tolstoi junan vauhdikkaasti kiitävän yläsängyn kyydissä, joka lähti eilen Helsingistä. Kello näyttäisi olevan 04:48, jatketaan siis unia.
Klo 06:42 jatkotirsojen jälkeen onkin jo valoisaa ja aurinko pilkistää. Kohta ollaan Tver:ssä ja sitten Venäjän Moskovaan. Kesää on vielä jäljellä ja mielenkiintoista materiaalia tiedossa taas. Katsotaan mitä tuleman pitää...

Moskova vaikuttaa isolta. Yli 13 miljoonaa asukasta, kova ihmisten, sekä autojen vilske.
Päivä osoittautuikin antoisaksi Punaisine toreineen, Leninin mausoleumeineen, kirkkoineen ja vilkkaine liikenteineen. Sama ihmisvilinä täälläkin muiden isojen kaupunkien ytimien tapaan. Tosin nyt puhutaan Euroopan isoimmasta kaupungista. Punaisen torin alue suljettu jo illalla puoli seitsemän jälkeen muilta kuin alueella järjestettävän konsertin lipun omaavilta henkilöiltä. Muinakin aikoina kulku sisään metallinpaljastinporttien kautta ja kassien tarkastuksella.

Se päivän mausoleumkierros oli mielenkiintoinen. Tunti jonotusta, turvatarkastus ja kaksi minuuttia hidasta kävelyä vahanukkemaisen herra Leninin ohi. Kaveri pötkötti lasikaapissa hiljaa levollisen näköisenä, ilmekään värähtämättä ja univormuihin sonnustautuneet vartijat vaativat sitä myös vierailta, sormi suun edessä suhistaen, heti vieraan pienenkin äännähdyksen jälkeen. Saati jos vieras hetkeksikin sattui pysähtymään jonossa, kävivät miltei käsiksi.
Huomenna tutustumaan Ostankinon alueella sijaitsevaan Moskovan tv-torniin, jonka kuuluvuusalueella noin 20 miljoonaa tv-katselijaa...

Elokuinen sunnuntai 

Ostankinon tv-torni osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi vierailukohteeksi. Torni on Euroopan korkein 540 metrin korkeudellaan. Näköalatasanne ja ravintola 337 metrin korkeudessa. Tornia rakennettiin kymmenen vuoden ajan 1957-1967. Turvatarkastus ja reppujen läpivalaisu portilla ja lisäksi uudelleen tornin alakerrassa. Turvatoimet siis erittäin tiukat.

Huikeat näköalat kolmessa kerroksessa, joista ylin ulkona. Tuntuu tuulevan. Pyörivässä ravintolakerroksessa maistuivat jo cappuccinot vierailun päätteeksi, upeilla Moskovan maisemilla höystettynä. Tornin näköalaikkunat lattiassa alaspäin eivät tuntuneet nuorimpia pelottavan. So hieman miettii astuessaan lasin päälle.

Kolmella metrolla takaisin tornista Moskovan ytimeen, samaa reittiä kuin mennessäkin. Metroasemat muuten ovat täällä koristeltuja hienoilla seinämaalauksilla ja kattokruunuilla. Metro osoittautui helpoksi ja ripeäksi tavaksi liikkua isossa kaupungissa. Päivälippu 230 ruplaa (3,12 €) mahdollistaa helpon suhaamisen metrojunalla jos toisellakin, sinne tänne tarpeen mukaan.
Illalla kaupunkikierros vielä auringonlaskun jälkeen, jolloin kaupungin valaistukset tuovat kaupunkiin ihan uuden säväyksen. Aijai sentään, mitä herkkua tarjoili Steak House Butcher. Stroganoffia muusilla ja liha oli suoraan pihvistä leikattua, täyteläisellä kermakastikkeella. Päivän päätteksi metrokortillekin tuli vielä käyttöä.

Elokuinen maanantai

Tänään tiedossa kokonainen päivä kaupunkikierrosta ja vasta illalla junaan klo 23:10.
Aamupäivällä tutustuttu Pyhän Vasilin kirkkoon värikkäine sipulikattoineen. Rakentaminen aloitettu jo 1550 luvulla. Melko pieniä kappeleita ja ahtaita käytäviä sisällä. Ihmisiä paljon liikkeellä ja aika tiivis tunnelma.
Kellon ollessa 13:26 Kremliin johtavilla portailla tolkuttoman pitkä jono. Parempi mennä lounaalle tässä välissä ja katsoa tilanne myöhemmin uudelleen.
Lounasta katukahvilasta ja taas jaksaa.

Klo 16:30 haettu liput Kremliin ja jonoa tuskin ollenkaan enää jäljellä. Kreml tarjoilikin mielenkiintoista katseltavaa. Neitsyt Marian Ilmestymiskirkko, Uspenskin katedraali, Tsaarin kanuuna, Tsaarin kello, ym.
Mossen Kremlin liikennepoliisit tuntuvat olevan valppaana jokaisella tienylityspaikalla puhaltamaan pilliin ja viittoilemaan pampulla kohti suojatietä, jos vaan joku erehtyy väärästä paikasta yrittämään tien ylitystä. Kuin paimen karjastaan huolehtien.
Ilma on ollut koko reissun ajan "uskomattoman" lämmin. T-paidalla ja shortseilla menty joka päivä.

Päivän päätteeksi Leningradskiy asemalle taksilla odottamaan junaan pääsyä. Vielä aseman ravintolassa hetken virvokkeita ja sitten asemalaiturille.

Se taksimatka oli muuten sinällään myös mielenkiintoinen. Maksoi vajaa 700 ruplaa, eikä kaverilla ollut antaa 2000 ruplan setelistä takaisin vaihtorahaa. Kävi kyselemässä lähimmiltä saman firman takseiltakin rahoja ilman tulosta. Satunnainen ohikulkija antoi setelin sellaisenaan ja sanoi sen olevan ok. Suomessahan tuolle ei enää olisi käyttöä. Kaveri otti rahan vastahakoisesti. Keksi kuitenkin antaa puhelinnumeronsa ja pyysi ottamaan yhteyttä WhatsApilla, kun tarvitaan seuraavaksi taksia. Pitääkin laittaa numero muistiin. Kyyti siis hankittu jo seuraavalle mahdolliselle Moskovan kierrokselle.

Elokuinen tiistai

Klo 06:14 ja Satunnainen ohikulkija herää ensimmäistä kertaa tässä venäläisen maiseman halki kiitävässä, peltikuorin varustetussa yläsängyssä tämän yön aikana. Aijai, kun uni on maistunut Tolstoissa, pitkien kävelyjen jälkeen. Pysähdymme Pietarissa ja taas jonkin ajan kuluttua Kanneljärvellä odottamaan vastaantulevaa junaa. Kanneljärvi on Pietarin ja Viipurin välissä oleva pieni paikkakunta. Vanhan näköistä rakennuskantaa näyttää olevan.

Aamupalaksi tarjoiltiin klo 08:30 hyttiin lämpimiä lettuja omenahillotäytteellä. Lisäksi itse tilaten posliiniastioissa kahvit. Hytissä ennestään oli jo illalla tuodut rasiat, joissa croisant, suklaa, ruokailuvälineet, mehu ja jogurttia. Erittäin hyvän ja ravitsevan oloista settiä, nam ja nam.
Junavirkailijat eivät puhu sanaakaan englantia. Menomatkalla junaan unohdettuja kuulokkeita selvittämään innostunut virkailija kommunikoi kännykän sanakirjan ja käsimerkkien avulla sujuvasti. Lupasi selvittää, miten saataisiin toimitettua Moskovasta paikannetut kuulokkeet Helsinkiin So:lle parhaiten.

Lopputuloksena oli, että virkailija laittaa WhatsApp:iin viestiä So:n numeroon, kun kuulokkeet noudettavissa Helsingin asemalta.
Ei huono... So kiittää ja kumartaa.

Seuraavalla viikolla tuli viesti, jossa kerrottiin kuulokkeiden olevan haettavissa samasta vaunusta 5 €:n hintaan tiettynä aikana, kun juna saapuu. So tietenkin paikalla ja sama rouva iloisesti antoi kuulokkeet ja kuitin. Kyllä palvelu pelaa Tolstoissa 5/5...