Viimein ollaan tultu siihen vuodenaikaan, että Satunnainen ohikulkija on päässyt fillaroimaan talven pitkinä ja pimeinä iltoina suunnitellun reissun Ruotsi-Latvia-Viro osuudelle.
20.6.
Ruotsi-Latvia-Viro fillarireissu alkoi "Gabriella"
aluksella Helsingistä Tukholmaan. Laivalle ajoa odoteltiin melko
pitkään prätkäpariskunnan kanssa samalla vaihtaen tietoa
ajokeista puolin ja toisin. Pariskunnalla oli todella hienot ja
arvokkaan näköiset Harley Dawidsonit. SO sai oppia, että
prätkissäkin on nykyisin vakionopeussäätimet, ym. herkut.
Erittäin mukava pariskunta, joiden kanssa toivoteltiin hyvät matkat
aamulla lautasta ulos ajettaessa.
21.6.
Stockholm-Nynäshamn matka melkein kokonaan joko pyörätietä tai n.
1 m leveää punaisella asfaltilla tehtyä kevyen liikenteen
piennarta. Mukava ja suhteellisen turvallinen reitti. Hillitön
vastatuuli.
Jännää
miten hiilikuiturunko korostaa kaikkia ääniä. Rengasmelu
tienpinnasta kuuluu hyvin. Samoin tiukassa ylämäessä pinnoista
lähtevä pingahtelu.
Nynäshamn-Ventpils, Scottish
viking, pieni laiva. Yksi ruokaravintola, baari ja kauppa. Majoitus
jaetussa hytissä. Rekat peruuttivat laivaan! Stevens Xenon pääsi
erikoistilaan, autokannen valvomokoppiin. Hytin jakaminen tuli
yllätyksenä SO:lle vieraan laukun ilmestyessä toiseen sängyn
päätyyn. Ravintola suljettiin klo 20 Ruotsin aikaa.
22.6.
Breksi, ensimmäinen telttapaikka löytyi pienen paikanvalinta-ajelun
jälkeen. Lähin kauppa 5 km päässä itäänpäin. Breksi n. 55 km
Ventpilsistä itään päin.
Omistaja
erittäin mukava ja avulias. Tarjosivat ilmaisen keiton illalla
ainoalle leiriytyjälle. Kyytipojaksi piti tilata olut ja antaa
tippi, joten keittokin tuli maksettua. Paikassa oli ulkokäymälä ja
vesihana pihalla. Rakensivat saunaa ja valmistelivat seuraavan päivän juhannusjuhlaa.
23.6.
Tukums, seuraava telttapaikka Bakuli nimisessä yksityisessä hieman
syrjässä olevassa paikassa. Onneksi löytyi paikka, koska yöpyminen
oli suunniteltu Engureen. Ulkovessa, yksi suihku, mutta vesi ruskeaa
ja haisi pahalle. Pakko oli kuitenkin pestä kuuman ajopäivän hiet
pois.
Samana iltana oli paikallinen juhannusaatto (Ligua) ja meno sen mukaista. Aatto vietettiin Latviassa päivää ennen Suomen juhannusta. Lämpöä
24-25 astetta.
24.6.
Aamu alkoi pyörän ja peräkärryn putsaamisella yöllä puussa
majailleen linnun jätöksistä. Pyörä oli kauttaaltaan kuin
kuivuneen mustikkajoghurtin roiskeissa. Näky oli masentava!
Matka
Riikaan sujui alussa joutuisasti maantien reunaa rekkojen ja
henkilöautojen viilettäessä ohi tuhatta ja sataa. Vastaan tulevat
ohittajat hieman hirvittää.
Vihdoin
löytyi Jurmalaan vievä pienempi maantie. Jurmalassa upeat
hiekkarannat ja olikin pakko käydä heti uimassa.
Jurmalasta
matkaa vielä Riikaan 15-20 km. Onneksi löytyi junaradan vartta
kulkeva pyörätie. Asfaltti muhkuraista 7 barin rengaspaineilla,
mutta parempaa kuin rekkojen vierellä ajaminen.
Riikan City camping
osoittautui tylsäksi telttailupaikaksi, mutta kilometrin päästä
löytyvä Riverside camping sitäkin paremmaksi. Daugava joki 10
metrin päässä teltasta ja siistit tilat aivan keskustassa.
Läpötila 30 astetta.
25.6.
Päivä Riiassa, lämmöt 32 astetta, kyllä tarkenee! Tänään lepuutellaan reisiä
ja katsellaan Riian keskustaa.
Eilinen ilta (Suomessa juhannusaatto)
oli hieman ankea, koska oli paikallinen juhannuspäivä ja kaikki
lähistön kaupat kiinni. Oli jopa pakko turvautua leirintäalueen
juomaveteen. Ei kuitenkaan mennyt vatsa sekaisin.
Aamu
alkoi fillarin pesulla hiekasta ja parin yön takaisista linnun jätösten jäänteistä. Nyt käytettävissä
oli kunnon vesiletku, jolla homma hoitui tyylikkäästi. Siten
keskustaan hakemaan murua rinnan alle.
26.6.
Tänään matka jatkui ulosajolla Riiasta Incems nimisen paikkkunnan jälkeen tulevan Zandarts Krodzints ravintolan takapihalle
telttailemaan (5€).
Ison moottoritien reunalla oli turvallinen 2 m oma kaista kevyelle liikenteelle, jota ei SO:n lisäksi näkynyt
tällä osuudella. Riian ulosajotiellä näkyi muuten reissun ainoa
poliisien puhallutuspaikka kaupunkiin sisään tuleville
autoilijoille.
Loppumatka taas 20 cm reunakaistaa ja autot ohittivat
vastaan polkupyöräilijästä välittämättä. Pahimmassa kohdassa
oli pakko ajaa pientareen reunaan soralle, kun kaksi rekkaa tuli
vastaan ohittaen kolmatta. Tällaisessa tilanteessa tulee vaan tunne,
että tie on liian kapea meille kaikille.
Huomenna kohti Valmieraa.
Juuri alkoi sataa ja salamoi rajusti (klo 23:30). Tätä pitäisi
ennusteen mukaan jatkua huomiseen iltaan asti.
27.6.
Tänään matka Valmieraan oli kohtuullisen mukava. Maantien (A3)
reunaa kapealla (10-20 cm) pientareella. Valmiera yllättävän iso
kaupunki.
Oli pakko ottaa hotellihuone, koska paikallinen
leirintäalue osoittautui vesiperäksi. Huomenna kohti Latvia-Viro
välistä rajakaupunkia Valgaa.
28.6.
Matka Valgaan alkoi ison maantieparannuksen merkeissä. Ensimmäinen
5-10 km mentiin hiekkatietä tai rikkonaista asfalttitietä pitkin. 7
baarin rengaspaineilla ei parasta mahdollista. Tämä taisi olla
kuitenkin päivän paras osuus vähäisen autoliikenteen ja hitaan
nopeuden vuoksi.
Sen jälkeen parempaa asfalttia, vaikkakin
paikkailtua moneen kertaan. Liikenne lisääntyi matkan edetessä,
mutta ei liikaa. Valgan rajanylityspaikka, joita on ainakin kaksi,
eivät vaadi mitään muuta kuin ajaa läpi. Henkilökuntaa esim.
joka tarkastaisi passia, ei ole.
Valga
itsessään miellyttävä kohtalaisen pieni kaupunki. Latvian ja
Viron raja kulkee keskellä kaupunkia. Melkoinen tasoero on rajan eri
puolilla. Latviassa selvästi köyhempää. Ainakin talojen, teiden
ja muun infrastruktuurin osalta näyttäisi siltä.
Majapaikka
"Aare majutus" majoitus omakotitalon pihamaalla Viron
puolella teltassa. Telttapaikka, WC, keittiö/musa/TV huone ja suihku
5 €. Ei paha, SO suosittelee!
30.6.
So saapui eilen Tartoon 90 km polkemisen jälkeen Otepään kautta.
Tarkoitus oli yöpyä Otepäässä, mutta sopivaa majapaikkaa ei
oikein tahtonut löytyä, joten vaihtoehtona oli syödä pizza ja
lähteä ajelemaan eteenpäin.
Tartosta löytyi erittäin siisti ja lähes uusi hostel "Hektor". Hinnat edullisia.
Tänään on tutustuttu Tarton keskustaan ja vanhaan kaupunkiin, sekä yliopistorakennuksiin. Takamus vaatikin jo lepopäivää ja rohtoa apteekista. Huomenna kohti Jögevaa. Lämmöt olleet 24-25 astetta.
1.7.
Tämän päivän matka alkoi mukavasti ulosajolla Tartosta 15 km
jatkunutta pyörätietä pitkin. Sen jälkeen oli erilliset kylteillä
näytetyt ohjaukset pienempiä teitä pitkin kohti Jögevaa.
Valitettavasti pienemmät tiet mutkittelevaa isoja enemmän ja matkaa
kertyi reilun 50 km sijaan 65 km.
Sport keskuksen hostel oli kiinni
seuraavana päivänä vietettävän kansallisen pyhäpäivän takia
suureksi harmiksi. Lisäksi kaksi muuta paikkakunnan majoituspaikkaa
olivat täyteen buukattuja, eikä telttaa voinut käyttää. Näin
ollen vaihtoehdoksi jäi matkan jatkaminen. Ongelmaa lisäsi alkava
vesisade, jota luvattiin muutamaksi tunniksi.
Seuraava
camping alue olisi kuulemma pari kilometriä ennen Vaike-Maarja nimistä
paikkakuntaa ja sieltä se löytyikin 46 km päästä. Risteyksessä
olleen kyltin mukaan camping alue oli 7,5 km päässä risteyksestä.
Ei oikein houkuttanut lähteä niin paljon sivuun, varsinkin kun
ensin pitäisi käydä Vaike-Maarjan kaupassa, joka oli siis pari
kilometriä eteenpäin.
Navigaattori
(Sygic) näytti leirintäaluetta 12 km päässä järven rannalla,
samoin kauppaa, paikkakunnalla Porkuni, matkasuunnasssa eteenpäin.
Jesh, siinä kohde, ensin sinne, kauppaan ja leirytymään. Sadekin oli
jo lakannut.
Paikka
oli Virolle tyypillinen yleinen leiriytymispaikka järven rannalla
ilman valvontaa tai palveluja. Nurmikko oli leikattu vain ison alueen
keskeltä, jossa ilmeisesti käyty asuntovaunulla. Muualla pitempää
heinää.
Hetken haisteltuani paikan ilmapiiriä paikalle porhalsi
yksi auto ja kävellen neljän henkilön porukka. Satunnainen ohikulkija totesi, ettei
paikka ei ole riittävän turvallinen koko yöksi telttailijalle.
Tullessa
näkyi urheilukenttä, jonka laidalla saattaisi olla jokin sopiva
suojainen kolo.
SO
joutui lisäksi kulkiessaan toteamaan, ettei paikkakunnalla ollutkaan
kauppaa ja oli palattava tutkimaan urheilukentän ympäristöä
jäljellä olevilla muona- ja juomavarastoilla.
Löytyihän sieltä
sopiva puiden suojassa oleva kohta, jonne sai teltan piiloon
katseilta ja fillarin lukittua puunrunkoon.
Kaikkiaan
siis fillarilla ajoa peräkärryn painaessa tuli tänään n. 125-130
km, Jögevassa edestakaisin ajelut huomioiden.
Satunnainen ohikulkija sai heti ruokailuseuraa lihapullapussin avauduttua...
2.7.
Tänään piti suunnistaa Rakvereen, joka navigaattorin mukaan oli 28
km päässä. Niin lähelle ei voinut jäädä ja sen jälkeen tuleva
Kuusalukaan ei oikein innostanut epämääräisillä
majoitusmahdollisuuksillaan.
Navigaattorin
mukaan Tallinnan City campingiin matkaa tulisi 115 km. Päätös ei
olut vaikea koulun urheilukentän laidalla nukutun yön jälkeen.
Pesumahdollisuuksia yms. ei tietenkään ollut.
Matka
sujui mukavasti suureksi osaksi pienempiä teitä pitkin. Kauppoja
sopivin välein matkan varrella. Ensimmäinen ehkä 5-7 km liikkeelle
lähdön jälkeen. Leipää, kinkkua ja juustoa, Activa juotava
jogurtti ja Fanta. Avot, että maistui! Aamupalaa fillarin vierellä
hieman häiritsi hervottoman kokoisten mustien varisten parvet
lähipuissa. Konsertti melkoinen, varisten tunnetulla kehnolla
lauluäänellä.
3.7.
Eilen iltapäivällä saavuttiin Tallinnan City campingiin. Keli koko
matkan hieno ja taas sai painella ilman paitaa. Kahtena edellisenä
päivänä tuli istuttua fillarin satulassa yhteensä 18 tuntia. Aika
hellänä on takamus, mutta ei niin paha kuin Latvian ja Viron
rajalla.
City
campingistä löytyi mukava telttapaikka ison puun alta. Illalla
satoi pari nopeaa kuuroa, muuten ok, lämmöt 23 pintaan.
Telttanaapurina
nainen (eläkeikäinen jo), joka lähtenyt Pariisista lentäen
Helsinkiin. Sitten junalla Tampereelle. Sieltä fillaroinut koko
Suomen Lapin, Tenoa ja Norjan Vardoa myöten ja nyt tulossa takaisinpäin.
Ollut kuukauden reissussa. Meinaa
painella fillarilla vielä Latvian, Valko-Venäjän, Kroatian, Puolan
ja Saksan kautta takaisin Ranskaan 4-5 kuukauden aikana. Ei osannut
sanoa tarkemmin. Mahtavaa meininkiä!
4.7.
Naapurin eläkkeellä oleva rouva saa seuraa lapsistaan muutamaksi
päiväksi, jotka tulossa käymään Tallinnaan.
Satunnainen
ohikulkija jatkaa Viking Line Gabriellalla kohti Helsinkiä ja sitten
fillarilla kotiin.
5.7.
Loppusanoina Satunnainen ohikulkija toteaa reissun olleen huikea elämys, joka pysyy
mielessä koko loppuelämän ajan. Tie- ja ajokulttuurista todetaan
yleisestä luulosta poiketen, että reissun ainoat ongelmat
autoilijoiden kanssa tulivat Suomessa kotiinpaluun yhteydessä.
Tällä
reissulla autoilijat huomioivat pyöräilijät parhaiten
järjestyksessä Viro, Ruotsi, Suomi ja Latvia. Sitä vastoin paras
pyöräilytie oli Suomen ja Ruotsin osuudella.
Ajokilometrejä
kertyi kokonaisuudessaan 950 km ja ajopäiviä kahden viikon aikana
12 kpl eli keskimäärin 80 km per päivä. Todellisuudessa määrä
vaihteli 50 km ja 130 km välillä.
Let’s
keep moving!
