Aijai sentään, kyllä on upeat maisemat. Samoin kelit mitä parhaimmat So:n aloitellessa järvimelontareissua Päijänteellä toukokuussa.
Lämmöt 24 asteen hujakoilla melottaessa kohti tämän kertaista leiriytymissaarta ja vesi uskomattoman kirkasta.
Hiekkarannat kuin elokuvista. Vesi kuitenkin vain n. 10 asteista. Toki tälle reissulle talviturkki jätetään.
Luontoreissulla tulee kuiva- ja purkkiruuat tutuiksi. Painoa kun ei saisi olla liikaa mukana, mutta energiaakin pitäisi saada, jotta jaksaa meloa. Eniten painoa tulee juomavedestä, jota pitää varata reilusti.
Välillä auringonottoa ja varusteiden kuivatusta eskimoharjoitusten jälkeen.
Metsää hoidetaan tyypilliseen kansallispuiston tapaan - siis ei hoideta.
Myös kivikkoisempaa rantaa lötyy samasta saaresta, useamman hiekkarannan lisäksi.
Kerran kuussa tämäkin mollukka heijastaa auringon valoa täydellä teholla.
Harvoin näkee näin tyyntä pintaa merellä, keskellä päivää. Toista taitaa olla täällä järvellä. Satunnaisen ohikulkijan kokemukset järvellä ovat hatarat ennen tätä. Melontakin hieman puuduttavan tasaista paluureissulla. Ainoa kohokohta upeiden maisemien lisäksi oli yhdet veneen aallot, jee jee. Melaa toisen eteen vain niin kyllä se maihinnousuranta sieltä tulee vastaan jossakin vaiheessa...
Luonto tarjoaa hienoja elämyksiä. So suosittelee 5/5...
