Näin kevään puhjetessa kukkaan, huomaa auringonpaisteen lisääntyneen, nastalenkkarien vaihtuneen kesätossuihin ja pientä kevätjännitystä uuden kauden alkaessa. Kuin itsestään elämän vaihdelaatikko vaihtaa talven pieneltä vaihteelta pykälän verran isommalle. Huomannut koneen käyneen alkuvuoden ykkösvaihteella ja nyt sitten kevätauringon houkuttelemana meinaa kakkosta laitta silmään. Eipä mittää, saa vaihtaa, ei kuitenkaan ihan vielä kolmoselle. Josko siihen päästäisiin sitten kesäkuussa ja neloselle heinä-syyskuun ajan, lokakuusta taas pienemmälle hissukseen kohti uutta talvea.
Tosiaan, tähän vuoteen ei juuri ole suunnitelmia laadittu, pari juoksutapahtumaa ja siinä taitaakin sitten olla kaikki. No, katsotaan kuitenkin, mitä on tehty maantiekaluston saattamiseksi ajokuntoon, kuten aiemmassa postauksessa oli puhe. Johan se alkaa olla kelien puolesta aika avata kausi, hiekatkin pitkälti harjattu kevyen liikenteen väyliltä. Josko ensiviikolla jo työmatkalenkkiä.
Maantiefillari on saanut uutta setuppia runkoonsa kuluneen viikon aikana. Ensin vaihdettiin Continental Grand Prix 4-Season ulkorenkaat, jotka osoittautuivat pykälän verran kapeammaksi kuin oli tarkoitus. Oli nimittäin epähuomiossa tilattu 23 mm leveät 25 mm sijaan. No, eiköhän näilläkin pärjätä, täsmälleen vanteen levyset ovat ja hieman terävämpää voi ajotuntuma olla. Eipä ole Satunnaisella ohipolkijalla ennen ihan näin kapeita renkaita ollutkaan.
Toinen muutos tähän kevääseen liittyy voimansiirtoon, johon puututtiin ketjunvaihdolla. Ketjun tilaus vanhaa mittaa mukaillen 138 lenkkiä, kuten vuoden 2020 postauksesta tuli varmistettua ennen tilausta. So:n yllätykseksi, osoittautui kuitenkin ihan liian pitkäksi vanhan irrotuksen ja siihen vertailun jälkeen, se kun oli vain 106 lenkin pituinen. Sinällään suositus näyttää olevan tällä eturattaiden ja takapakan yhdistelmällä 110-114 lenkkiä, mutta tuo kuusivuotta sitten tehty rattaiden ja pakan vaihto tehtiin ns. "korvakuulolla" ja silloin lenkkimäärä tuntui riittävältä. Eipä silti, hyvinhän se on toiminut kaikki nämä vuodet.
Pienen pähkäilyn jälkeen päädyttiin kuitenkin muutamaan lisälenkkiin ja lopulliseksi pituudeksi tuli 110 lenkkiä. Kuten nähdään, on vanha ketju venynyt reilun puolen lenkin pituuden verran. Toivotaan, ettei venymä ole ehtinyt syödä rattaita liikaa ja uusi ketju toimii. Aika näyttää, oliko lenkkimäärävalinta oikea vai pitääkö lyhentää jossakin vaiheessa.
No sitten, vielä pari pienempää osaa, mutta eivät suinkaan vähäisempiä tarpeellisuudessaan. Puhutaan pari sanaa takavaihtajan korvakkeesta sekä ihan uudesta ideoinnista mahdolliseen pyörän kyljelleen kellahdukseen tai kaatumiseen liittyen.
Takavaihtajan korvake on saanut hittiä pariinkin otteeseen, käsittämättömän paikallaan kaatumisen myötä viimeksi kesällä 2025 liikennevaloissa, hiekan luistaessa etupyörän alla valonappia kurottaessa. Tähän asti käytössä ollut korvake palvellut sen kymmen vuotta, joka kyseisen Stevens Xenon fillarin ikäkin on. Oikaistu muutamaan kertaa ja alkaa olla aika vaihtaa tuore metalli jo arvatenkin väsähtäneen tilalle. Sinällään hyvin toiminut ja hoitanut tehtävänsä eli joustanut ne muutamat kerrat, jolloin isku olisi vahingon sattuessa muuten rikkonut mahdollisesti takavaihtajan tai vaurioittanut hiilikuiturunkoa. Tuon jousto-ominaisuuden vuoksi selvitty pienillä vaihtajan naarmuilla. Toki siinä kohdassa sitten loppumatka jatkunut nilkuttaen, koska vaihtajan kohdistus sekaisin ja vain muutama vaihde käytössä kunnes korjattu.
Uusin tuttavuus on Suomen markkinoiden ulkopuolelta löydetty 8 cm alumiinitappi, jossa kierteet ja jonka tarkoitus korvata takakiekon vaihtajanpuoleinen akselimutteri. Tätä on saatavilla mustana, punaisena ja hopean värisenä. Lisäksi olemassa myös pitempi 12 cm malli, mutta se näyttää jo turhan pitkältä käytännössä.
Kyseisen tapin tarkoitus on estää pyörän sivulleen kaatuessa vaihtajan osuminen maahan. Käytännössä näyttää kuvan mukaisesti tosiaan suojaavan vaihtajaa. Toivotaan, ettei käyttötarvetta tulisi, mutta sitähän ei koskaan tiedä.
Tällä kalustolla kohti tulevaa kesäkautta. Huhtikuu jo saatu aluilleen ja ensiviikolla ensimmäinen työmatkalenkki kutsuu. Saapi nähdä sitten, tuleeko yllätyksiä viimevuoden esikoislenkin tavoin.
Ja se toinen kesän polttava liikuntamuoto, sauvarullaluistelu, sekin siellä taustalla kuuluu jo huutelevan kutsujaan. Rullaluistelua ei vielä ole avattu tälle kaudelle, mutta katellaan sitä sitten tarkemmin ensimmäisen kevätlenkin jälkeen jossakin postauksessa. Tässä vaiheessa toivotellaan kaikille uutta intoa kevään tekemiseen ja kireitä ketjuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti