Mjuu, niin se vaan on, että kilometrit jaloissa eivät sinällään tunnu, mutta alkavat näkyä ulospäin. Tai tarkemmin sanottuna vain toisessa jalassa. Satunnainen ohikulkija antoi lääkärin supsutella korvaansa sellaisenkin seikan, että So:n jalassa muka jotakin vajaatoimintaa olisi. Pehmosia taisi puhella.
No joo, tosiasia kuitenkin on, että vasemmassa jalassa laskimovajaatoiminnan lämpökatetrihoito on ajankohtainen. Kansankielellä ennen vanhaan puhuttiin suonikohjuista. Kuulemma paikallispuudutuksella saadaan kuntoon, vaikka tuo suurin sisäreiden pintaverisuoni reiden puolivälistä pohkeeseen asti jatkuen aika pullean oloinen on. Ei kait siinä sen kummempaa, kun sydämen imu ei kovin voimakas ole, niin tarvitaan laskimosuonissa olevia läppiä ja kun näihin läppiin sitten joku häikkä tai vuoto tulee, meinaapi tuo elämänliemi takasinpäin, kohti maan vetovoimaa valua.
Kaikesta huolimatta, liikkumista tossujen päällä ei ole koko aikana estänyt. Tosin, silloin tällöin lenkin jälkeen saattaa jalka jomottaa ikävästi. So hankki jo lääkärin kehotuksen mukaisesti mittatilatut, reiteen asti ulottuvat lääkinnälliset tukisukat. Ensimmäistä kertaa, testimielessä juuri jalkaan vedetty mukana seuranneen apuvälineen avulla. Kyseinen pussukka muuten helpottaa erittäin paljon paikalleen laittoa, So suosittelee 5/5. Sen verran tiukan sorttiset sukat on, että voisi muuten sormien nivelet paukahdella. Puhumattakaan naisella, kun pitäisi vielä kynsiäkin suojella.
Kokeileppa sinä mies pukea itse päällesi! Olo kuin naisten stay-uppeihin pukeutuneella alusasuliikkeen mallilla. Enää korkkarit puuttuvat jaloista. Tai toisaalta jos nämä vihreät olisivat, voisi pukea lisäksi vihreän paidan, keskiaikaisen viiden tuulen hatun kilikelloineen ja lähteä viihdyttämään kuningasta narrin lookissa.
Ai, että sentään. Kaikkea se suomalainen mies saa kestää. Mutta joo, ei tätä varmaan loputtomasti jatku. Kohtahan se leikkaus jo tehdään. Kuulemma ohutta laserkuitua suoneen työnnetään ja ulos vedettäessä kuidun pää polttaa samaa tahtia mennessään suonen kiinni. Ihon läpi pitäisi näkyä punainen valo, josta näkee missä kuidun pää kulkee. Adrealiinipiikeillä suoni saadaan kutistumaan kuidun ympärille tiukemmin, ettei pala samalla koko Satunnainen leikkaupotilas poroksi. Se on sitten sen kulkureitin osalta sitä myöten selvä tuolle kehon punasoluliemelle.
Sittenhän siihen päälle mahdollisesti vielä vähän virkataan. Eli virkkuukoukun tapaisella välineellä koukitaan suurimmat palaneen suonen rippeet pois kuleksimasta ja totta kai koko homma paketoidaan vielä päälle. Sit vaan Satunnainen ohikulkija hetkeksi lepäämään ja kohti kotia ovesta työnnetään.
--- --- ---
Homma hoidettu ja tosiaan, So kotiin potkaistu. Ei kummoinen projekti ollut. Ensin vähän päätä turruttavaa nappia annettiin, seuraavaksi tussilla piirreltiin jalkaan sopivia askelmerkkejä lääkärin iloksi, jotta tietää oikeaa suonta tarkkailla. Ultraäänellä vielä suonen rata tarkemmin tutkittiin ja sitten hommiin.
Oli muuten mielenkiintoista katsella monitorista itsekin, miten se oma suoni siellä ihon alla risteilee ja välillä haarautuu, taas hetken päästä yhdistyen yhdeksi kanavaksi. Varsinaista kuitua laitettaessa ei tietenkään sitä tuntenut, koska puudutuspiikkejä adrealiineineen päivineen monta laittoivat pitkin jalkaa.
Ei kuulemma varsinaisia suonikohjuja ollutkaan, konsultaatiolääkärin etukäteisarviosta poiketen. Vain yksi veren kertymä eli pienimuotoinen pintatulppa oli polvitaipeen alapuolella sisäsivussa, jonka ruiskulla tyhjäksi imivät. Muuten puhuttiin vain iso kehräslaskimon eli Vena Saphena Magnan ja sen haarojen laskimoläppäongelmasta. Sinälläänhän tuo jalan turvotusta aiheuttaa joka tapauksessa, ettei paljon asiaa muuksi muuta.
Ai pojat, homman jälkeen olikin aika kuninkaallinen olo, kuin Ellun kana suorastaan. Tytöt siinä häärivät ja asiat hoitelivat So:n ihastellessa osaavia ihmisiä. Ja mikäs siinä maatessa, sämpylää syödessä ja kahvia mehun kera juodessa. Vielä suklaat päälle tarjoiltiin ja toista kuppia kahviakin kannettiin. Mies tunsi olevansa Rooman keisari taivaassa, vain aurinkovarjon pitelijä ja viinirypäleen suuhun laittaja vierestä puuttui. No, joka tapauksessa tyynyjä jalan alle paremmin asettelivat ja mukavia rupattelivat, vaikkei viinirypäleitä suuhun tarjoilleetkaan.
Liian hyvää ollakseen totta, ei makeaa mahan täydeltä. Sekin hetki koitti, jolloin oli sanottava kiitos ja näkemiin. Tavataan joskus iloisemmissa merkeissä, niin vaikka eipä tästäkään tapaamisesta huumoria puuttunut.
--- --- ---
Päivän sai paketti olla sellaisenaan ja sitten tuli se päivä, jolloin unboxing astui kuvaan. Mitä sieltä mahtaa paljastua?
