Vuosi 2022 pakettiin!

Kyllä, usko tai älä... olemme taas tulleet sen tosiasian äärelle, jossa toteamme vuoden olevan lopuillaan ja liikkumiset punnitaan. Miltä se puntari näyttää omalla kohdallasi? Onko mieli rauhallinen vai hiipiikö sinne ajatus, että jotakin olisi voinut tehdä paremmin. 

Satunnainen ohikulkija joutuu toteamaan katsoessaan Garmin:n keräämää dataa, että mieli on rauhallinen. Vuoden lajimittarit näyttävät vihreää valoa ja kaikki tavoitteet on ylitetty.

Pyöräilyssä, maantiepyöräilyn lisäksi maastotäpärillä, jota ei tavoiteasetannassa laskettu alun alkaen mukaan, 600 km tavoite oli aika maltillinen. Toteutunut reilu 800 km riittää ja kertoo siitä, että muutama lenkki kotikorttelia kauempanakin on polkaistu.

Juoksua mukavasti 656 km. Sitä voi pitää onnistuneena taas, tämä kuitenkin lajeista rankin. Keskisyke pysytellyt mukavasti aerobisella alueella 147 l/m, keskimatkan lenkkiä kohden ollessa reilut 6 km.

Sauvarullaluisteluakin tälle vuodelle lähes 160 km, ihan ok. Siinä lajeista toiseksi rankin. Tosin kevään ensimmäisillä lenkeillä tuntuu ehkä rankimmalta. Muutaman avauslenkin jälkeen jo helpommin kulkee.

Melontaa reilut 32 km antoi. Tätä lajia So tekee enemmän luonto ja kuvaaminen mielessä, kuin urheilutavoitteen takia. Huumoriakin tähän lajiin mahtuu, mm. saaren alaston selviytyjä.

Kävelylle jäi kaiken muun liikkeen lisäksi tilaa reilun 400 km edestä. Arvonsa tuollakin on, vaikka ei sinällään aerobiseen kuntoon vaikuta. Lähinnä palauttavana elementtinä toimii muiden lajien välissä.

Kokonaismatkalle Garmin sanoo lähes 2100 km. Eihän se paljoa ole, jos sitä aiempiin aktiivisimpiin pyöräilyvuosiin vertaa, jolloin pelkästään pyöräilyä tuli reilusti tuota enemmän. Puhumattakaan isompien poikien kertomista kilometrimääristä. Toki yhden lajin jäädessä vähemmälle, antaa muille enemmän mahdollisuuksia. Ja loppujen lopuksi, tavoitteet saa aina täytettyä, kunhan laittaa vaatimustason riittävän alas.

Tulevaa vuotta voi jo alkaa suunnitella. Pidetään kuitenkin suunnittelun lähtökohtana, jotta tekeminen pysyy ilon puolella ja saatellaan tämä vuosi kohti loppuaan jouluruokia mussuttaen, Noumena:n "Ihmisen tie" biisin tahdittamana.

Satunnainen ohikulkija toivottaa hyvää joulua ja liikunnallista uutta tulevaa vuotta kaikille!

Täysjousto Cube Stereo 120

Bling 💥... Satunnainen ohikulkija oli kuulevinaan tekstiviestin kilahtavan puhelimeen. Sehän tarkoittaa sitä, että paketti on saapunut postin noutopisteeseen. Ai mikä paketti? No nyt keskustelu alkaa kääntyä mielenkiintoiseen suuntaan. Puhutaan siis poluista ja niillä liikkumisesta, ei jalkaisin vaan täysjousto maastopyörällä. Noutopisteessä pitäisi odottaa musta Cube Stereo 120 Race.

Haetaan paketti ja unboxataan vehje. Katsotaan mitä pitää sisällään, paljonko vaatii säätöä ja milloin päästään testilenkille. Meinaa jo sormet syyhyä.

No niin, siinä se nyt on. Etukiekko, satula ja ohjaustanko irrallisena paketissa. Runko vaikuttaa laadukkaalta työltä. Hitsausaumat ja maalaus viimeisteltyä, laakeroinnit hyvin liikkuvia, ilman välystä. Rataspakka Shimano 10-51T, jossa mittava ykkösvaihteen ratas. Tietää kevyttä tekemistä isoimmissakin nousuissa.

 

RockShox iskunvaimentimet, takana 45 mm ja edessä 130 mm. Jarrut BR-MT500, 180 mm levyillä varustettuna. Satulassa hissitolppa kaukosäädöllä.

Jeps, nyt olisi ohjainvipuja tangossa hieman säädetty käteen istuviksi ja juomapulloteline kiinnitetty. Iskareiden paineet tarkastettu ja vähän lisätty, edessä luokkaa 100 psi ja takana 200 psi:tä. Ei muuta kuin hypätään ratsun selkään ja lähdetään testilenkille metsäpoluille...

Syksyistä maisemaa tarjoilee, heti alkumatkasta piti pysähtyä satulaa korottamaan tolpan juuresta. Tuo hissitolppa, kun muuten mukavasti tarjoilee säätövaraa kesken ajonkin.

Seuraavaksi vuorossa hienosäätöä iskareiden reboundille, hieman levottomalta vaikuttaa. Muutama naksautus auki ja heti leppoisamman vaikutelman kuskille antaa.

Kotiläksyäkin jäi kuskille. Ohjaustanko, joka 78 cm mittainen, vaikuttaa suhteettoman leveältä. Hankaloittaa puiden välistä ajoa, vääntää ranteet liian jyrkkään kulmaan ja tasapainoakin heikentää. Tarkoittaa siis 3-4 sentin lyhennystä molemmista päistä ennen seuraavaa lenkkiä, jotta luonnolliseen ajotuntumaan päästään.

Palaamme asiaan tulevissa postauksissa...

Rulliskauden päättäjäiset 2022

Hellurei ja hei vaan kesän lempi. Aurinko se mennessään vielä hetken empi. Näytti luistelijalle tietä syksyistä, lehtien täyttämää, yökasteen vettä näyttämää.

Juu, ollaan päästy kesän viimeisen rullislenkin äärelle. Tien pinnoilla jo aika lailla havuneulasia, vaahteranlehtiä ja oksan kappaleita. Vaikeuttavat melkoisesti asian työstämistä, mutta tehtyä saadaan, kun tarkkana ollaan. Luistin tuppaa lipsumaan ja välillä jotakin renkaiden väliin jää suhisemaan.

Lokakuun loppupuolisko upeaa keliä tarjoili. Reilut kymmenkunta astetta lämpömittari sanoi. Sehän näin syksyllä alkaa olla ongelmana myös, jotta asfaltti ei tahdo kuivua koko päivän aikana varjoisissa paikoissa. 

Tuuliset ja aurinkoiset paikat sitä vastoin toimivat edelleen ihannealustoina. Toki vastatuuli ainainen riesa, kun kauramoottorilla kohden pusketaan.

Tälle reissulle So:lle tarjoiltiin myös kaatumista heti alkumatkasta, parisataa metriä kotiovelta liikkeelle päästyä. Kesän ensimmäisestä laatuaan puhutaan. Vanhempi rouva isoa koiraansa kyykytti pyörätien reunassa. So mietti, josko koira nahoissansa pysyisi pötkön pukatessa nurmikolle. Totuus kuitenkin valkeni juuri ennen ohitustilannetta. Koira kyyrystä selkänsä oikaisee ja tuon rouvashenkilön mitään asiasta tajuamatta, ryntää haukkuen So:n jaloille. 

Eipä auttanut, kuin laittaa paniikkijarrutusta kehiin, nopea tilannearvio ja sitten jo mentiinkin takamuksilleen asfaltille, takana pataluhaksi haukkuva koira. Takalisto eniten hittiä otti, samoin keskisormen nahka auki ja punaista nestettä hanskaan. Onneksi ei isompaa vahinkoa tullut.

Kysyttäessä nainen ei osannut millään lailla selittää, miksi paskottaa koiraansa pyörätien reunan puolella, vaikka valkoisen viivan toisella puolen kaista kävelijöille varattu on. Kaistat, kun vielä eri värisillä asfalteillakin on rakennettu. Totesi vain, että "siinä oli hyvä tila". Hmm, näköjään... 

Oli jo pakenemassa paikalta So:n keräillessä itseään, samalla höpisten tuolle vauhkolle koiralleen, "mennään me tänne päin nyt vaan". So huusi naisen takaisi tarkastamaan, repesikö housut kokonaan, jotta tietäsi jatketaanko matkaa paljaalla takamuksella. Tuossa, kun tuntopuoli ei ollut muksahduksen jälkeen oikein kohillaan. Nainen ei oletetusti nähnyt housuissa mitään ongelmaa.

Myöhemmin lenkin jälkeen housujen todettiin naarmuuntuneen reippaasti, mutta ei puhki kuitenkaan. Näitä vastaavia läheltä piti tapauksia on vuosien varrella ollut lukuisia, sekä fillarilla, että rulliksilla.

Parhaimmillaan koiran ulkoiluttaja on nähty kävelevän kevyen liikenteen reunaa täysin keskittyneenä puhelimeensa, samalla lemmikin kävellessä väylän toista reunaa, talutushihnan muodostaessa puomin koko kevyen liikenteen väylän yli. Vaikea havaita kumpi näistä on ulkoiluttaja ja kumpi ulkoilutettava. 

No mutta, joka tapauksessa loput lenkistä rullailtiin hienojen maisemien keleissä. Matkaa tuli taitettua lähes 30 km ja samalla saatiin vuoden rullailutavoite täyteen. Niinpä, voidaan puhua rulliskauden päättäjäisistä. Jatketaan tätä lajia taas ensi keväänä. 

Kohti syksyn pimeneviä iltoja ja lähestyviä lumisateita...

Arch Enemy Helsinki 2022

"Ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua...", se on täällä tänään, Arch Enemy Suomen Helsingissä!

💥💥💥

Jytinä kuuluu pitkälle jäähallin ulkopuolelle. Siellä ne lämppärit jo puuhastelevat lavalla; Behemoth, Carcass ja Unto Others. Tosin Satunnaisen ohikulkijan makuaistia nämä bändit eivät juuri herättele. 

Sitä vastoin illan pääesiintyjä säväyttää. Puhutaan siis bändistä, joka So:n korviin porautunut jo vuodesta 2005 asti. "Doomsday Machine" lemmen aikanaan leiskautti. Siispä, pidemmittä puheitta, mennään asiaan... 

"The European Siege 2022" konsertin alkaessa Alissa ottaa homman haltuun vakuuttavasti ja luotsaa aloitusbiisiä "Deceiver, Deveiver" eteenpäin sinisen laulavan majakan lailla. Hiusten hulmutessa, mikin lentäessä kädestä toiseen, koko lavan tila käytetään hyväksi. 

Kakkosbiisinä "War Eternal" vuoden 2014 saman nimiseltä albumilta. 

Kolmantena biisinä vanhempaa materiaalia "Ravenous" vuoden 2002 albumilta Wages of Sin. Siihen perään useampia uusimman albumin Deceivers biisejä, "In the Eye of the Storm", "House of Mirrors" ja "The Watcher".

Konsertin puolivälin jälkeen tarjoiltiin ralleja "The Eagle Flies Alone", "Handshake with Hell", "Sunset over the Empire", ym. eri aikakausien albumeilta.

Keikan lopetusbiisinä "Nemesis" Doomsday Machine albumilta. Lienee pakollinen veto jokaisella keikalla. Tässä vaiheessa meno alkoi olla ylimmillään ja homma päättyikin pitkään loppusessioon kitaroiden vaikertaessa viimeisiä sointuja, luoden soundien kakofoniaa, rumpujen jytistessä kohti viimeistä iskua.

Hetki pimeää, valojen syttyessä lava tyhjentynyt, Elvis has left the building... Taustamusiikkia tarjoillaan savuavalla lavalla, ihmisten valuessa pois katsomon permannolta. Bändi palaa lavalle heittämään yleisölle perinteiset rumpukapulat ja plektrat. Roudareilla homma jatkuu ja bändi kiirehtii jo kohti seuraavaa konserttipaikkakuntaa, Ruotsin Tukholmaa.

Hieno konsertti taas, sitten viime näkemän 2017, jolloin Helsingin keikalla kuvattiin "The Race". 

Seuraavaa odotelleessa, stay heavy! 💪🤘

Ruissalon rento riikki 2022

Satunnainen ohikulkija on monesti törmännyt näin syksyn tullen ilmoituksiin Turun Ruissalossa järjestettäviin juoksuihin liittyen. Eipä ole koskaan tullut katsottua asiaa sillä silmällä, että voisi osallistua. Muita syksyn juoksutapahtumia on riittänyt joka vuodelle. Tällä kertaa otettiin jo keväällä uusi suunta ja päätettiin jättää väliin muut syystapahtumat. Ilmoittauduttiin Ruisriikkiin.

So:n kesä kulunut eri liikunnallisten harrastusten parissa. On rullaluisteltu, maantiepyöräilty, juostu ja melottu. Mihinkään lajiin ei ole erityisemmin panostettu, on vaan annettu mennä omalla painollaan sen mukaan, mikä on hyvältä milloinkin tuntunut ja mihin on eniten vetoa ollut.

Sillä ajatuksella mennään tähänkin tapahtumaan. Ei tarvita ennätyksiä. Tutustutaan tapahtumaan ja nautitaan lenkistä. Yritetään ottaa kaikki ilo irti, ilman paineita. Ilmatieteen laitos lupailee pientä sadetihkua kisapäivään. Katsotaan nyt sitten, pitääkö paikkaansa.

Mennään siis kisapäivään...

Aamu alkoi protskujuomalla ja kaurapuurolla, kahvia päälle. Kello näyttäisi olevan 08:54 ja kohta saisi lähteä ajelemaan kohti Turkua. Juoksukamat vielä laukkuun ja menoksi. Juoksu on siitä kiitollinen laji, ettei paljoa varusteita tarvita. Lenkkarit ja muutama ohut vaate riittää. Niin, pyyhe ja uikkarit lisäksi laukkuun, josko siellä saunaa ja merivettä tarjoilisi lenkin päälle.

Matkalla taivas antoi vettä. Turkua lähestyttäessä kuitenkin sinitaivasta näytti ja sadekin jo loppui. Parin tunnin huristelun jälkeen olemme saapuneet Ruissaloon.

Mielenkiinnolla ajelemme puistotien lehmusten alla, varjoista mutkittelevaa asfalttia pitkin. Tuolla se leirintäalueen portti jo häämöttääkin ja hotellin edustalta taitavat juoksunumeroita puseron rintaan kiinnitettäväksi jaella. Ainakin siellä melkoinen ihmiskuhina näyttää poreilevan. Laitetaan auto parkkiin ja kävellään katsomaan tilannetta lähempää.

Maistellaan selostajan äänen täyttämää ilmaa, joka jo kisatunnelmalta tuoksuu. Toimisto numerolappua tarjoili ja hyvää matkaa toivotteli. Muutama valokuva ja vielä auton siirto leirintäalueen parkkipaikalle, jonka läheisyydessä lähtöpaikka. Napit koviin, takki pois ja kohti lähtöviivaa odottelemaan. Kuuluttaja kertoo enää viisi minuuttia aikaa lähtöön olevan. Melkoinen letka lähdössä liikkeelle. Yli neljäsataa juoksijaa listojen mukaan kympille olisi menossa.

Pam, ja sit liikkuu. Kävellä saa jonkin matkaa, ennen kuin tilaa juoksulle antaa.

Ensimmäiselle juottopaikalle asti, reilun kolmen kilometrin päähän, mentiin suunnitelman mukaisesti hissukseen kauniista luonnon keskellä kulkevasta, vihreästä reitistä nauttien.

Juottolan jälkeen Satunnainen ohikulkija päästää leijonan irti. Korviin musiikit soimaan ja koneeseen täysi höyry päälle. Sit mennään… selkää alkaa tulla vastaan toinen toisen perään. Jokaisen selän ohitus uutta voimaa koneelle antaa.

Entisen kaupan kohdalta vasemmalle Kuuvaan käännytään. So muistaa nuoruudessaan tuossa kaupassa käyneensä. Varsinainen kesäkauppa oli, taisi lähinnä oluen myynnillä elää. Mahtoiko edes talvisin auki olla? Nyt jo muutaman vuosikymmenen tyhjillään ollut.

No niin, Kuuvan kierroksella Black in Beast korviin tyrkkää ja konetta kovempaan tekemiseen lietsoo. Selkää tulee edelleen vastaan, Ruissalon puistotielle takaisin jo kurvataan…

Sieltä se maalialueen kuulutus jo korviin kantautuu. Vielä hotellin piha-alueen ympäri kierrettävä kierros ja sit kaikki irti. Nyt luukutetaan loppu ihan täysillä. Jes, se oli siinä!

Ei paha, yllättävän helpolta vaikutti kokonaisuudessaan päivän lenkki, vaikka edellinen juuri toissapäivänä tuli hölköteltyä.

Mitali kaulaan ja pussiin evästä keräämään kisajärjestäjien valmistelemilta pöydiltä.

Monenlaista olivatkin hankkineet tällä kertaa juoksijoiden nautittavaksi. Vitamiinivalmistetta, vettä, protskujuomaa ja -patukoita, jogurttia, banaania, snäksiä sekä alkoholitonta olutta. Aijai, nehän maistuivat reissun päätteeksi.

Saaronniemen sauna tarjoili ilmaiset löylyt hikisille juoksijoille lenkin jälkeen. Mukavan rauhallinen tunnelma, kun ei liikaa porukkaa. Merivesi taitaa 11-12 asteista olla ja siksi aika pienen uintikierroksen mahdollistaa. Kunnon löylyt päälle, saunan ylälauteilta maisemaikkunan tajoilemaa rantanäkymää katsellen ja päivän lenkkiä kanssajuoksijoiden seurassa arvioiden.

Näin se on, hieno luontovoittoinen lenkki tämäkin. So ottaa joskus uusiksi. Komeat maisemat, kuten saaristossa voi odottaa.

Nyt auton keula kohti kotia ja uusia haasteita. Tsemppiä syksyyn kaikille, liike jatkuu...

Kuunari Kathrina

Oi niitä kesäpäivän viimeisiä säteitä, syksyn ihanuuksia. Jo hieman kylmää tuulta antaa, laivan purjeet sitä kaipaa. Kovaa tuulen otetta, vahvaa meren tunnetta. Iso alus tuulen kesyttää, ei kallaa, ei heijaa. Vastatuuleen painaa ja tonnien massaa tuulta kohti veivaa, on siinä voimaa... no, nyt meinaa karata jo runnolliseksi.

Niin, So sai kokea vielä syksyn alkaessa hienon merireissun isolla vanhalla purjealuksella. Siis toimivalla sellaisella. Tätä kuunaria käsketään edelleen purjeilla. Vain rannasta irtaudutaan moottorin voimalla. 

Mieleen soljuu purjealusten kulta-ajat, ennen polttomoorin keksimistä. 

Helsingin vanhalta Halkolaiturilta tämä alus merille liukenee. Satakunta reissua jo ennen So:ta tällekin kesälle kertoo käyneensä asiakkaita viihdyttämässä.

Vuosina 1947-49, kahden vuoden ajan alusta rakennettu. Mahtavista parruista rungon poikittaispalkit tehty, ei periksi anna kansi pahemmassakaan myrskyssä.

Alus toiminut rahtialuksena. Hiekkaa ja halkoja Helsinkiläisille kuljettanut. Helsinkiäkin, kun aika pitkään tulen voimalla lämmitetty on. Siinä määrin täyteen lastattu aikanaan oli, jotta kannellakin vesi kuhisi, siksi kynnykset korkeita. 

Keskimaston laivan kannelle tulevien köysien lähellä on kuulemma "no human being area", että voi tulla jiipissä lentoa, jos väärässä paikassa jalkaansa pitää. Saattaa kastua lankkuakin nopeammin. No nythän se jo tarjoilee suunnan muutosta Vasikkasaaren itäpuolella siihen malliin, että halssin vaihtoa odottaa. Miehistöön valjastetut vieraat valmistautuvat vetämään köysiä annettujen ohjeiden mukaan. Ja sit lähtee, purje toiselle puolelle laivaa heilahtaa ja pullistuu, kuin tuulesta jotakin meitä muita enemmän ymmärtäen.

Melkoisen paksua jöötiä mastot on, jotka laivan pohjasta asti kohti taivaita kurkottavat. Alakerran tilassa isolla metallivahvistuksella pohjaparruun pultattu. Ei anna varaa liikkua. Jos liikkuu, niin sitten ylempää katkeaa. Toki miehistö jo siinä vaiheessa alkaisi purjeita reivata, eikä mastoa pilkkoisi.

Illan päätteeksi satama taas kutsuu ja kuunari laituriin talutetaan. Hyvänä apulaisena kumivene perämoottorilla asiaa avittaa. Tuossa purjealuksessa itsessään, kun ei keulapotkuria ole. 

Mieleen juolahtaa, miten purjealaivojen kulta-aikana alus laituriin saateltiin? Tultiinko purjeilla melkein oikeaan asemaan ja siitä soutuveneillä omaan laituripaikkaan ohjailtiin? Entä, jos oli tarve kääntää vehkeen keula valmiiksi lähtösuuntaan, tehtiinkö sekin airoilla vettä sutimalla vai köysillä rannoilta kiskomalla? Ihminen on ollut kekseliäs kautta aikain...

Merimelonta 2022

Aijai, tätä reissua on odotettu. Kesä tarjoilee parastaan, vaikka elokuuta jo puolessa välissä eletään. Kajakki rannassa vettä janoavana jo odottelee melojaansa. Pitääkin mennä nopsaan, ettei vaan jää kyydistä. Niin olisi jo ilman melaakin menossa aaltojen vietäväksi. Kyllä sen uskoo, kun kuivassa varastossa on taas vuodenpäivät saanut viettää.

Loossit pakattu jo eilen. Nyt vaan kannettu vehje rantaan ja valmisteltu melojaa henkisesti rippumattoilemaan muutaman yön yli. Näillä reissuilla, kun ei koskaan voi olla varma mistään. Merenkäynti voi muuttua matkan aikana pahaksi tai taivas sadetta tarjoilla, joka ei sekään niin
mukavaa ole. Viimeksi kovaa kyytiä saatiin vuosi sitten Sipoonselällä olevissa saarissa. Katsotaan miten käy tällä kerralla.

Sit kyytiin ja mela vetämään, niin tosiaan vetämällähän toi vehje liikkuu...

Eka päivä.

Kohti Suomen lahdella olevaa saarta mennään. Kevyttä sivuaallokkoa antaa. Maltillista, ei keulan yli tarjoile. Mennään hissukseen maisemia katsellen.

Matkaan lähdettiin hieman pelokkaassa tunnelmassa. Tuulen suunta, kun Ilmatieteen laitoksen mukaan ei lenkin joka kohtaan oikein osu. Ei voinut olla varma päästäänkö perille vai tullaanko häntä koipien välissä takaisin. Vai sopisiko tässä yhteydessä, mela koipien välissä.

Nyt kuitenkin jo saaressa ollaan. Melontamatka oli odotettua raskaampi. Lopussa kova vastatuuli. Homman raskaus varmaan johtuu siitäkin, ettei tuollaista vetoliikettä ole vuoden aikana juuri tullut tehtyä. Mitä nyt kuntosalissa vähän vastaavan tyyppistä saa.

Saaren menu tarjoilee tänään mummon muusia paistetuilla lihapullilla. Nautitaan meren rannalla, kalliolla, ohikulkevia veneitä katsellen. Resepti kokonaisuudessaan vaikuttaa aika hyvältä.

No, nyt tuli vanhempi pariskunta tuohon hiekkarannalle Buster pulpettiveneellä. Nainen siirtyi rantaa kiertelemään jo, mutta mies tuntuu jumittavan veneen kimpussa. Olisiko uusi laite ja siksi kova vetovoima? Saari ei kiinnosta, vain naiselle antaa.

Noni, sit alkaakin taas tapahtumaan. Tossa vesiä heittäessä, Satunainen ohikulkija huomasi muutaman puskan päässä saaressa liikkuvan alastoman selviytyjän. Luikki onneksi rantaa pitkin livohkaan, kun huomasi So:n terävän tuijotuksen. Ison kiven takaa uudelleen ilmestyessään oli saanut urkkahousut jalkaansa, että olisiko kakille tullut tänne päähän saarta? Vaikka, onhan noita käymälöitäkin muutama. Pelokkaan näköisenä taakseen vilkuili mennessään. Mikä lie villi?

Et, kun toi alaston selviytyjä jäi sen verran takaraivoon, oli pakko käydä kiertämässä saari ympäri. Näyttää siltä, että So saaren ainoa asukas näin sunnuntai-iltana on. Sitä ei sitten tiedä, josko se letkunheiluttaja jossakin vielä väijyy. Kunhan ei alkaisi keskellä yötä itseään samaan riippumatoon kampeamaan.

Saaren tulipaikalla oleva mittari näyttää 25 astetta. Sovitaan näin. Kuumalta tuntuu joka tapauksessa.

Siinä se kivistä, muutamasta laudasta ja pressuista rakennettu sauna oli aikanaan. Ei ole muuta jäljellä kuin kasa kiviä enää. Taidolla tehty oli joskus.

Ilta-auringon tarjoillessa, vaikea käsittää, että elokuuta jo eletään. Viime aikoina elämä tarjoillut muutenkin sellaista herkkua, ettei edes itse kehtaisi pyytää. Ainoa toive, minkä voisi vielä tähän maisemaan antaa, olisi saada rouva myös retkelle omalla kajakilla ja riipparilla. Toki voisimme toistemme asumuksissa vierailla säännöllisesti. Eikä tarvitse kahta kertaa kysyä, että vierailisimmeko?

Mitä, olisiko sieltä vielä tulossa vene tähän saareen? Mikäs siinä, toiseen päähän saarta, laituripaikalle taitavat olla menossa. Toivotaan, ettei alastoman selviytyjän kaltaisia kuitenkaan.

Toka päivä.

Huomenta! Sanoo 07:02. No niin, olemme päässet tähän pisteeseen. Aamu antaa parastaan. Cumulus Teneqan kanssa yö ollut yhtä juhlaa. On kuin pullataikina ja yrittää tyynyjä lattialle puskea. Nostetaan takaisin tämän vaunun kyytiin.

Pienen partioinnin havainto, kajakki näyttää pitäneen pintansa yön yli rannalla maaten ja muutenkin maailma näyttää olevan mallillaan. Sekin vielä, ettei sitä saaren letkunheiluttajaa nähty koko yönä. Jokin arvo silläkin on.

Ei saakeli, huh huh, just kun oli asiaa kertomassa, joku tajuttoman ison kokoinen hämähäkki näkökenttään hiipi. Onneksi oli verkon ulkopuolella. Et, kun ei kuitenkaan mitään sydänystäviä olla. Menes nyt siitä.

Mitä se kello jo näyttää, 11:01. Ei voi olla totta. Tämä puumajoitus untuvapussin varustuksella tarjoiltuna näyttää olevan sellaista unilääkeosastoa. Että, kun vieläkin mieli vetäisi tätä kohti.

Ei se auta, ylös se on laiskankin noustava. Vatsa tahtoo myös osansa. Alamme käydä pusseja läpi, josko sieltä jotakin keittimen päälle saadaan nousemaan.

Aika alhaalla tuntuu koko tämä meidän ripustus olevan. Alkaa kohta peffa maata laahata. Josko 10-20 senttiä ylöspäin laittaisi päivän aikana. Pitää varmaan aamupalan jälkeen vähän viritellä. Tai voiko enää aamupalasta puhua, kun kello kahtatoista käy.

Ei se So ole mies muistiin tällaisia nukkumislukemia poiminut. Taitaa loma osua oikeaan kohtaan. Aloitetaan päivä ihan rationaalisuuden vuoksi jatkamalla eiliset lihapullat ja muusi pois.

Rantabaaria tarjoilee taas…

Nyt sieltä lähestyy vene päättäväisen näköisenä. Olisiko tähän saareen tulossa? Tämä hiekkaranta ei tuon kokoluokan vehjettä niele, mutta saaren toisessa päässä on hyviä kalliorantoja, joihin valmiiksi köysille lenkkejäkin porattu.

Ai niin, nythän se tarkoittaa myös sitä, että tänäänkin pitää olla valppaana. Ettei, vaan uusia selviytyjiä olisi saareen tulossa?

Puettu pari vaatetta ja lähdetään saariretkelle. Tutustutaan uusiin naapureihin. Mennään rannalle lekottelemaan muina miehinä, kuin sattumalta paikalle osuneena.

Mitä ihmettä? Siinä sen näkee, laumaeläin se ihminen on. Että, kun ihminen ilolla tuli toista ihmistä katsomaan, vaikka tosin hieman iloa peitellen. Ei se toinen venekunta siellä ollutkaan. Hieman Robinson Crusoe tunnelmaa alkaa olla. Sekin, että alussa, kun saarta lähestytään, on hienoa, jos ei muita ole. Jonkin aikaa paikkaa asuttaneena, huomaa seuraa kaipaavansa.

Saaren toinen pääty aurinkoiselta vaikuttaa. Niin, mitä se mittari sanoo? Asteita 26 tyrkkää. Johan siinä olikin pulahtamassa käytävä. Suurin miettimisen aihe osui siihen, missä asennossa sinne veteen laiturilta lennetään. Että, mennäänkö pommilla, pää edellä vai ihan perus tunari hypyllä?

Aijai, kun hyvän lämpimältä merivesi tuntuu elokuussa. Rannassa kalliota ja paljon merilevää pukinpartoineen, rakkolevääkin joukossa. Ylös noustessa hieman tarkemmalla otoksella syytä jalkansa asetella, ettei väärään rakoon sujahda. Liukasta on. Niin... pommin se valitsi.

Iltapäivällä vaikutti siltä, että olisi tuulta alkanut kehittämään tähän saaren nokkaan. Ei anneta sen häiritä, iltaa kohden pitäisi tyyntyä. Nyt pitäisi jotakin huikopalaa suuhun saada. Johan se kellokin 20:31 sanoo.

Näin illansuussa saaren keittiö tarjoilee Knorrin Pestoa nakeilla upean auringonlaskun saattelemana. Kyllä nämä elämän keittiöt voivat viedä ihmistä suuntaan jos toiseen. Leirissäkin jo valoja tarvitaan. Niin se taitaa olla, ettei ihminen tarvitse muuta kuin ruokaa ja turvallisen paikan yöpymiseen.

Kolmaskin päivä.

Tähän elämään paljon mahtuu... meinaa taas huomenta sanoa.

Niin mukavaa kuin tämä saarielämä onkin, ei tätäkään loputtomiin jaksa. On lokkien kirkumiset, alastomien selviytyjien tarkkailu, pimeässä kimppuun kiipeilevät hämpyt, ynnä muut paineet. No, se letkunheiluttaja varmaan paineista pienin. Että, varmaan tänään alkaa riittämään tämä luonnon kanssa seurustelu. Kajakki rannassa kyseli, mentäisiinkö jo kotiin? So totesi viileästi, katsotaan, voi olla.

Aamupalaksi leipää ja meetvurstia saari tarjoilee. Joku venekin tätä saarta kuuluu taas tavoittelevan.

Kasvoja pestessä rannalla, yli lentää parin sadan kappaleen sulkalentue, merimetsojako ovat? Olisivatko noin isoina parvina liikkeellä? Mustia olivat ja keltainen nokka. Melkoista huminaa korville. Jokin päämäärä noillakin varmaan on.

No nyt tossa vieressä joku lintu aloitti puun kovertamisen. Tuntuu olevan tosissaan hommissa. Olisiko ihan urakkahommana annettu? Aijai, se kuiva puu soi kauniisti kuin kannel tikan soittaessa. Nokka kuin kitaran plektra tota vehjettä käskee. Tätähän kuuntelisi vaikka iltaan asti.

Niin se on. Tämä villieläin kotiutuu nyt. Niin vaikeaa kuin se luonnon helmasta lähteminen voikin olla. Muutamassa yössä tuntee jo luontoon kuuluvansa. Ei tämä koskaan ole helppo vaihe ollut.

Nonnih, päivän lenkki saatu urakoitua. Porottava aurinko taisi viedä kaikki voimat. Oikea jalka ehti puutua siihen pisteeseen, että kajakista noustessa tahtoi viedä miestä maata myöden. Hetken kesti toipua ennen kuin varata antoi. Saati kajakkia autoon kantaa.

Sairaan kuumalta keli vaikuttaa. Autoilun jälkeen, saatu jo kylmä suihku mökin terassilla. Tämä maailma tuntuu liian urbaanilta luonnon helmassa eläneelle.

Reissun loppukaneettina voisi todeta. Anna mennä silloin, kun sielu sitä vaatii. Ei tänne pelkäämään ole synnytty. Meri antaa, jos ottaakin. Upeaa kuplamelaa näyttää melojalle auringonpaisteessa, keula-aallon viittoillessa tahtia...

PS. Jos joku ei vielä tunnistanut, saari oli Norrholmen.

Vinkki: katso myös Merimelonta 2023, Kajakki ampuu merelle 2021, Melontaretkellä saaressa 2020 ja Merimelonta Porvoo 2019.