Koronako sieltä tulee?

Niin niin, sitä pari vuotta pelättyä, ei kai sentään... 

Olo tuntui juoksulenkin puolivälin jälkeen tavallista raskaammalta. Tarkemmin asiaa tarkastellessa Satunnainen ohikulkija huomaa nopeuden olleen suhteellisen normaalia pk-lenkkitasoa 10,5 km/h. Garmin kuitenkin kertoo sykkeen saaneen jostakin kierroksia juuri siinä kohdassa, jolloin tuo väsymyksen tunne kasvoi. Useinhan juoksutunne ei sinällään korreloi sykkeen kanssa.

Lovi kuvaajan puolivälissä kertoo So:n seisseen liikennevaloissa. Pian sen jälkeen syke pomppaa 20 l/m matkan alkupuolta korkeammalle, loppua kohden hieman laimentuen kuitenkin. Keskisyke 154 l/m ja huiput 174 l/m.

Tätä kirjoittaessa vasemman kyynärvarren olotila muuttuu oudoksi. Tuntuu juuri siltä, kuin olisi edellisenä päivänä tehnyt tiukan hauis-/ojentajatreenin ja nyt alkaisi lyömään käsivartta juntturaan. Ei muita havaintoja. So jättää havainnot omaan arvoonsa.

Päivä 2

Ei havaintoja.

Päivä 3

Juu, ei se koronaa voi olla. Päivän lenkki heittämällä aamulenkin muodossa. Ei mitään raskauden tunnetta. Ruokakunnan muut jäsenet vielä palautumassa sairastetun koronan jäljiltä. Suhteellisen kevyet oireet kaikilla, yhden kovemman kuumepäivän jälkeen.

Lenkillä korviin kantautui mielenkiintoista asiaa "Puheenaihe" podcastissa. Puhuttiin journalistiikasta ja siitä, että toimittajien pitäisi pysyä faktoissa tekemissään jutuissa. Tiukan faktavaatimuksen myötä suljetaan kuitenkin paljon materiaalia ja asioiden moninaisuutta pois päivittäisestä käsittelystä. Koska asiat vain harvoin voivat olla niin faktoja, ettei niitä lisää tutkimalla voisi tulla uusia teorioita tai parempia käsityksiä, ei kannattaisi liikaa jättää asioita nostamatta pöydälle. 

Ja sekin, että monellako toimittajalla on todellisuudessa kompetenssia tulkita sitä, mikä on jonkin asian todellinen laita. Monessa asiassa tarvitaan tieteellinen yhteisö, joka riittävästi asiaa tutkittuaan toteaa, ettei tätä asiaa kannata enempää tutkia ja voidaan todeta asian olevan saadun tiedon valossa fakta. Oli se asia sitten mitä tahansa, ei oteta siihen kantaa tässä kohtaa.

Tuosta tulikin So:lla mieleen itäisen naapurimaamme ja lännen tiedotuskoneistojen erilaiset käsitykset asioiden kulusta, liittyen tiedottamiseen mm. Ukrainan tilanteesta. Jos seuraa vaikka Venäjän federaation presidentin http://en.kremlin.ru/ tai Yhtenäinen Venäjä puolueen sivua https://er.ru/activity/news, huomaa helposti, miten eri tavalla asioista kerrotaan Venäjän sisällä, suhteessa lännen käsityksiin. Vallitsee käsittämätön vastakkainasettelun ilmapiiri ja näkemysero. 

Taitaa liittyä venäjälle tyypilliseen retoriikkaan, jossa asiaa ei ole pakko sanoa absoluuttisen todesti, vaan voidaan käyttää hieman eri ilmaisua, johon riittää puolitotuus. Kansa, kun tietää käytännön ja maan tavan. Taitaa olla ihan oma sanakin venäjän kielessä tällaiselle totuudelle, pravda.

Nyt sitten toimittaja, joka seuraa monia tietolähteitä, voi olla pienoisissa vaikeuksissa miettiessään, mikä milloinkin on faktaa ja sellaista, joka pitäisi kertoa kuulijoille medioissa. Jättääkö jonkin asian kertomatta, koska ei ole varma fakta-arvosta vai kertoako eri vaihtoehtoja useammasta lähteestä. Voi tehdä vahingossa omien henkilökohtaisten rajaustensa takia liian suppean kerronnan ja sitä kautta rajoittaa asiat jo lähtökohtaisesti etukäteen kapealle sektorille. Ei jää yleisölle valtaa tehdä päätöstä fakta-arviosta. Eikö meistä jokainen halua kuitenkin tehdä itse lopullisen arvion, ilman valmiiksi, loppuun asti pureskeltua materiaalia?

Päivä 4

Ei havaintoja. Ei tehty koronatestiä.

Päivä 5

Huikea keli. Plätti paistaa puhtaalta taivaalta. Korvanapeissa Mors Principium Est "Masquerade" ja nappien välissä juoksun vapautta tunteva Satunnaisen ohikulkijan ajatusmaailma. Ajatus laukkaa samaa tahtia 11 km lenkin matkassa. Kasvoissa kuumottava aurinko kertoo jo kevään koittaneen. Kohta saa jättää nasturit hyllyyn ja siirtyä kesämalliin. Keskinopeus 11 km/h, keskisyke 147 l/m ja huiput 170 l/m.

Illalla havaittiin alakropan normaalia suurempaa jumitusta. Kuin olisi pitemmänkin rupeaman juossut tai salilla tiukan jalkatreenin tehnyt. 

Päivät 6-10

Alakropan jumi jatkuu. Tulikohan nukuttua liian pitkään ja siksi alaselkäkin hieman muistuttelee olemassaolostaan. Ääh... ei muuta kuin upeaa auringonpaistetta nautiskelemaan lähimetsään ja kahvia tulille.

Illalla So tekee koronatestin. Aijai sentään! Mitä sieltä tulee? Sieltä tulee positiivinen testitulos! Yllättää kuin ilmaveivi aikanaan.

Seuraa tyypillisiä kevyitä flunssan oireita, pientä pään jomotusta ja lihasten jumitusta. Rokotukset kunnossa. Ei vaikuta pahalta. Muutaman välipäivän vaatii...

---

Kolmantena päivänä testituloksen jälkeen So kiinnostuu omikronin vaikutuksesta fyysiseen rasitukseen ja ryhtyy koehenkilöksi. Vetäistään sama lenkki, joka juostiin ekana seurantapäivänä, tuo vajaa 6 km, jota tyypillisimmin muutenkin tulee tahkottua. Sinisessä nopeuskuvaajassa näkyvä lovi taas se liikennevaloseisoskelu.

Punaisen kuvaajan keskisyke lähes sama kuin ekana seurantapäivänä, 156 l/m ja huippukin vain 163 l/m. Ainakaan tämän perusteella ei voi sanoa olevan koronalla vaikutusta. Sitä vastoin, harvoin esiintyvä vatsan pistäminen alkoi jo ensimmäisellä puoliskolla, jatkuen loppuun asti. Eikä kyse ollut siitä, että olisi syöty jotakin ennen lenkkiä ja vatsa täynnä. Tämä voisi ehkä kertoa jotakin siihen suuntaan, ettei happea mennyt riittävästi keuhkojen alaosaan asti, vaikka syvähengitystäkin yritettiin pallean voimalla. Olo muuten erittäin ok koko lenkin ajan.

Tutkitaan seuraavaksi keskimääräistä leposykettä, joka tyypillisesti kertoo omaa kieltään, mikäli kehossa tai mielessä stressiä aiheuttavia tekijöitä. Koko seurantajakson ajan vaihdellut välillä 39-47 l/m. Tämä siis enimmäkseen yö aikaan tapahtuvaa. Yksittäisiä piikkejä alaspäin vuorokausittain 31-34 l/m. Näitä myös päivällä.

Yhteenveto

Edellä kuvattujen arvojen perusteella ei voi siis päätellä, onko kehossa koronalisää vai mennäänkö puhtaalla. Arvot normitasolla pidempään juoksudataan verrattuna. Juoksutuntemuksessa ei eroa myöskään huomaa, koska olotilat vaihtelevat muutenkin monesta asiasta riippuen eri lenkkipäivinä. Eniten ehkä päivän voimia vieneistä askareista ja yleisestä stressitasosta johtuen. 

Joka tapauksessa näiden havaintojen jälkeen kahden vuoden koronapelko ottaa nyt aimo askeleen kevyempään suuntaan. Pelko pois ja katse kohti kesän rientoja...

"Restart"

Mitäh! Jos saisit aloittaa elämäsi uudelleen? "Restart", kuten tietokoneelle toisinaan sanotaan. Ja vielä niin, että kaikki jo kertaalleen eletty ja koettu olisi tiedossa ja pysyisi muistissa. Olisitko viisaampi toisella kierroksella, entä mitä valintoja tekisit toisin? Vai jättäisitkö tilaisuuden mieluummin käyttämättä?

Jokaisella varmaan on asioita, joita haluaisi muuttaa uusintakierroksella verrattuna nykyisessä elämässä tehtyihin valintoihin. Toisinvalintoja voisi kertyä enemmän kuin alunperin oli ajatellut. Lisäksi yksi valinta vaikuttaa toiseen ja sitä kautta valintojen vaikutukset tuleviin uusiin valintoihin voisi viedä jatkovalinnat täysin uusille urille, eikä enää voisi puhua edes samasta elämästä. Saattaisi syntyä valintojen vyyhti, josta kukaan ei enää saisi selvää ja olisi tehtävä taas uusi "restart".

Montako tällaista "restarttia" sitten pitäisi tehdä, ennen kuin ihminen voisi sanoa, että tässä viimeisessä startissa olisi hiottu kaikki valinnat, isot ja pienet, oikein? Ja mikä olisi se lopputulos, jonka voisi sanoa olevan juuri oikea eli mihin näillä uudelleen ajetuilla poluilla sitten olisi pyrittävä, jotta lopputulos miellyttäisi? Ja kuka sen lopullisen onnistuneen elämän osaa edes määritellä?

Niin, on varmaan hyvä, ettei tuollaista "restarttia" voi tehdä todellisuudessa. Voisi johtaa loputtomaan kierteeseen, jossa ihminen yrittäisi aina parantaa jotakin kohtaa, eikä asia tulisi koskaan valmiiksi.

Valintoihin liittyen Satunnainen ohikulkija on pohdiskellut minimalismia. Tuntuisi hyvältä päästää irti kaikesta turhasta tavarasta. Tosin minimalismi taitaa käsittää joukon muitakin asioita kuin pelkkään tavaraan liittyvää, mutta siitä on helppo päästä liikkeelle asian kanssa.

Turhan tavaran hankintoja pyritty muutenkin välttämään. Silti sitä tuntuu aina jonkin verran olevan. Voiko joku sanoa, että omassa varastossa vuosia säilytyksessä olleet tavarat olisivat oikeasti kaikki tarpeellisia? Jos jotakin tavaraa, esinettä tai vaatetta ei ole käyttänyt vuoteen, sitä tuskin on kovin tarpeellista säilyttää. 

Miten helpottavalta tuntuisi ajatus valita päivämäärä, kuten vanhojen sähköpostien osalta, josta alkaen kaikki materiaali lakkaa olemasta ja siirtyy kiltisti roskakoriin. Sanotaan nyt vaikka vuosi sitten viimeksi käytetty tuote, naps ja samalla hetkellä kaikki kyseisestä päivämäärästä lukien käyttämättä olleet tavarat häviäisivät savuna ilmaan. 

Lisäksi voisi olla joku virtuaalinen roskakori, josta voisi hätätilanteessa vielä palauttaa tarpeellisen tavaran, joka meni ensimmäisellä määrittelyllä väärin. Ja vielä siinäkin saisi olla joku rajoitin, että vain yhden tai kaksi asiaa voisi palauttaa, jotta ei kiusaus kaiken palauttamiseksi kävisi ylitsepääsemättömäksi.

Tästä päästäänkin ihmiselle sopivaan tavaran ja asioiden määrään. Paljonko niitä saisi olla, jotta tuntuisi, ettei elämä ole liian vaikeaa, mutta samaan aikaan kaikki tarpeeton olisi poissa. So luki jostakin, että 500 yksittäistä esinettä on se määrä, jolla joku pärjää. Jollekin toiselle se voi olla 1000. Taitaa joku pärjätä parilla sadallakin. Tiedä sitten. Joka tapauksessa karsittavaa löytyy varmaan jokaiselta, joka ei ole erikseen asiaa miettinyt.

Muutto, oletko tullut ajatelleeksi, eikö se tyypillisesti ole tilanne, jossa tällaisia asioita mietitään? Siinähän olisi hyvä hetki laittaa ylimääräiset pois ja jättää vain olennainen ympärilleen. Mistä sellaisen muuton sitten tekisi tähän hätään. No, sitä voi jokainen miettiä omalla kohdallaan. 

Downshiftaus taitaa olla toinen termi samalle asialle. Mennään pienempään kulutusmuottiin, jossa ollaan oltu. Eletään enemmän ihmisiksi. Jätetään turhuudet pois ja tullaan toimeen sillä mitä on. Henkistä pääomaa toki voidaan kasvattaa samaan aikaan, sitä kun olisi hyvä saada samassa suhteessa lisää, tavaran vähentyessä. Kuulostaa raikkaalta vaihtoehdolta.

Satunnainen ohikulkija huomaa ihmisen kaipaavan välillä kevennystä monelta kulmalta. Erikoinen eläin, kun on. Vaihtelu virkistää ja aikansa kutakin, vanhan sanonnan mukaisesti. Ihmisen ikäkin taitaa tehdä omat temppunsa itse kullekin ajan, resurssien ja jaksamisen suhteen.

Hmm... niin totta, tuon monilla sivustoilla kiertävän kuvan mukaisesti, nuorena aikaa ja jaksamista on, rahaa ei. Ruuhkavuosina mennään tukka putkella, eikä aika meinaa riittää. Myöhemmin, kun taas olisi aikaa ja rahaa, ei meinaa enää jaksaa kiinnostaa kulutus ylipäätään. Halutaankin keventää kulutusta, downshiftata. Kyllästyminen taitaa kuulua ihmisen sisäänrakennettuihin perusominaisuuksiin. On se vaan hyvä, että meillä on näitä vuodenaikojakin useampia. Taitaisi koittaa kyllästyminen siinäkin asiassa, jos aina samaa keliä tuijotettaisiin. 

Keleistä puheenollen, näyttää leijuvan taas plätti taivaalla, odottelemassa poimijaansa. Siispä, tossut jalkaan, napit korviin ja menoksi. Niin, totta se on, ei voi tehdä koko elämän "restarttia", mutta aina yhden lenkin voi startata uudelleen ja uudelleen...

Hei, me rullaillaan!

Jep, jos ei keväinen auringonpaiste saa mieltä lennokkaaseen asentoon, niin ei sitten mikään. Jalat veisivät jo rullaluistelemaan, mutta hiekat kevyen liikenteen märillä väylillä vielä jarruttavat. Herätellään uusi kausi muistelemalla hetki viime kautta.

---

Aijai, kyllä lomalla ihmisen kelpaa. Ei haitannut vaikka jo syksyä elettiin. Satunnainen ohikulkija hyvässä vedossa ja levänneellä mielellä lomaili. Ilma mitä hienoin ja rullislenkki kutsui. Muutama viikko oli mennyt juoksutapahtumien ympärillä, eikä rullailua oltu harrastettu vähään aikaan. Siksi nälkää lajiin alkoi olemaan jonossa.

Heti aamulla energinen olo, tosin hieman jäykkänä parin päivän takaisesta maratontapahtumasta johtuen. Pitikin venytellä paikat vetreiksi. Tuossa luistimien päällä, kun ei kovin jäykkänä passaa olla. Voi tulla noutaja, ellei aistit ja nivelet herkkänä koko ajan. Reppuun vesisäiliö ja kännykkä, jalkaan luistimet, sitten menoksi.

Lähes kymmenkunta astetta näyttää lämpömittari. Hyvältä vaikuttaa vaatetus keliin nähden. Pitkät trikoot ja juoksutakki. Hanskat saavat jo tässä lämpötilassa olla hieman paksummat. Tossa ajossa kuitenkin viima käy.

Kelpaa rullailla uudella asfaltilla, joka tänä kesänä tämän osuuden osalle laitettu. Lenkin alkupuolella paha alamäki, jossa risteävä hiekkatie pitkän vauhdikkaan laskun lopussa. Pakko jarrutella, vaikka olisi mitä mainioin mäki antaa mennä täysillä. Menee hyvä lasku hukkaan. Niin siinä kävi tälläkin kerralla. Juuri, kun So ajatteli, ettei enää varmaan autoa tule, koska jo melkein risteävän tien kohdalla ollaan, oli ottamassa laskuasentoa ja samassa työntyikin auton puskuri pusikoiden takaa esiin. Jarrua hetki täysillä, käden heilautus kuskille, huomio saatu. Kuski pysähtyi ja antoi So:lle tilaa laittaa loppulasku mallilleen. Jes!

Lenkin puolivälin jälkeen takaisin tullessa paikoin kovaa vastatuulta. Kuitenkin energiat hyvällä tasolla ja tuuli joutui antautumaan. So puski menemään ja sai pidettyä tekniikan hyvänä tuulesta huolimatta.

Vettä kului repun kahden litran säiliöstä, joka ei ihan täynnä lähtiessä ollut, ehkä litran luokkaa. Ilman viileyden ja kovan tuulen takia ei hikeäkään juuri saatu aikaiseksi. Lukuun ottamatta päätä, joka aina kypärän otsanauhasta mielellään valuttaa, lätäkkö tolkulla.

Vinkkinä hänelle, joka tuskailee nilkkaluun hiertymien kanssa luistellessa, So suosittelee kuvan mukaisia suojia. Noita on saatavilla eri valmistajilta ja eri paksuisista materiaaleista valmistettuina. So:n makuun sopii parhaiten ohut malli. Jostakin ulkomaisesta nettikaupasta aikanaan tilattu.

Hyvä 26 km lenkki, kone oli kunnossa. Olisi voinut heittää kympin vielä päälle, koska hieman antoi ymmärtää tyhjäkäynnillä käyneensä. Garmin kertoo keskinopeuden olleen 17,9 km/h ja maksiminopeuden 39 km/h.

Sinällään lomaviikko ollut liikunnan kannalta muutenkin harvinaisen aktiivinen. Joka toinen päivä rullailua, joka toinen juoksua. Kone ei valita. Eilen Garmin hehkutti So:lle uutta juoksun 5 km ennätysaikaa 23:40.

---

No niin, no niin, palataan taas tähän päivään! Luntakin vielä lupailivat, joten ei nuolaista, ennen kuin tipahtaa. Jäämme odottamaan alkavan kauden ensimmäistä rullailua...