No niin, taas mennään, lenkkarit jalkaan ja tossua toisen eteen. Eilen juuri hyvin kulkenut lenkki alla. Parin viimeviikon aikana juostu lukuisia lenkkejä plus viikonlopun maastopyöräilyt päälle. Ja tulihan se maantiekausikin avattua kuluneella viikolla työmatkafillaroinnin merkeissä. Meneehän se tänäänkin vielä, ensiviikolla sitten kevennetään, eikö?
Heti lenkin alkumetreillä kuitenkin olo pohjattoman väsynyt ja vetämätön. Mitä nyt, älä keho hyydy, kyllä tämä tästä muutaman kilometrin jälkeen taas iloksi muuttuu.
Kolmen, neljän kilometrin jälkeen keho onkin jo valmis antaakseen periksi ja ottaakseen muutaman kävelyaskeleen. Puhalletaan nenä tyhjäksi, musiikkia vähän kovemmalle ja uudestaan liikkeelle. Taas kilometrin jälkeen kävelemään. Ei vaan jaksa...
Tuntuu vaikealta, hetken kävelyn jälkeen taas juoksua, mennään loput kilometrit vuoronperään juosten ja taas kävellen. Oman kroppansa kukin tuntee, eikä sitä väkisin kannata rassata. Lopulta kuitenkin lenkin päätepiste näkyy ja saa hellittää. Tänään oli kassa harvinaisen tyhjä.
Kuulostaako tutulta? Sarjassamme "keho kertoo", otetaan kantaa tänään kehon kuunteluun ja merkkeihin, joita se lähettää ihmiselle.
Mitä tuossa edellä kuvatussa oikein tapahtui? Katsotaan tämän ja edellisen lenkin dataa. Molemmat lenkit n. 6 km ja samanlainen keli. Ei tuulta juurikaan, muutama lämpöaste ja aurinko paistaa. Maassa märkä, asfaltin päällä vielä paikoin lepäävä sora talven jäljiltä. Jaloissa jo kesälenkkarit.
Lähdetään liikkeelle nopeudesta, sehän on se, joka juoksijan ekana kaataa. Vertaillaan jokaisessa kuvasarjassa ensimmäisessä kuvassa tätä viimeistä vaikeaa lenkkiä, suhteessa alemmassa kuvassa olevaan edelliseen helppoon lenkkiin.
Kuten nähdään, vaikean lenkin keskinopeus on ollut 9,3 km/h ja helpon 11,2 km/h.
Katsotaan sitten sykkeitä.
Keskiarvo sykkeille vaikealla lenkillä 148 l/m, maksimi 175 l/m ja edellisellä helpolla lenkillä 149 l/m, maksimi 168 l/h.
Vaikka juoksunopeus helpolla lenkillä on ollut hieman korkeampi kuin vaikealla, sykkeen keskiarvo on lähes sama molemmilla lenkeillä. Maksimi syke vaikealla lenkillä on käynyt helppoa lenkkiä korkeammalla, vaikka keskinopeus on ollut hitaampi. Vaikealla lenkillä syke on ollut korkealla lähes alusta alkaen, kun taas helpolla lenkillä kasvanut lineaarisesti juoksun edetessä.
Vaikealla lenkillä näkyy nopeuskuvaajassa hyvin kävelyjaksot isoina lovina, kun taas helpolla lenkillä kuvaajan yläreuna on suhteellisen tasainen.
Asian vahvistamiseksi voidaan vertailla vielä sykealueiden kuvaajia.
Tämä data vahvistaa edellisten antamaa tilannekuvaa. Vaikealla lenkillä on menty kynnysarvoilla 26 %:n osuus matkasta, vaikka välillä kävelyä. Sitä vastoin helpolla lenkillä homma hoitui suurimmaksi osaksi aerobisella alueella, jossa lihakset saavat koko ajan riittävästi happea, eikä vastaavaa rasituksen tunnetta esiinny. Kynnysarvon ylitystä vain 12 %:n matkaosuudella, joka melko tyypillistä So:ta.
No nyt sitten, palataksemme sarjassamme "keho kertoo" siihen, mitä se keho edellä kuvatussa materiaalissa yrittää ihmiselle sanoa?
Sanooko se, että cool, anna mennä vaan, hyvä siitä tulee. Vai yrittääkö epätoivoisesti kertoa, että olisi aika pitää muutama välipäivä ja ottaa levon kannalta?
Jokainen voi varmaan yhtyä ajatukseen, että voisi olla myös kyse yksittäisestä huonosta päivästä. Kuitenkin viimeisen kahden viikon tekemiset tietäen, voidaan sanoa, ettei kyse ole siitä, vaan liiasta tekemisen määrästä. On aika hidastaa...
Satunnainen ohikulkija on elänyt tämän tilanteen aiemminkin, menee ohi muutamassa päivässä ja sen jälkeen rullaa taas entiseen malliin. Ei ylikuntoa pelätäkään kannata, siitäkään ei hyvää seuraa. Sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä, mutta kyllä se kasvaa paastossakin. Yleensä muutaman välipäivän jälkeen liikkuminen tuntuu entistäkin paremmalta.
Kokemuksen mukaan toisinaan kehon tunne juoksulenkillä voi olla vaikea, vaikka kaikki olisi hyvin ja sykkeet normaalitasossa. Joskus voi osua vaan huono päivä ja data kertoo kaiken kuitenkin oleva ok. Sitä vastoin, jos vaikea tunne, sekä data korreloivat, kannattaa asia ottaa vakavasti.
Yhteenvetona voisi todeta, että jokaisen kannattaa kuunnella kehonsa ääntä. Jos ei kuuntele, korottaa se ääntään ja ryhtyy kapinaan. Sitä kapinaa ei voi voittaa edes vahvin ihminen. Parempi hellittää ajoissa ja pysyä väleissä, fiksu antaa periksi. Sen kun jokainen tietää, että oman kehonsa kanssa se elämä on kuitenkin elettävä elämämme loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti