No niin, jatketaan vielä pari sanaa Istanbulia. Postauksen osassa 1. katseltiin vähän liikkumista kaupungilla, rantanäkymää ja Yerebatan Sarnıcı vesivarastoa. Nyt sitten päästäänkin reissun kohokohtaan eli Life Park festarialueella järjestettävään Headbangers' Weekend 2025 tapahtumaan.
Aamupala, joka sinällään hienossa maisemassa joka aamu tarjoillaan eli hotellin kattokerroksen terassilla, varsin kattava, eikä juuri muuta ateriaa päivälle tarvita. Näkymät lähes joka suuntaan, ehkä parasta kuitenkin edessä siintävä Marmaranmeri pilvetöntä taivasta vasten nuolaisten. Joka aamu myös hotellin valkoasuinen virallinen valvoja suorittaa omaa tehtäväänsä ja tarkkailee arvovaltaisella otteella, ettei turisti tee vääriä peliliikkeitä.
Life Park sijaitsee vajaa 30 km Sultanahmetin alueesta pohjoiseen, käytännössä keskellä ei mitään, keskellä metsää, lähempänä Mustaamerta kuin Marmaranmerta siis. Näin ollen julkisilla matkaa suorittaessa, vaatii yhden junan ja kaksi bussimatkaa. No, tällä kertaa ensimmäisen junaosuuden valmistuttua, alkoi olla sen verran kuuma ja kova liikennehässäkkä Taksimin vilkkaalla liikealueella, että Satunnainen ohikulkija totesi olevan viisainta vinkata taksi, pitkän päivän ollessa vasta aluillaan.
Paikalle saavuttaessa ensimmäisten bändien kamoja valmisteltiin ja päälavan sound checkin rumpujytinät saivat heti ihon kananlihalle. Päivästä olisi tulossa hieno. Hetken kesti hahmottaa, että se illan odotetuin Ensiferum esiintyykin jossakin pienemmällä lavalla. Syytä hakeutua siis sinne. Aa, no tuollahan ne järkkärit jo näyttävät kansalle tietä. No niin, eipä tämäkään paljoa pienempi ole.
Sellainenkin hauskuus tuli huomattua, ettei tässä pelissä ilman pelikortteja pärjää. Suoralla rahalla ei pysty mitään hellevirvokkeita tai syömistä ostamaan. Normaaliin tapaan jos yrittää maksaa, kuulee sanat "No, no, mister, you should go there and load money onto the card and then come back here". Ja sekin oma taiteenlajinsa on löytää kyseinen kortinjakaja ja sitä kautta saada haluamansa täyskäsi. No, löytyihän sekin ja ihminen on tyytyväinen.
Kellon edetessä molemmilla lavoilla oli käynyt jo pari orkesteria ja alkoi olla aika suomalaisbändien ottaa lava haltuun. Suhteellisen tuore bänditulokas Cemetery Skyline avasi pelin biisillä "Behind the Lie" ja keräsikin permannon täyteen kansaa. Meno sai porukat hyvään sykkeeseen ja ihmiset näyttivät nauttivan sydämensä kyllyydestä sekä lavalla, että yleisössä. Ja niinpä viimeistä biisiä "Violent Storm" vietäessä oli sekä ilma, että yleisö löylytetty kiukaan kuumuuteen asti. Hmm... Omnium Gatherum ja Insomnium kitaristilla näyttää riittävän virtaa vielä tällekin orkesterille, ei huono.
Ja sitten... Ensiferumin veto lähti liikkeelle Winter Storm albumin "Fatherlandilla", heti perään vanhempaa tuotantoa "Token of Time" ja sitten takaisin uusimpaan "Winter Storm Vigilantes". Muutama biisi ja päästiin Thalassicin "Andromedaan".
Tässä vaiheessa keskellä permantoa pyöri circle jo täyttä päätä ja yleisö oli täysin hurmiossa. Uskomattoman hieno kokemus nähdä kaiken väen paljouden kasvoista se valtava ilon ja onnen määrä, kuin joukkohysterian vallassa, toisiaan katsoen, kaikki tajuavat, että tässä ollaan tekemässä jotakin yhteistä isompaa asiaa, jonka tulemme muistamaan aina hautaan asti.
Vielä muutamia biisejä ja loppuun uusimmalta albumilta "In My Sword I Trust". Ja senkin päälle vielä encoren korvikkeena suomenkielellä pieni loppukevennys "Wanha suomalaisten poikain vitutuslaulu" ja siitä kohti lopputeemaa eli kitaraplekujen, sekä rumpukapuloiden heittelyä yleisölle. Aijai, että suomalaista mielenmaisemaa tuodaan maailmalle tässäkin muodossa. Kaikki ei tulekaan sieltä ulkoministeriön tai presidentin kanslian kautta.
Ensiferum keikan jälkeen olikin päälavalla, illan pääesiintyjäksi merkitty Katatonia päässyt jo täyteen vauhtiin. Valitettavasti Satunnainen ohikulkija ei ole koskaan päässyt tuon Katatonian makuun. Sitä vielä hetken katsoen ja niin tulikin aika suunnistaa pois alueelta, ennen kuin kaikki ovat lähdössä samaan aikaan. Sen kun tietää, ettei tästä paikasta olisi varmaan ennen aamua päässyt kaupunkiin, jos olisi liian pitkälle lähtöä venyttänyt.
Bussipysäkillä muutamien paikallisten kanssa mielipiteitä vaihtaen sai ylpeänä kertoa, jotta Suomesta asti näitä bändejä oli tultu kuuntelemaan. Aika vaikuttuneilta näyttivät ilmeet, kuin myös kommentit.
Sellainenkin yksityiskohta tähän hetkeen sisältyi, kun kyseisen seurueen ainoa mies pyysi vettä, että josko olisi antaa. No, mikä ettei auttaisi miestä mäessä, josko niitä paria naistakin. Toki, aika pieni määrä siinä puolentoistalitran pullossa enää itselläkään oli jäljellä. No, kaveri veti kaiken kuin isompaankin viemäriin kaataen, oikein loristen meni ja tyhjän pullon takaisin työnsi So:n rintakehään osuen, naisten katsellessa ihmeissään, samalla kuivia kieliään lipoen. Että sellasta, siinä ne matkajuomat sitten olivatkin.
No, ei se bussi loppujen lopuksi koskaan sieltä tullut ja olikin parasta napata alle yksi tiheään ohi ajavista takseista. Liekö järjestelmä sopinut etukäteen jättää muutama bussivuoro väliin, jotta saadaan paikallisille taksikuskeille hieman rahakkaampi ilta?
Kaupunkiin päästessä illan päätteeksi vielä pieni rantakierros maisemia ihaillen ja festaritunnelmia muistellen.
Siinä kävellessä tulvi sekin mieleen, kuinka oikea sijainti festarialueelle onkaan tuollainen kaikesta kaukana oleva paikka. Sen verran hurja jytinä, kun noista laitteista lähtee, tulisi varmaan sanomista, jos lähempänä jotakin olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti