No niin, ollaan päästy siihen pisteeseen, että talvella ei enää riitä juoksu ja kuntosali, vaan tekee mieli liikkua muutenkin. Eteläsuomen talvet ovat mitä ovat ja ladulle ei pääse kuin kerran pari talvessa. Näin ainakin muutamana viimeisenä talvena tuo on ollut. Tänään olikin talven ensimmäisiä lumia maassa. Katsotaan nyt sitten miten pitkään tätä herkkua riittää.
Satunnaisella ohikulkijalla on ollut jo pitkään ajatuksissa aloittaa maastopyöräily. Ongelmana on perinteisesti talvipyöräilyssä ollut sormien jäätyminen kylmissä olosuhteissa. Joten tuota ei ole vakavammin tullut mietittyä tätä ennen.
Nyt kuitenkin tämä hieno laji ja siihen liittyvät lieveilmiöt ovat löytyneet. Lieveilmiöinä tässä kohtaa mainittakoon retkeily, ulkona liikkuminen ja keittimellä kokkailu.
Fillarikaupasta matkaan tarttui läskipyörä Nishikin Durango 26" renkailla, joiden ulkokehä tosin jo tämän päivän standardin mukaisesti 29". Renkaat 4" leveät Schwalben Jumbo Jimit. Shimanon hydrauliset levyjarrut ja voimansiirtona Sramin 1x12 SX Eagle. Takapään 50 hammasta varmistaa eteenpäin pääsyn melkein tilanteessa kuin tilanteessa.
Hieman ohjaamoa piti säätää omiin mittoihin sopivaksi. Ohjainkannattimen tankoon pidennysputki, jotta sai pystymmän ajoasennon. Lisäksi juomapullotelineen lisäys ja jarru-/vaihdevipujen säädöt. Vielä on tarkoitus lyhentää ohjaustankoa molemmista päistä 5 cm, jotta oteleveys kapenee ja mahtuu toisaalta maastossa paremmin kapeilla polulla kulkemaan. Tuppaa tanko ottamaan risuihin kiinni kapeimmissa paikoissa. Tolkuttoman leveä tanko noissa maastopyörissä vakiona, lähes 80 cm.
Maastopyöräily avartaa mieltä ja näkemystä omasta asuinseudusta. So asuinpaikan lähellä on uskomattomat määrät hyviä reittejä metsissä, jotka ovat vasta nyt auenneet ohikulkijalle.
Jälki tarjoilee erittäin hyvää palvelua maastopyöräilystä kiinnostuneille. Ko. sivuston kautta on löytynyt monia hienoja reittejä ihan oman elinympäristön kupeessa, jotka ilman maastopyöräilyä olisivat varmaan jääneet koskaan löytymättä ja kokematta.
Metsäreissulla on mukava pyräyttää "lämmin kuppi" juomat risukeittimellä ja vähän kahvia päälle. Paistinpannukin on jo hankittu, mutta vielä testaamatta. Tulevissa blogeissa tullaan näkemään sitäkin keittimen päällä.
Hienointa metsässä pyöräilyssä on juuri se, että ei ole kylmä normaaliin talvipyöräilyyn verrattuna. Enemmänkin kuuma ja vaatekerroksia saa vähentää. Metsässä ei tuule ja koko ajan on pakko keskittyä ajamiseen erilaisten esteiden ja haasteiden takia. Lämmintä pukkaa siis.
Ai, ai, kyllä luonnossa on mahtavaa. Tänään ilma on kirkas ja taivas sininen. Aurinko paistaa täydeltä terältä.
Ilta-ajoakin on jo kokeiltu Lumoniten otsalampulla. Hyvin näkee tuolla 250 lm valoteholla ajella poluilla. Valoa riittää täydellä teholla kaksi tuntia. Pienimmällä teholla 19 h ja moonlight:lla jopa 15 vuorokautta. Lataus hoituu hienosti nykystandardin mukaisesti USB väylän kautta akkuun.
Kyllä täällä pohjolan syksyssä tarvitaan harrastuksia...
