Via Dolorosa

So on juossut kevään 2019 perinteisen kulttuurilenkin 21,1 km. Perinteinen herkkuhetki ja liikkeen ilo muuttui tällä kerralla tuskien taipaleeksi. Ei sään vuoksi, joka oli kaikkien aikojen hienoin, 21 astetta ja aurinkoa taivaan täydeltä ☀, vaan siitepölyn, jumittavien jalkojen ja tekemisväsymyksen takia.

Lähtötunnelma odottava ja hieno normaaliin tapaan. Laukauksesta matkaan, jes tästä lähtee rento juoksu taas liikkeelle. 9 km kohdalla 2/4 juottolassa jo tunnelma oli hieman vetelän oloinen ja vaisu. Mielessä siinsi myös 12 edessä olevaa kilometriä turhan voimakkaana. Onneksi kannustusjoukot paikalla antamassa lisäpuhtia So:lle.
Juotavat huiviin ja liikkeelle. Matkaa taittuikin kohtuudella, vaikka parin päivän takaiset fillaroinnit ja sitä edeltäneet melonnat tuntuivat vielä olevan hengessä mukana vahvasti. Ei ollut normaalia iloista intoa antaa tossun lentää. Samalla hengityskin hieman epävireessä siitepölyn vaikutuksesta ja vaikea saada tarpeeksi happea 21 asteen lämmössä.
16 km kohdalla alkoi vasemman polven seutu jumittamaan samaan tyyliin kuin monesti ennenkin, mutta yleensä vasta myöhemmässä vaiheessa. Itse polvi ei jumita vaan lähinnä polvitaipeen takaosa ja reiden/pohkeen kiinnittyminen polvitaipeeseen eli jumittaa taipeen liikkeen ja tekee menosta epävakaan. No, ei muuta kuin kyykkyyn ja perusvenytykset niin matka jatkuu. Juottola taas edessä ja pientä lepoa siinä.
Viimeisten kolmen kilometrin aikana useita kävelypätkiä, polviseudun venyttelyä ja hapensaannin kanssa kamppailua.
Sitten kuitenkin viimeisen vajaan kilometrin kohdalla iski loppuspurtti geelien voimalla. Useamman juoksijan selän ohitus ja vielä ennen maalia oli taas yllättäen omat kannustusjoukot kohillaan. Siispä täyttä päätä maaliin, vaikka pää kainalossa!

Tuloksena reilun parin tunnin aika ja mitalli kaappiin. Turhan tiukkaa settiä muodostui tällä kerralla hienosta "rennosta" kulttuurilenkistä. Mutta näin se on, sitä saa mitä tilaa...

Melonta toimii

No nyt on melontavermeet koekäytetty muutamaan kertaan. Kaikki välineet todettu tarpeellisiksi ja toimiviksi. Itse kajakki yllättävän hyvän tuntuinen ja sopivan kokoinen.

Käyttäytyy tuulessa muiden kajakkien tapaan eli perä hakeutuu tuulen suuntaan. Peräsimellä helposti korjattavissa, mutta vaatii jatkuvaa tilanneseurantaa.

Melassa saisi ehkä olla hieman enemmän neliösenttejä. Tuntuu hieman, ettei olisi pitoa tarpeeksi ja voimaa riittäisi vetämään. Voi olla myös aloittelijan intoa tai sitten on selkä vaan kunnossa. Tätä Bracan melaa saa myös isommilla cm3:llä. Aika näyttää.

Melontaa kannattaa miettiä vähän kuin veneilyä yleensäkin. Näyttää helpolta, mutta pitää ottaa huomioon monta asiaa ennen matkaan lähtöä. Jos ei mieti, niin paluu rantaan voi olla ongelmallista. Ja vielä muusta veneilystä poiketen kastumisella isompi tila ajatuksessa.

Seuraavaksi onkin aloitettava harjoittelut eskimokäännöksen parissa. Uimahallissa tuota jo muutaman kerran kokeiltu. Luonnossa vielä omat lisämausteensa.

Tämäkin homma näyttää menevän mielellään välineurheiluksi, mutta sellaista se on kaikissa lajeissa.
Nam, nam, hyvältä tuntuu kuitenkin.

So suosittelee 5/5...

Kajakkia pukkaa - Mercury GTX

Jes, jees, jeees, se on kevättä nyt. Ja samalla lähti Satunnaisella ohikulkijalla melontaharrastus käyntiin. Onhan tuota jo parina kesänä harjoiteltu melontakurssin ja seuran kalustolla, mutta nyt tuli hankittua omaa kalustoa.

Kaluston kuljetuksen ja säilytyksen kanssa on yli viisimetrisen kajakin kanssa aina haasteita, jotka ovatkin olleet hankinnan esteenä. Tällä kertaa ratkaisuksi tuli ruotsalaisvalmistajan Point65:n Mercury GTX modulaarinen kajakki, jossa kolme osiota. Moduulit kootaan kätevän muotoilun ja lukitussysteemin avulla helposti täysmittaiseksi kajakiksi. 

No joo, onhan se kompromissi kapean ja urheilullisen kajakkimallin sekä säilytys-/kuljetusratkaisun välillä, mutta kun vaihtoehtona on jättää koko homma sikseen, niin näillä mennään. Kajakki on melko leveä, eikä siis mikään kilpuri varmaankaan.

Kajakissa hyvät säilytystilat. Mahtuu mukavasti teltta, makuupussi, ym. tarvikkeet kyytiin. Vakiona myös sisään vedettävä peräsin, jota ohjaillaan kohtuullisilla polkimilla.

Ursuitin kuivapuvulla ja Bracan hiilikuitumelalla tulisi pärjätä. Sormet taitaa olla kuitenkin se arin paikka jäätymään, kuten muillakin kulkupeleillä on tullut huomattua.

No, alkava melontakausi sitten näyttää, miten tämä kokonaisuus toimii. So odottaa jo innolla vesille pääsyä. Nam, nam...

Fillarin tuunausta talvella

Heps! Satunainen ohikulkija on ahertanut ja tuunannut fillaria talvikauden aikana iltapuhteena.

Tarvetta fillarin ohjaamon lyhentämiseen on ollut jo pitkään. Puhutaan 3-5 cm muutoksesta. Muutos ei kuulosta isolta, mutta tuntuu kuljettajan kropassa.

Vanha tanko ennen muutosta: width/reach/drop = 42 cm/82 mm/135 mm

Uusi tanko muutoksen jälkeen: width/reach/drop = 40 cm/65 mm/125 mm

Teippi melko paksua ja miellyttävän tuntuista. Joskus se on pienestä kiinni. 

Aurinko jo lämmittää ja alkava ajokausi kertoo, menikö oikeaan suuntaan...