Kahden vuoden juoksukenkä?

Kestääkö nykyajan tuote enää kulutusta? Ei kestä. Joskus tuotteet tehtiin kestämään, ei enää.

Ei uskoisi, että Asicsin lippulaivatossu on kahden vuoden juoksukenkä. Niin se vaan taitaa olla. Satunnaisella ohikulkijalla ajossa olevat Nimbukset kohta kaksi vuotta käytössä olleet ja pohjan kumipinta kulunut kantapäästä puhki. Alta paistaa pehmeä vaahtomainen materiaali, joka kuluu kahta nopeammin. Tuon mustan kumin tarkoitus suojata alla olevaa joustavaa materiaalia. 

Jo tossujen ollessa uudet, kolmannella käyttöviikolla ilmestyi kengän kaulukseen pehmeään kankaaseen reikä. Tuohon taisi osua juostessa pari kertaa toisen tossun pohjan reuna ja siitä repesi. Paikattiin silloin liimalla ja onkin pysynyt siitä asti ennallaan. Sitä vastoin toiseenkin kenkään näyttää ilmestyneen jossakin vaiheessa vastaavaan paikkaan reikä. Osumaa siihen ei huomattu, vaikka lienee osunut kuitenkin. Joka tapauksessa luulisi lähemmäs parisataa euroa maksavien juoksukenkien kestävän kahta vuotta kauemmin.

Näitä edelliset käytössä olleet Cumulukset olivat ajossa reilun kaksi vuotta myös ja sen jälkeenkin silloin tällöin. Lisäksi kävelykenkänä paljon olleet. Samaa kulumaa ei kuitenkaan näy. 

Voi toki olla hieman cowboy tyyppinen länkisäärinen askelluskin vaikuttanut, koska ulkolaidan takakulmasta eniten kuluneet. Ylipronatoivaksi hienosti jalkaa taidetaan kutsua. Nimbus sitä vastoin neutraali kenkä, joten ei pitäisi ainakaan tahattomasti ohjata jalkaa ulkosyrjälle liikaa.

Tästä päästäänkin sujuvasti uusien kenkien hankintaan. Satunnainen ohikulkijakin sen verran merkkiuskollinen on, että varmaan samalla merkillä jatketaan. Pronaatiota, kun miettii, niin samalla mallillakin taidetaan jatkaa. Tämän vuoden mallissa näyttää olevan hieman kaarevampi pohjan takaosa, joka osaltaan voi vähentää kulumista ja tekee askeleesta rullaavamman. 

Pohjassa edelleen yhtä vähäinen ja ohut kerros mustaa kulutuspintaa. Samoin kauluksen reunus yhtä hauraan ja ohuen näköistä kangasta, joka luultavasti rikkoutuu ensimmäisessä kontaktissa. 

Niin se taitaa olla, että näillä jaloilla ja vuosikilometreillä, pari vuotta, maksimissaan kolme, on kulutusväli nykyisillä materiaaleilla. Päivän hinnoilla voi laskea juoksuvälineen kustannukseksi 60-70 €/v. Monessa muussa lajissa on paljon enemmän.

Vastaus otsikon kysymykseen kahden vuoden kengästä on kyllä, kahden vuoden kenkä se on.

Uusi vuosi, uudet kujeet... teitkö uudenvuodenlupauksia?

Hmm... tuossa ilmoitustaululla se näkyy vielä roikkuvan. Kuluvan vuoden alkupuolelle varattu lippu The Black Dahlia Murder "Verminous" keikalle. Mitä se siinä muuten vielä tekee? Peruuttivat jäähallin keikan tai paremminkin koko Euroopan kiertueen jo viimevuoden lopulla.

No ei siinä, onhan bändiä viimeksi nähty On the Rocksissa "Nightbringers" albumin julkaisun aikaan. Onneksi tiedossa kuitenkin hilloa munkin päälle. Aijai, Arch Enemy keikkaa pukkaa tälle vuodelle. Ellei sitten korona vie sitäkin. 

Niin, varmaan hyvä vielä kerran katsoa taaksepäin viime vuoden lopun osaltakin, ennen kuin jatketaan eteenpäin tätä vuotta. Ilman historiaa, ei voi ymmärtää nykyisyyttä taisi joku viisas joskus sanoa. Tuliko tehtyä uudenvuodenlupauksia? Paljon niitä varmaan taas tehtiin...

Tosiaan, mielenkiintoisia aikoja eletty jo viime vuoden loppupuolelta asti uusien albumien julkaisujen suhteen. Lokakuun lopussa Beast in Black:lta "Dark Connection". So:n makuun hieman ehkä diskohtavan oloinen edellisiin levyihin verrattuna. Toki, nyt jo enemmän kuunneltuna uppoaa kuin kuuma veitsi voihin ja erittäin voimaannuttavaksi juoksumusaksi havaittu. 

Jaa niin, nuorisolta saadun kommentin perusteella, eihän tänä päivänä enää kaikille kerro tuo "levy" mitään. Albumista pitäisi puhua. Aikalaisille toki syvälle juurtunut LP-levy, joka aikanaan levykaupasta kotiin kiikutettiin. Ei ollut suoratoistoja! Tosin, silloinkin sellaisesta ihmeestä jo haaveiltiin.

Seuraavaksi tipahtelikin pitkin loppuvuotta Battle Beast:lta yksittäisiä biisejä ennen tulevaa koko julkaisua.

Niistä uudenvuodenlupauksista puheen ollen... taitavat taas kohta olla kuntosalit ja lenkkipolut pullollaan kuntoilun aloittaneiden iloista joukkoa. Toisille taas lupaus alkoholin tai tupakan käytön vähentämisestä saattaa olla enemmän ajankohtaista. Mitä sitten kukin haluaa. Mikä hienointa, elämänhän voi aloittaa joka vuodenvaihteessa aina uudelleen...

Ja vielä sokerina pohjalla Arch Enemy:ltä saatiin sinkku "House of Mirrors" joulukuun alkupuolella. Edellisestä albumin julkaisusta jo neljä vuotta. Jaa, tai olihan siinä välissä pari vuotta sitten se erikoinen cover albumi. On tuo neljä vuotta kyllä aika pitkä aika odotella. Lienee uuden tekemiseltä aikaa palanut kiertäessä maailman lavoilla.

Niin, palatakseni vielä kertaalleen noihin uudenvuodenlupauksiin. Satunnainen ohikulkija on huomannut, että voi olla parempikin, ettei lupaile liikoja. Asiat tapahtuvat joka tapauksessa, jos ovat tapahtuakseen. Ainakaan tyhjiä lupauksia ei kannata antaa. 

Hyvänä esimerkkinä mainittakoon, että So lupasi itselleen jo viimevuoden puolella jättää juurikin tuon mainitun alkoholin käytön. Neljän kuukauden tullessa täyteen tipatonta vuoden vaihteessa, asiaa hieman pitkästä aikaa taas testanneena, oli hyvä huomata, ettei se herkuksi ollut vieläkään muuttunut. Onkin helppo luvata itselleen taas vähintään tuo neljä seuraavaa, sen perinteisen yhden tipattoman tilalle.

No niin, joka tapauksessa tikulla silmään sitä, joka vanhaa vuotta muistelee. Nyt vaan lupauksia toteuttelemaan, kukin tavallaan. Vuoden päästä sitten taas mitataan toteumat.

Tsemppiä kaikille tähän vuoteen!