No nythän se on antanut lunta oikein tosissaan yön aikana. Pakkasta tyrkkää ja puut natisevat toisiaan vasten, kuin kaksi vartaloa valittaen, ilman vaatteita ulkona värjötellessään. Taivas hieman utuisen oloinen, harmaa, ehkä vähän sinistäkin vivahdetta antaa. Valoisaa kuitenkin ja sitähän ihminen kaipaa pitkän talven kääntyessä kevään puolelle. Iltapäiväksi aurinkoakin lupailivat.
Maisemat uskomattoman talvisen oloisia. Mutta, polkuni, missä sinä olet? Oletkohan edes enää siellä kinosten alla jossakin?
Niin se vaan on taas tämäkin vuosi saatu hyvälle alulle. Ei se vuosi koskaan ole vaihtumatta jäänyt, vaikka työelämässä se tuntuma usein on, että maailma loppuu vuodenvaihteeseen tai juhannukseen ja kaikki pitää valmiiksi saada. Jo pari päivää joulun pyhien jälkeen mennään kuin viimeistä päivää, kohti seuraavaa juhannuksen aattopäivää.
Niin, tulkoon sekin ihmistä ahdistava ajatus samalla suusta ulos äänen muodossa tai sallittakoon tässä tapauksessa tekstimuoto, että kun Ylen "Puhe" kanavan loppiaisviikonloppuun 7.1.2024 lopettivat, oli se Satunnaiselle ohikulkijalle surun päivä, kuin varmaan yhdelle jos toisellekin kanavan löytäneelle. Taas ihmisen elämästä yksi sivistyksen kettinki katkaistiin, kuin Suomenlahden pokki seilaava kiinalaisalus olisi jonkin pohjattoman kattilan pohjaa pitkin kulkevan tunnekaapelin ankkurillaan poikki laahannut. Kuinka paljon ihminen onkaan oppinut kuuntelemalla kanavan sisältöä työpäivien aikana?
No, onneksi meillä on harrastuksia ja luonto. Ilman niitä ihminen tuskin jaksaisi. Aijai, kuuluu tikka nakuttavan talvisessa metsässä. Taitaa käpytikka olla. Varo nyt, saat lunta päähäsi tuolla touhulla!
Juu, että hiihto on jäänyt alkutalven pakkasissa kovin vähäiseksi varmaan kaikilla sormien muuttuessa jääpuikoiksi, mutta maastopyöräily nyt juuri ja juuri menee, kun riittävän paksut kintaat on ja niiden sisällä villasormikkaat. Mielellään nekin merinolampaan aikaansaannosta saisivat ollaan.
Olisikin mielenkiintoista testata viime aikoina yleistyneitä tankohanskoja, jotka jo sinällään mukavasti antavat tuulensuojaa, eikä varmaan paksuja kintaita kaipaa. Näköjään aina olisi varaa tätäkin tekemistä kehittää. Niin, tulikin mieleen, että noihin voisi lisäksi sujauttaa perinteisen kädenlämmittimen sisälle, jos ei muuten lämpö riitä. Tällöin ei painaisi ihoa kuitenkaan käsineen sisäpuolella.
Sen verran reilu pakkanen täällä on, ettei mukaan ole varattu keitinkään, saati jotakin evään tapaista kahvipannun kaveriksi. Siitä huolimatta tästä lumesta ihminen nauttii ja taas kerran hien saa syntymään selkään, samaan aikaan sormien sanoessa so so So, kylmä on. Eipä taida tuo elämänlankojamme punova punasoluliemi samalla vuolaudella virrata joka kehon osassa.
Niin, vielä tuohon Yle Puheen kuolemaan liittyen, kuulemma siirtävät viimeiset toimivat ohjelmat toiselle kanavalle. Noita hyviä ohjelmiahan ei enää paljoa ollut, koska suurin osa oli jo aiemmin vaihdettu Areenasta uudelleen soittoon valituiksi podcasteiksi, yms. Toki ne sielläkin olevat hyvää matskua ovat, mutta ne suorat mitä oli, oli kyllä kuuntelemisen arvoista materiaalia. Nyt, kun kuolleen kanavan rippeet siirretään toiselle kanavalle... niin mille kanavalle? No nyt se tulee, Radio Suomeen!
Ai hitsi, kun kalskahtaa korvaan ikävän vanhahtavan tunkkainen olo. Satunnainen ohikulkija suosittelisi Radio Suomelle vähintäänkin uuden nimen harkintaa. Tosin ainakin Politiikkaradio on kuulunut jo muutamia kertoja sivukorvalla Yle Radio 1:ltä, että taitavat vähän pyrkiä jakamaan materiaalia jäljellä oleville.
Sen verran vähän tuota Suomea on tullut kuunneltua vuosien varrella, ettei oikein tarkkaa mielipidettä ole syntynyt. Nyt se varmaan pitää ottaa haltuun ja tarkastella sitten jatkoa. Voidaanko tuon kanssa elää vai joutuuko ajattelemaan koko radiokuuntelun jotenkin uusiksi. Ehkä hakemaan jotakin muuta sisältöä kotimaasta tai ulkomailta. Toisaalta voisi olla piristävää ottaa joku uusi englanninkielinen kanava vakiokuunteluun ihan kielitaidon ylläpitoakin ajatellen. Näin se suomalainen radiokanavakin voi saada ihmisen navigoinnin sekaisin ja kadottamaan kanavan kartalla. No, YleX nyt on joka tapauksessa edelleen olemassa tuttuna ja turvallisena vaihtoehtona.
Mutta, eipä siinä, ei parane kovin kauan näissä pakkasissa paikoillaan rupatella. Täytyy jatkaa matkaa. Marinas Rest "Sirens" saatelkoon Satunnaisen polkijan perille.
Heissuli hei, kuka kullan vei, nyt So hyppää pyörän selkään, ei sitä pelkää.
Näyttää sille polkunsa, oman tien kulkunsa, kotiin se polkijan vie, muistoihin jää tämäkin tie...
