No niin vaan taas tuli tämäkin matka tehtyä ja päättyneeksi. Laivalla ensin Pietariin, josta sitten fillarilla Tallinnaan. Mielenkiintoisia hetkiä taas tallentunut muistiavaruuteen.
Tutkitaan hieman matkapäiväkirjaa...
Su 24.6. Mahtavaa, matkalla jälleen! Homma alkaa rennolla ajolla Helsinkiin hyvissä ajoin ennen lautan lähtöaikaa, Pietari odottaa. Laivaan pääsyn odottelua satamassa vajaa tunnin ja sitten portilla selvisi, ettei lippuja voida tulostaa portilta jonkin teknisen ongelman takia. Pyydettiin ajamaan takaisin terminaaliin ja menemään fillarilla jalkamatkustajien reittiä. Ok, sitten ajettiin terminaaliin, saatiin liput ja viimeisten kävelijöiden mukana laivaan.
Laivalla heti turvatarkastus, peräkärrylaukku auki ja repun läpivalaisu. Sen jälkeen ohjattiin hissillä autokannelle ja fillari sinne.
Anastasia laiva hyvän oloinen ja jokin aika sitten remontoitu. Laivalla aamiainen, jotta jaksaa ajaa.
Ma 25.6. Pietarissa klo 9:00. Jonkin verran pyörimistä Pietarin keskustassa pankkiautomaattia etsien ennen kaupungista ulosajoa. Matka Pegunitsyyn 85 km meni tuulisissa merkeissä. Tolkuton vastatuuli koko matkan ajan. Aikaa ja energiaa paloi ihan liian kanssa. Perillä viimein. Hotelli pienellä paikkakunnalla. Huone ok, fillari mahtuu hyvin. Kyllä lepo maittaa.
Illalla vielä kävelyllä lähistöllä ja kaupassa. Aika huonolta näyttää Venäläiset kerrostalot suomalaisen mittapuun mukaan, sekä ulkoa että porraskäytävässä. Asunnoissa sisällä varmaan ok. Kaupassa ostokset tehtiin tiskin takaa, kuin Suomessa 60-luvulla.
Ti 26.6. Edellisestä päivästä poiketen tänään ajettiin koko matka E20 maantien reunaa. Tie hyvä, loppumatkaa lukuun ottamatta ja piennar kohtalaisen leveä. 75 km ajoa tolkuttomassa vastatuulessa. Matkalla taas muutama koira, vaahto suunpielestä lentäen sai hirveät hepulit So:n nähdessään. Onneksi olivat narussa kiinni tällä kertaa, toisin kuin eilen, jolloin tulivat tien reunaan haukkumaan. On se kumma mikä So:ssa on niin jännittävää?
Autot ajavat totuttuun tyyliin, osa hiljaa ja kaukaa, osa läheltä ja kovaa. Muutamilla tilannenopeus täysin hukassa. Ajetaan vanhalla autolla niin kovin kuin se saadaan kulkemaan ja välillä siihen vielä vähän päälle. Ladoja vielä paljon ja muutamia Mossejakin liikkeellä. Ulvova auto maantiellä alle puolen metrin päästä kuunneltuna viuhahduksena ei kuulosta kivalta.
Matkalla törmättiin pyöräilypariskunnan kanssa Mc Donalds:lla Kingisepp nimisellä paikkakunnalla. Olivat Hollantilaisia ja matkalla Pietariin. Heillä mahtava myötätuuli, onnea matkaan!
Pariskunnat pyöräilee...
Kaikilla näillä vuosien aikoina tehdyillä reissulla So on törmännyt vain muutamaan yksinpyöräilijään itsensä lisäksi, mielenkiintoista. Mainittakoon tässä yhteydessä rouva
http://framavelo.blogspot.com/.
Tarkoitus oli mennä Narvaan, mutta ruplia jäljellä liikaa, joten yöpyminen Ivangorodissa kaupungin Venäjän puoleisessa osassa. Ensimmäinen passin tarkastus jo 12 km ennen kaupunkia. Hyvä ja siisti hotelli keskustassa 1600 ruplaa. Ivangorodin linnoitus mielenkiintoinen kohde ja hienot jokimaisemat. Linnoituksen rakennus aloitettu jo vuonna 1492.
Ke 27.6. Matka Ivangorodista Narva-Joesuuhun 20 km meni kuin lentäen. Ensin rajan ylitys ja passin tarkastukset, mutta peräkärrylaukkua ei tarvinnut avata.
Ajelua Narvan keskustassa ja hienoksi laitettua joenvartta. Melko voimakas virta.
Matkalla pari muistomerkkiä 1944 Neuvostoliiton ja Saksan välillä käydyistä taisteluista.
Narva-Joesuussa uskomattoman pitkä hiekkaranta, erittäin hienoa hiekkaa.
Ja sitten alkoi taas tapahtua... Taitaa lokit olla oppineet koirien metkut! Iltapäivällä So:n kierrellessä paikkakuntaa kävellen, vanhan rakennuksen katolla oli äänekkään kuuloinen iso lokki. So jatkoi matkaa pahaa aavistamatta keskellä piha-aluetta. Lokin ryökäle alkoikin tekemään syöksyjä hullun katse silmissä kohti So:n päälakea, nokka auki huutaen täyttä kurkkua. So nakkasi muutaman juoksuaskeleen jälkeen pari kiveä ilmaan, ei vaikutusta. Lokin retale syöksähteli ja riehui So:n kimpussa reilun korttelin verran, So:n laittaessa tossua toisen eteen entistä liukkaammin. Pahinta oli valkoisten pommien väistely. Valokuvaa ei uskaltanut jäädä ottamaan tai sitä ei edes ehtinyt ajatella siinä juostessa.
On se vaan kumma, että mikä siinä So:ssa saa aikaan tuollaisia reaktioita lokki Joonatanissakin?
To 28.6. Tänään biitsiä, pelkkää auringonottoa ja tietysti Ali Show sekä Jari Sarasvuo, Yle puheelta. Lämmöt 25 varjossa. Hiekkaranta Narva-Joesuussa 15 km pituinen. Toisella pikkurannalla pyörämatkailija koiran kanssa liikkeellä. Koiraa varten pieni peräkärry perässä.
Illalla piti käydä kokeilemassa aiempaa reittiä, jossa lokki Joonatan sai hepulin. Ajatuksena oli nappasta valokuva Joonatanista työntouhussa. Tällä kertaa yrityksestä huolimatta So ei saanut Joonatania innostumaan eilisen päivän tapaan. Oli kyllä savupiipun päällä, mutta kiinnostunut vain sulkiensa sukimisesta, harmi.
Pe 29.6. Matkalla Narva-Joesuusta länteen puolet pikkutietä ja puolet E20 reunaa. Luvattiin sateita, mutta ei näkynyt. Osan matkaa sai ajaa t-paidassa. Nopea kaupassakäynti Jöhvissä. Perillä Mereoja campingissä Liimalassa odotti hienosti hoidettu ja ilmeisen uusi leirintäalue, sekä upeat rannat. Pesutilat hotellin tasoa. Rentouttavat musiikit soi taustalla. Tällaista ei löydä Suomesta.
Koko matkan ajan aivan hillitön vastatuuli, oli ajettava pienimmillä vaihteilla pelkästään. Keskinopeus 10-12 km/h luokkaa, joten aikaakin paloi lähes 8 tuntia.
Matkalla pari nähtävyyttä. Järkyttävän korkealla merenpinnasta oleva Valaste. Pystysuora kalkkiviseinä ja vesiputous. Upea Suomenlahtinäkymä!
Kameran linssi ei kerro läheskään samaa kuin ihmissilmä näkee
https://www.visitestonia.com/fi/valasten-putous-viron-korkein.
Ontikan alueella itäisen Viron kalkkikivikalliot ovat näkemisen arvoiset Sakan ja Toilan välisellä yli 20 kilometriä pitkällä rannikkokaistaleella. Korkeimmillaan rantakalliot nousevat 56 metriin.
Valaste on korkein vesiputous Virossa ja myös kaikissa Baltian maissa. Tässä So:ta hieman pelotti alla näkyvän pudotuksen ja puuskaisen tuulen takia. Puhelimesta/kamerasta luja ote.
La 30.6. Matkaa tälle päivälle 80 km, liikkeelle lähtö Mereojasta yhdeksän jälkeen ja perillä viideltä iltapäivällä. Matkaan mahtui monenlaista ilmaa. Ensin hillitön vastatuuli E20 reunassa. Välillä tuulenpuuskat yrittivät töniä ajoradan puolelle pelottavasti. Sitten tuuli kääntyi enemmän luoteen ja pohjoisen puoleiseksi. Yhden tieosuuden 20 km pääsi tykittämään kunnolla reipasta 30 km/h keskinopeudella. Sitten taas vastatuulta loppumatka. Loppupuolella heitti vielä vedet niskaan. Pääsi sisäänajamaan sade-asunkin, hienoa. Sen jälkeen taas kovasti paistava aurinko, kuten ennen sadettakin.
Tänään meinasi mennä seikkailuksi, Sygic
https://www.sygic.com/gps-navigation näytti kävelijöille reittiä, joka ohjasi omakotitalon pihaan. Aiemmista reissuista viisastuneena So suuntasi takaisin isomman tien läheisyyteen ja se kannatti.
Perillä odotti Lepispea leirintäalue. Vieressä parin kilometrin päässä Vösu kylä ja hienot rannat täälläkin. Tuli neljän kilsan kävelyt kauppa- ja rantareissulla päivän fillaroinnin päälle.
Loppuilta palautumista ja valmistautumista seuraavan päivän ajoon eli Tallinnaan lähemmäs 100 km.
Su 1.7. Viimeinen etappi kohti Tallinnaa alkoi tyypilliseen tapaan rennoissa ja iloisissa merkeissä. Tuuli oli hieman kääntynyt ja muuttunut koilistuuleksi eli sivu- ja takatuuleksi, jees jees. Nyt pääsi tykittämään oikein kunnolla! Vauhdit kohillaan ja lukuisten koirien kannustushaukunta pihoilta antoi lisäpuhtia matkaan. Suurin osa, sunnuntain takia tyhjiä maaseututeitä. Autoja vain silloin tällöin. Yksi hankalampi E20 pätkä tähänkin päivään mahtui. Tuulenpuuskat yritti horjuttaa ajoradan puolelle taas. Tällä etapilla tuli useampi maantiepyöräilijä vastaan. Tottakai tervehdittiin.
Tallinnan päässä Piritan hienoa rantatietä hotellille.
Lähes 100 km matka meni jotenkin kummasti teltassa syödyn aamupalan ja mukaan varatun juotavan voimin. Syömättömyys ja kova vauhti kostautui kuitenkin illalla pitkään kestäneenä palautumissärkynä reisissä. Tallinnassa hotellin lähiravintolasta sai onneksi ensiapua ja kauppakin oli lähellä.
Täälläkin lokit aika rehvakkaan oloisia. Kävelevät keskellä tietä juuri autoista piittaamatta. Osaavat jopa vaihtaa kaistaa valmiiksi auton lähestyessä. Ei kuitenkaan lokki Joonatanin tempperamenttia. Lauttamatka Helsinkiin odottaa maanantaina.
Ma 2.7. So majaili hotellissa melkein laivan lähtöön asti. Satamaan pikkuhiljaa mateluajoa. Sitten tuli matkan pahin vaihe, siis vasta tässä vaiheessa.
Paksummat housut pakattu peräkärrylaukkuun, jota ei viitsinyt alkaa avaamaan. Satamassa armoton tuuli. Pitkän odottelun jälkeen pyöräilijät ja motoristit otettiin laivaan viimeisenä. Lämmöt reilu 10 astetta. Trikooilla pitkä odottelu veti niin kylmäksi, että lihakset alkoivat hytistä ja olo meni tosi huonoksi. Koko ajan näytti siltä, että ihan justiinsa päästään laivaan. Tilannetta pahensi saksalainen fillaripariskunta, jotka tulivat liian lähelle, lähes kiinni. Ei meinannut olla tilaa liikkua ja sai pelätä heidän pyöriensä kaatuvan oman yhdistelmän päälle kovassa tuulessa. Samaan aikaan silmissä tuntui sumenevan. Saksalaiset olivat menossa Suomen Lappiin kolmen kuukauden reissulla. Viimein päästiin kuitenkin laivaan ja lämpöön, jossa olo taas koheni. Lähtiessä laivasta saksalaiset kuitenkin ihan ok ja toivotettiin hyvät matkat puolin ja toisin.
Tällä reissulla tuli nähtyä myös ensimmäinen koiramatkaaja moottoripyörän kyydissä. Oma koppa takana ja ajolasit päässä.😄
Viimeinen etappi kotiin 40 km sujui mukavissa merkeissä, jos jo tutuksi tullutta vastatuulta ei lasketa.
Perinteisesti haikea olo valtaa So:n kotiinpaluumatkalla. Tässäkö tämä nyt taas oli? Aina yhtä vaikea palata reissun jälkeen kotiin, vaikka kotiinpaluukin on mukavaa.
Maapallo on hieno paikka, johon kannattaa tutustua fillarilla...
