Aijaijai mitä herkkua tiedossa, kuin ilmassa olisi taas suuren urheilujuhlan tuntua. Ai mistäkö johtuu? No, jalka kohti kotimaista laatumusiikkia käy. Ei toki mitään valtavirtamateriaalia, jolla stadionit täytetään, mutta pienempien, intiimimpien lavojen permantoja kuitenkin.
Tällä kertaa ei jytinä kuulukaan pitkälle etukäteen paikkaa lähestyttäessä, kuten tyypillisesti jäähallin tapauksessa. Lava maan alla yhden kerroksen verran. Muutenkin matalalla profiililla paikkaa lähestytään, juottola kun kuitenkin kyseessä on. Satunnainen ohikulkija tuon laitoksen nykyisellään kiertäisi nöyrästi kaukaa, ellei musiikkia olisi tarjolla.
Voi olla, että olisi jäänyt lippu ostamatta, ellei ePassia olisi pitänyt saada sileäksi ennen vuoden vaihdetta. No joo, ei tuo Omnium Gatherumin uusi pitkäsoittolevy Origin Satunnaisen ohikulkijan mieleen mitenkään erityisesti ole. Niin tai siis uusi ja uusi, jo vuodelta 2021 on. Että, ei voi uudesta puhua, mutta uusin kuitenkin. Niin, onhan sen jälkeen 2023 Slasher EP toki julkaistu, mutta että jos pitkäsoittoja mietitään.
Sitäkin enemmän on kuunneltu edellistä, 2018 The Burning Cold albumia. Sitähän tykitettiin oikein hartaudella. Taisi So:n Spotifykin tuon rankata jonakin vuonna eniten kuunnelluksi albumiksi.
Täällähän on porukkaa taas tupa täynnä. Heikompaa voisi hirvittää pelkän kauramaitokahvin voimalla. Tilataan nyt ensi joku liemi tiskiltä muodon vuoksi ja katsotaan minne sen kanssa sopisi sijoittua. Toki ennestään jo parhaat vakiopaikat on tiedossa.
Siellä jo roudarit tekevät lavalla sound checkiä. Kohta taitaa tämän mökin kiuas olla kuuma ja saa alkaa lyödä löylyä pyttyyn.
Ja sit se jo lähteekin. Marianas Rest, joka Satunnaiselle ohikulkijalle suhteellisen tuore tuttavuus, aloittaa tämän illan ja laittaa heti permannon kuumaksi. Vuonna 2013 Kotkassa perustettu yhtye. Voisiko sanoa jopa Omnium Gatherumin pikkuveljeksi? Miten niin? No, koska bändin kosketinsoittaja Aapo molemmissa bändeissä vaikuttaa ja OG jo 1996 perustettu on, samassa rannikkokaupungissa sekin, mesikämmenen kaupunginosassa.
Ilman tätä keikkaa olisi varmaan tämäkin pikkuveli jäänyt isoveljensä varjon alle, So:n tajunnan tasolla ainakin. Hienoa, hidasta, raskasta, melankolista, antautuvaa ja samalla niin sydäntä raastavaa. Alkaako jo tuntua rinnan tasolla? Ainakin täällä permannolla tuntuu. Ämyrit meitä, ristiin rastiin vaeltavia, hukassa olevia, eksyneitä sieluja kovakouraisin, mutta samalla niin hellin ottein ruoskivat.
Ei ollut varmaan yllätys kenellekään Marianas Restin uusimman Auer albumin kuunnelleelle, että suurin osa tämän keikan biiseistä tarjoillaan juuri tältä albumilta. No, tokihan se uusin aina rakkain on biisintekijöille itselleenkin. Homma lähtikin liikkeelle albumin "
Fear Travels Fast" biisillä. Heti perään saman levyn "
Diseased".
Seuraavaksi saimme kuulla edelliseltä Fata Morgana albumilta "
Glow from the Edge". Tässä vaiheessa Marianas Rest oli ottanut tilan jo täysin haltuunsa ja permannolla katselevat silmäparit totaalisesti lumottuja illan melankolisilla sävelillä. Sitten taas uutta matskua "
Light Reveals Our Wounds". Aijai, olisiko tämä jopa isoveljeänsä nautinnollisempaa korvanamia?
Vielä tarjoiltiin muutama vanhempaa tuotantoa oleva biisi ja lopuksi päivän kuumin kuopusalbumin "
Auer". Tätähän kansa oli jo koko alkuillan odotellut. Kova setti kaikkiaan, kannatti tulla ajoissa paikalle, jottei mennyt ohi tämäkään pikkuveli.
No niin, lava saatu lämppärin jäljiltä siihen kuntoon, että illan pääesiintyjä voidaan sinne päästää hillumaan. Savua tunkee jo lattian raoista ja tunnelma on käsinkosketeltavan paksua. Kuuluu jo koskettimien availua ja samassa lähtikin Omnium Gatherum "
Slasher" 2023 EP:n avausbiisin patupatu komppi takomaan.
Toi Jukan mörinä on kyllä aika vakuuttavaa ja saisi varmaan herkemmän pojan itkemään. On se vaan niin käskevää sorttia. No, mutta hyväähän se meille vain tarkoittaa, vaikka luoja ei suuressa viisaudessaan ole tälle bändille mitään kultakurkkupojan ääntä antanutkaan. Jos nyt ylipäätään tämän genren laulajille sellaista kukaan haluaisikaan.
Noni, sit asiaan, "
Paragon" sanoo toisena biisinä, samalta levyltä kolmaskin. Perään vanhempaa materiaalia, olisko ollut New World Shadows albumilta joku ja Gray Heavens albumilta ainakin "
Frontiers". Vaikea tunnistaa ihan kaikkia näin livenä, koska tuota albumeihin asti tehtyä materiaalia on tosiaan aika paljon ja livenä muutenkin tuppaa kuulostamaan erilaiselta.
Ja sit mennään taas tutulla rallilla, permanto sekoaa, The Burning Gold:lta "
Gods Go First". Aijai mitä herkkua korville tarjoilee, mustiin pukeutunut hevikansa ympärillä hyppii ja heiluu tuoppiensa kanssa villisti hosuen, kuin olisi kohta katto päällemme putoamassa ja sitä tulisi käsillä vastaanottaa. Huikea toi kitarasoolo tässäkin biisissä.
"
New Dynamic", voisiko olla tunnistamatta tuota alkutilutusta, tämän biisin tavaramerkki. Toki aika nopeasti patupatu komppiin kääntyy. Ehkä enemmänkin soisi tilulilulullaatilullaa saundeja.
Ympäri käydään, yhteen tullaan. Origin, viimeisin täyspitkä albumi ja "Solemn", kuin kansallishymni biisin alussa soi. Pitkä ralli, luokkaa yli kahdeksan minuuttia taitaa olla. Olisko kuitenkaan oikein keikkabiisimateriaalia?
Jotta ei jo katossa oleva tunnelma loppua kohden laskisi, oli vanha Flashdance leffan cover "
Maniac" valittu keikan lopetusbiisiksi. Nyt vaan tunnelmoidaan ja annetaan mennä täysillä, kuin mikäkin maniakki. Ja kyllä kansa antaakin paalaa. Permannon maniakit hurmiossa, huumassa, kuumassa tuvassa löylyä lisää lyöden. Tosiaan lämmöt On the Rocksissa tässä vaiheessa jo sitä luokkaa, että saisi paitaa riisua, jos kehtaisi.
Meinaa circlea muodostua, sakki villisti kiertää kehää tai siis sehän muodostui jo heti tokan biisin aikana, jatkuen läpi keikan, aina välillä voimistuen ja saaden virtaa kehoa tärisyttävistä tuplabasarijytinöistä, joita katon ämyrit tähän permannolle tykittävät. Heikkosydämisellä voisi laittaa kammiolyönnit uuteen uskoon. Että, jos ihminen saisi valita oman loppuvärinänsä paikan, ei tällainenkaan tilanne varmaa huonoimmasta päästä olisi.
Loppukaneettina toteamme seuraavaa. Ei käynyt kuten Väyrysen rikosilmoitukselle kadonneitten kannatuskorttien katoamisen suhteen, että olisi bumerangina takaisin tullut. Mitä se tarkoittaa, no tarkoittaa sitä, että tämä keikka jää taas yhtenä hienona muistona ihmisen takaraivoon, ei hetikohta katoa. Siellä vaikuttaa ja ajattelemaan saa, näppäimistön näköinen kynä tarttuu käteen ja keikka sanojen muodon näkee.
Siinä se oli, perinteitä kunnioittaen OG heittää parin encoren jälkeen kitaraplekut ja rumpukapulat vielä yleisölle, sitten playback jo saattelee jätkät backstagelle. Satunnainen ohikeikkailija jatkaa ulos tästä luolasta kohti rautatieasemaa. Kotia kohti käy So:n tie, missä se sitten lie. Muistot pintaan Spotify vielä tuo, kun kuulee biisit uudelleen korvanapeista nuo. Studiosoundeilla tässä vaiheessa, äsken vielä live oli menossa.
Junassa puhelinta selaillessaan puolen yön jälkeen, So huomaa tälle illalle osuneen toisenkin mielenkiintoisen keikan, Tavastialla. Battle Beast ja Brymir. Tuo Brymir viimeaikoina kovasti allekirjoittaneen korvaan suosiota kerännyt ja kuunteluaikaa saanut. Ei voi mitään, niinhän se menee, harvoin ihmiselle tarjoillaan herkkua ja silloinkin päällekkäin useammassa paikassa samaan aikaan.
Good night, sleep tight and stay heavy for ever! 🤘🤘🤘
