Kesähavaintoja 2024

Kesähöpinää on taas kertynyt. Ihmetelläänpä yhdessä, mihin kaikkeen on törmäilty.

Yksi hauskimmista ja hyvälle tuulelle laittava ilmestys on kaupparobo, joka tulee vastaan kevyen liikenteen väylällä. Tuo sympaattinen laite on kuin tunteva otus kaikessa koomisuudessaan.

Tämä veijari pysähtyi hetkeksi miettimään, ilmeisesti arvioi So:n luotettavuutta kohtaamista ajatellen, kun paikallaan seisoi ja kameraa käytti. Totesi sitten, jaa So se vaan on ja jatkoi matkaansa tyytyväisenä kohti aiemmin nähtyä kauppaa. Taisi jo paluumatkalla olla, laatikko varmaan tyhjänä.

Toki vastaavan näköistä laitetta on jo totuttu näkemään toimiston lattioilla, jos sinne kovin aikaisin eksyy. No, se nyt on vain imurointihommissa hääräävä robo, joka ei suureen maailmaan ilman talutushihnaa pääse. Mahtaa käydä kateeksi noita Alepan vapaana reissaavia serkkujaan.

Mjoo, kevyenliikenteen väylän liikennemerkit ovat tänäkin kesänä osoittautuneet liian vaikeiksi asioiksi ihmisen havaintokyvyille. Näihinhän liittyy paljon intohimoja, väärinymmärrystä, sekä lainsäätäjän huolimatonta lainsäädäntää.

Ehkä helppolukuisin merkki, pyörätie ja jalkakäytävä rinnakkain. Merkissä olevat tunnukset osoittavat pyörätien ja jalkakäytävän keskinäisen sijainnin. 

Helppoudesta huolimatta, menee välillä vaikeaksi, koska liikennesuunnittelija on päätynyt ratkaisuun, jossa merkkejä on ripoteltu kadunpätkä kerrallaan kuvan osoittamalla tavalla kävelijä vasemmalla, pyöräilijä oikealla. Mutta, mutta... vuorotellen, joka toisessa risteyksessä vaihtuukin kävelijä oikealla ja pyöräilijä vasemmalla tyylisesti. Välillä vaihtuu vain alikulkutunnelin kohdalla, sen jälkeen taas takaisin. Olisko laitettu vaan se merkki mikä sattuu hiiapin lavalta hanskaan osumaan? 

Siinä sitten kansalaisten kesken arvotaan kohtaamistilanteessa salamannopeasti mitä vastaantulijan ajatuksissa liikkuu ja pyritään valitsemaan oma puoli vaihtelevan menestyksen mukaan. Tähän soppaan, kun lisätään vielä rullaluistelija, joka pyörääkin nopeampi kulkutapa, mutta harvoin mielletään tieliikennelaissa määritellyksi jalankulkijaksi, kumman puolen valitset?

Toinen merkki, yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä, jota polkupyöräilijän ja jalankulkijan on käytettävä kulkiessaan asianomaiseen suuntaan.

Tämän merkin kohdalla lainsäätäjä on kaikessa viisaudessaan päätynyt toteamukseen: "jalankulkijan on käytettävä pyörätien reunaa". Eli molempia reunoja voidaan kävellä, siis molempiin suuntiin. Ei kai siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä, mutta annas olla, kun samaan aikaan onkin useampi kuin yksi käyttäjä kulkuväylällä. Tulee tilanteita, jolloin jalankulkijoita on molemmissa reunoissa, menossa molempiin suuntiin, toisiaan kohdaten ja keskellä seikkailevat polkupyörät, rullaluistelijat ja puolelta toiselle singahtelevat koirat pitkine talutushihnoineen. Soppa on taas valmis, eiku syömään!

No, näiden ihan ymmärrettävien puutteiden lisäksi, on sitten se ihmisen ymmärryksen puute vielä päälle. Kahden ihmisen kohtaamistilanne kävellen tai juoksulenkillä. Kumpaa kautta vastaantulija ohitetaan? Jokaisen, joka on autokoulun käynyt tai liikenteessä tottunut ajamaan, pitäisi automaattisesti ohjautua oikean puoleisen liikenteen hengen mukaisesti oikealta kohtaamaan. Monesti näyttää kuitenkin siltä, ettei näin ole.

Jalankulkijoiden kohtaamisesta todetaan Liikenneturvan verkkosivuilla: "Laki ei ota kantaa siihen, miten jalankulkijoiden keskinäiset kohtaamiset hoidetaan ja kuka väistää mihinkin suuntaan. Jalankulkijoiden käyttämällä etenemisnopeudella väistäminen pitäisi onnistua." Ai jaaha? Vaikka, niinhän se taisi olla, että Uuno Turhapurokin suorastaan vaati sitä Johtaja Vuoristoneuvoksen kaunista perillistä törmäämään rappukäytävässä häneen. Tuleehan siinä toki kohtaamisia.

Että, kun ei ole sääntöä, toiminta on villiä. Paras, tai sanotaanko huvittavin Satunnaisen ohikulkijan näkemä tilanne on, pariin kertaankin, kun juosten lähestyy vastaantulijaa, itse kevyen liikenteen väylän oikeassa reunassa. Vastaantulija pysyy sitkeästi myös samalla reunalla, hänestä katsoen vasemmalla. Juuri ennen sanan mukaista "nokkakolaria", tämä vastaantulija väistyykin nurmikon puolelle tai talvella lumipenkalle seisomaan. Mikä saa ihmisen ajattelemaan niin jyrkästi vasemmanpuoleista englantilaista liikennemallia, ettei keho automaattisesti vie askeleen verran oikealle päin?

No niin, nyt tämäkin asia pureskeltu. Kuten huomaamme, liikenne nostattaa tunteita pintaan, mutta senhän me jo tiesimmekin. Raise your fist!

---

Hmm, Tuusula MTB tapahtuman jälkimaininkina tuli havaittua, ettei siitäkään reissusta ihan ilman vahinkoja selvitty. Naarmuuntuneen kyynärpään lisäksi Cuben takarengas oli seuraavana aamuna tyhjä. No, mikäpä siinä muuta kuin paikkaa päälle, kun näitä sattui sopivasti kaapissa olemaan. No niin, sitten vaan fillari odottelemaan syssyä. Ja mitä vielä, jo illalla rengas taas tyhjä, prkle... Nyt sinne laitetaan fillarilaukussa pitkään ollut paikkausaine paineineen ja katsotaan samalla toimiiko tuollainen mönjä muutaman vuoden vanhanakin.

No, tässä välissä ehditty jo uusi sisuri kaupasta mukaan kahmaista, kun sattui sopivasti kohilleen, mutta toistaiseksi näyttää ilma pysyneen renkaassa. Siksikin oli hyvä tätä ainetta välillä testata, koska samanlainen on myös maantiefillarin mukana työmatkaa taittaessa. Välillä sekin mielessä käynyt, ettei varmaan toimisi, sitten kun sitä viimein tarvitsisi ja juuri silloin, totta kai, kova kiire kohta alkavaan kokoukseen olisi.

---

Joo, kesähelteissä ihminen ehtii. Että, jos luulit, se So ihmistä kummempi on, joudut pettymään. Nimittäin kesän parhaimmissa helteissä totta kai näimme mielikuvissamme ajetun nurmikon ja siihen levitetyn mustan aluslakanan ja vielä pyyhkeenkin päälle, puhumattakaan rennosta So:sta auringon alla.

Ja totta kai siihen energiaakin tarvitaan muutaman kurkku- ja tomaattileivän voimin. Ai mihin? No vaikka siihen, että kaikkia kaunissäärisiä naisia, keveine ranteineen, lanteineen, ryhdikkäine niskoineen ja kehonsa hienosti kantaen, tukkansa ja kyntensä laittaen, olisi voinut oman mattonsa vieraan viereen laittaa tai vaikka samaakin pyyhettä taittaa. Joka tapauksessa aurinko meille kaikille maittaa.

Mutta, kaikesta hienosta puheesta huolimatta, So yksin fillarinsa selkään hyppää ja toteaa vain tuoksun jäävän, sitä seuraamalla voimme mainitun tavoittaa. Samassa hetkessä So jo asfalttiviidakkoon katoaa.

---

Fillaroinnista puheen ollen, viime viikolla saatiin kesän ensimmäinen sadekuuro ajon aikana. Harvoinhan se kohdalle osuu, kun reissut suunnittelee. Kaikki sotkussa ja suihkun jälkeen aika hyvä kasa jäi lattiallekin. Parastahan on jättää lattialle ja antaa kuivua. Kuivattuaan helppo imuroida pois. Ainakaan lattiakaivoon ei suihkun jälkeen kannata lastoitella. Muutenhan toi fillari tykkää suihkusta siinä kuin ihminenkin.

Ja suihkun jälkeen molemmille voi laitella sopivat mönjät kainaloon. Minulle K-Marketin halpisdödöä ja sinulle fillarikaupan parasta vedenkestävää öljyä ketjuihin. Kukin arvomme tunnemme. Kuin kotieläin tai lemmikki se on, perheenjäsenemme, tarjoilemme parasta vaikka itseltämme tinkien. Että, olisko aikanaan pitkän preeriaratsastuksen jälkeen cowboy jättänyt hevosellensa heinät heittämättä ja turpaa silittämättä?