Aamen plottis, kellon on kuusi ja päivä on uusi. Jos jotakin ihminen on odottanut monta vuotta, niin olkoon se sellaista, joka on sydäntä ja mieltä riittävästi kouraissut, jotta sillä täytyy olla jokin isompi merkitys. Ihmisen elo, kun koostuu rikki lyödyn peilin palasista kasaan parsitusta ja liimalla kokoon saatetusta kokemusten kokonaisuudesta. Siitä kun kuvaansa katsoo, huomaa sen itseään muistuttavan, mutta pala kerrallaan. Ehkä niin kuuluukin olla, ensin rikki lyödään, sitten korjataan ja lopuksi sylellään.
No, mitä se tarkoittaa sitten tosielämän pyörteissä? Sehän tarkoittaa kaikessa monimutkaisuudessaan muun muassa sitä, yhtä elämänpeilin palasta, jossa tähän iltaan osuu jotakin sellaista, jota So on odottanut vuosia. Että, montako lenkkiä on tullut soitettua illan bändiä kuulokkeissa ja vasta nyt vihdoin viimein pääsemme liveen kiinni?
Tosiaan tähän viikonloppuun osuu Helsinki Metal Festival ja siihen kuuluva Jäähallin avauskeikka yksittäiselle bändille Beast in Black:lle, jo päivää ennen varsinaista festaritapahtumaa. Viikonlopun osaltahan kyse on ties kuinka monen bändin tapahtumasta. Joten "warm up show" torstai-iltana on kuin startti tapahtumalle päivää ennen muuta festarikansaa ja vain sille jollekin tarinaa isommalle bändille. Niin, kenen tai minkä bändin tarina se minäkin vuonna sitten on, on taas toinen tarina, emmekä sitä tällä kertaa kerro.
Mjoo, alkulätinää, sitähän se on, mutta ei kai siinä, mennään asiaan.
No niin, päivä on jo pitkällä, kohden iltaa etenemme ja Satunnaisen ohikulkijan jalka kohti Jäähallia käy. Tuttu tunnelman kihelmöivä jännitys on taas havaittavissa, lämppärinbändi Finntroll siellä jo kurkkuansa kurlailee ja sound chekkiä tekee.
Tämä Finntroll So:lle vierasta matskua, vaikka kaverit näyttävät wikin mukaan jo vuodesta 1997 alkaen porukoissa hengailleen. Aika outoa sinällään, päässyt ohi So:n kuuntelevan korvan lipsahtamaan. Ensikuulemalta You Tubesta ei antanut sellaista sykäystä, jota yleensä tulee, kun se oikea kohilleen osuu. Toki tuo "Forsen" 2020 julkaistu
biisin video oli aika koukuttava ainakin ensinäkemältä, melkein jäi biisin musiikillinen anti huomaamatta kuvallista kerrontaa seuratessa.
No, nyt äsken sama biisi livenä kuultuna, otti vähintään yhtä hypnoottiseen otteeseensa. Ekat lämppäribiisit ei ihan kovasti permantokansaa vielä lämmittäneet, mutta materiaalin edetessä yllättävänkin hyvin yleisö lähti hommaan mukaan. Tuntuu laulaja Mathiaksella olevan sana hallussa ja saa permannossa liikettä aikaan.
Folk metalli puhuu ja "
Myren" sai aikaan jo riehakkaan cirlen permannon keskustassa. Kovaa menoa hikisessä tunnelmassa metallitanssin pauloissa, pyörremyrskyn silmässä muutamien seisoessa paikoillaan, vain moshaten villisti.
Kaiken tämän voi So:n silmäpari todistaa C4 katsomon yläriviltä. Tosiaan paikkanumerointi käytössä ja suositus olisi varattua paikkaa käyttää. Kuitenkin paljon varaamattomiakin paikkoja on C3 ja siitä kauemmas, eli paikka tulee vaihtumaan väljemmille vesille, kunhan tästä lämppärivaiheesta päästään eteenpäin.
No niin, väliaika menossa, katsellaanpa vähän mitä käytävät tarjoavat. Monenlaista myyntipistettä taas olisi tyrkyllä. Parikin himottavaa t-paitaa silmiin osuus, Beast in Black uusimmat aika hienoja ovat 30-40 € hintaan, toisaalta yhdessä kojussa hieno Slayer paitakin olisi. Jätetään hautomaan ja otetaan juomatiskiltä limppari. Jo heti tullessa piti ostaa edellinen, kun ovien jo klo 18 avauduttua, oli vielä 19 jälkeen So:n tullessa niin pitkä jono pihalla, että auringon piti siihen puuttua. Lämmitti pienen kävelyn jälkeen ihmiset siihen tilaan, ettei jälkihiki meinannut heti lämppärin aloitellessakaan vielä laskea.
Jeps, hommaa kateltu tauon aikana eri puolilta ja päädytty istumaan C3 katsomon yläriviin. Lähellä olevissa penkeissä tyhjää, joten saa reilusti levittäytyä kuunteluasemiin Beast in Blackin kohta aloitellessa. Puoliksi leikatut korvatulpan pätkät kevyesti korviin vielä ja sit mennään.
Lavasteiden keihään kärkenä leijonan pää, joka aluksi savua suustaan lavan täydeltä työntää, sivuilla itämaisen oloiset portit toisessa kerroksessa ja samassa jätkät jo lavalle astelee. Keskellä rummut ylimmällä tasolla, kuin palkintopallin ykköspaikalla. Uusimman Dark Connection albumin "Blade Runner" avaa keikan. Sinällään ei yllätys, kun näyttää samaa linjaa noudattaneen viimeaikaiset kiertueet muutenkin.
Heti perään "Bella Donna", "Beast in Black", "Sweet True Lies" ja monta muuta, kunnes ilmoille kajahti se kaikkein koviten So:nkin päähän aikanaan jo
Pakrin majakkareissulla kolahtanut Berserker albumin "
Born Again".
Biisikimaran jatkuessa, poimitaan toinen uskomattoman vaikutuksen, itse kullekin tehnyt biisi "
Ghost in the Rain", samalle Berserker levylle osunut tämäkin. Kännykkävalojen heiluessa yleisön käsissä biisin tahtiin puolelta toiselle, ei voi olla tajuamatta, että jollekin levylle vaan osuu ne bändin vaikuttavimmat biisit. Olisko silloin ollut biisinikkareillakin jokin tavallista luovempi vaihe, vaikka toki muutkin albumit kovaa tasoa on. Totta sekin, että voihan se kuuntelijakin olla vastaanottavaisempi tietyn albumin kohdalla ja taas toisena hetkenä ei koe niin tärkeäksi sen hetken albumia. Mutta, yhtä kaikki, maailmankaikkeuden hienoimpia biissejä, kun listaamme.
Aijai, mitä herkkua korvamme ovat saaneet illan aikana nautiskella. Taidamme piakkoin päästä päivän setin loppuun. Johan näitä ainakin viisitoista tullut on ja vaikuttaa Papadopouloksen välispiikit siltä, että viimeistä viedään.
Jep, se oli siinä "Die by the Blade" myötä, hyvää yötä. Kuin näytöksen omaisesti jäbät pois lavalta kävelee ja yleisö villiintyy. Vihellystä ja ankaraa huutoa, we want more, we want more...
Nonnih, eipä aikaakaan, kun bändi antaa periksi ja tekee sen mitä yleisö niin kiivaasti toivoo.
Encorena heittävät "No Surrender", "
One Night in Bangkok, eiku Tokyo" ja lopuksi maailmanloppu "End of The World". Tämän perään vielä normisetti lavahiihtoa reunalta reunalle taustamusiikin soidessa ja kitaraplekujen, sekä rumpukapuloiden lentäessä yleisön joukkoon niille onnellisille, jotka sattuivat kiinni saamaan.
Kotimatkalla junassa So muistelee ja kuulee korvissansa edelleen noita upeita biisejä. Kaiken kaikkiaan tuli taas huomattua, miksi joku bändi on ikuinen lämppäri ja toinen taas pääesiintyjä. Tälläkin kerralla konkareilla oli vaan niin paljon paremmat soundit, ero kuin yöllä ja päivällä. Erittäin tarkkaa sekä albumeja mukailevaa soittoa ja laulua, joka saa studio-olosuhteissa nauhoitettuja levyjä kuunnelleet korvat herkiksi. Tyypillisestihän livenä ei ihan sama vire laulussa välttämättä aina toteudu, puhumattakaan kitarasooloista.
Silmiin pistävää oli havainto, että suurin osa metallikansastamme oli
keski- tai sitä vanhemman ikäistä porukkaa. Vain muutamia nuorempia parikymppisiä
joukossa. Siinä on kyllä tietynlaista parrakkaan faaraon arvokkuutta, kun yli 70-vuotias metallimies
kävelee käytävällä vastaan mustaan nahkaliiviin ja aurinkolaseihin
sonnustautuneena. Päässään pääkallohuivi ja käsissä ranneketta jos toistakin. Sormet sormuksia pursuten.
Niinpä, metallimaailmaa eletään jo useammassa sukupolvessa
meidän maassamme. Jos pyramiidien rakentamisen aikaan olisi vastaavaa metallimusaa ollut keksittynä, saisivat varmaan aikamme arkeologit kaivella haudoista kiiltäviä flying-v kitaroita ja 011 kieliä, sekä tuplabasarien pedaleja. Niitä aikansa poppamiesten rumpukalvoja, kun siellä taisi jo muutenkin olla.
Kaiken kaikkiaan hieno keikkakokemus taas kerran. Tuosta se viikonlopun Helsinki Metal Festival saa hyvän ponnahduslaudan muulle tekemiselleen. So ei sinne tällä kerralla osallistu, vaikka siellä muutama helmikin kymmenistä bändeistä toki olisi poimittavaksi. Ekana silmään listalta osuu Kreator ja Insomnium.
Mutta joo, niinhän se on,
ellei Ticket Master sinulle keikkapaikan ovea
avaa, pyydä sitten kohtalolta salaa.
Olisko hällä lippua myydä, paljon emme itsellemme pyydä.
Ovi sinne, toinen tänne, keikkapaikkaamme, ovi sisimpäämme.
Oven takana bändi suuri, keikkapaikka tuo juuri,
loppukesään tarjoili jäähalli, kokemus hieno, kunnon
ralli.
Kuin uudesti syntynyt, Feenix lintu uhkein,
on festariavajaisista
upein, Beast in Black ja Born Again.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti