Painepesuri

"Jaaha, se on nyt sitten kaput. Ai mikä? No painepesuri. Surinasta jo kuulee, ettei korkeapainetta synny. Vettä tulee suuttimesta vain sisääntuloletkun omalla paineella."

Männä syksynä kävi tosiaan niin, ettei vuosia käytössä ollut painepesuri enää halunnut olla ystävämme. Johan sillä ikääkin viitisentoista vuotta on, ehkä eniten pesty mökin kalliota, jolla torppa jököttää, tyypillisesti kerran vuoteen tai pariin. Noihin kallioihin luonnon keskellä ollessa, kun tuppaa kertyä metsän vihreää, märkänä hieman liukastakin pintaa. Ja onhan se terassi, auto, fillari ja venekin saanut suihkusta osansa.

No, asia jäi talven ajaksi mielen sopukoihin hautomaan ja kevään kynnyksellä heräsikin ajatus, josko olisi varaosia saatavilla ja mitä osia voisi tarvita, jotta vekotin vielä heräisi henkiin? Puhutaan siis Kärcher K5 pesurista.

Pienen nettikatsannon jälkeen kävi selväksi, ettei kirvestä, eiku painepesuria vielä kaivoon kannata heittää ja YouTubekin tarjoilee kaikenlaista videota ajatuksen tueksi. Niinpä kohtuu helposti löytyi oikea tekemisen suunta ja saatiin suomalaisen verkkokaupan hyllyltä varaosa tilatuksi. Katsellaanpa hieman tarkemmin, mitä tuli tehtyä.

Jotta asian päälle päästiin, piti laite roudata kaupunkioloihin. Parvekkeella auki ja varsinainen moottoriosuus sisälle työpöydän päälle tarkemman analyysin alle. Yllättävän paljon on kaikenlaista roskaa ja hämähäkin seittejä kertynyt laitteen kuorien sisäpuolelle vuosien varrella. Kuoriosa koostuu kahdesta pinnasta, jotka kiinni toisissaan kuudella 4x22 kokoisilla torksiruuveilla. Lisäksi kahvaosaan, jossa mm. letkukelan kiinnitys, lisätty pari ristikantaruuvia.

No niin, lähdetään availemaan ylhäältä alaspäin ja katsotaan mitä vekotin on syönyt. Veden sisääntuloputken ruuvien irrotuksen jälkeen päästään avaamaan varsinaista pumppuosaa, joka kiinni 8 cm kuusiokolopulteilla. Pumppuosa koostuu kahdesta moduulista, jotka tiukasti kiinni toisissaan, mutta hieman ruuvimeisselillä vääntäen lähtee auki. Hetkinen... mitäs täältä paljastuu? Heti kansien auetessa lensi pöydälle hienoa valkoista purua ja jonkin tapin valkoinen pää, sekä jousi. Hmm, taisimme osua sylttytehtaan ytimeen.

Juu tosiaan, pienen lisätutkinnan myötä vaikuttaa siltä, jotta tässä lienee ongelman aiheuttaja. No, nyt sitten pitäisi löytää vastaava osa jostakin verkkokaupasta. Parhaiten asiaan pääsee kiinni katsomalla laitteen kuoressa olevasta tyyppikilvestä tuotenumeron, joka tässä tapauksessa on 1.181-313.0 eli K5 Premium ja syöttämällä sen varaosasivustolle. Josta päästäänkin kiinni osaan nimeltä "Pump head Alu FC ric".

Nyt sitten vaan tilaus sisään sopivaan verkkokauppaan, joita tälle osalle näyttää riittävän aika monta ja jäädään odottelemaan toimitusta. Tilausvahvistus tulikin heti, luvattiin parin päivän toimitusaika ja osa tosiaan saapui parin päivän kuluttua, joten homma voi jatkua. Tuon varsinaisen pumpun kumiosan lisäksi alla olevan mekaniikan koteloon aikanaan tehtaalla lisätty öljy oli muuttunut lähes vaseliiniksi ja suurelta osin paakkuuntunut kotelon reunoille. Tämän saa korjattua pyyhkimällä kotelon puhtaaksi ja lisäämällä uutta öljyä noin puoleen väliin asti. Tällä kertaa käytettiin varastosta sopivasti löytynyttä punertavaa hydrauliikkaöljyä.

No niin, moottori taas kasattuna. Sitten vaan testaamaan laitteen painetta ennen kuin asennetaan vekotin kuoriinsa. Mjaa... hieman heikosti näyttää pitävän suihkuletkun liitos väliaikaisella teippauksella ja tuppaa vesi lentämään liitoksen välistä. Sai siitä sen verran kuitenkin tulopainetta, jotta laite alkoi tehdä suurtehopainetta hetken aikaa, jonka jälkeen ei enää vedentulo riittänyt ja paine lakkaa. Se on kuitenkin jo merkki toiminnasta, koska lähtötilanteessa tätä ei tapahtunut. Jätämme lopullisen testaamisen mökille, jossa painetta ja sopiva letkuliitin valmiina.

Lopullisessa testissä kovemman paineen alaisuudessa, havaittiin pieni halkeama ja vuoto veden sisäänmenoputkessa. Koneen ollessa kotelossaan, vesi tihkuu hiljalleen laitteen alle kuorien välistä, mutta ei haittaa käyttöä. Lieneekö sitten haljennut talven pakkasissa jo ennen, ties montako vuotta sitten ja tuli vasta nyt havaituksi. Tämä muovinen vaihto-osa löytyy myös Kärcherin varaosaluettelosta numerolla 9.001-745.0.

Laite kuitenkin nyt käyttökunnossa ja voimme taas pestä terassia, kalliota, mattoja ja autoa tai mitä nyt ikinä mieleen juolahtaa. So, problem solved and case closed.

P.S. Leppoisaa ja paineetonta juhannusta kaikille!

Keho temppuilee (osa 3) - sairaalaelämää

Edellisessä postauksessa (Keho temppuilee (osa 2) - verenmyrkytys) kuvattuun sairaalaan saapumiseen ja havaittuun verenmyrkytykseen liittyen tarinamme jatkuu Satunnaisen sairaalaelämän merkeissä...

---

Lauantai

Huomenta taas, eilinen ilta meni ihmetellessä eri hoitajien ja lääkärin visiteerausta vuoronperään. Paikallistoimiston vaatimaa univormuakin siinä soviteltiin ja pitikin pyytää toinen setti lisäksi, koska yksi kerros vaikutti aika ohuelta, sekä aiempaa kylmyyttäkin vielä oli havaittavissa. Ruskealla ja vihreällä yhdistelmäasulla siis mennään. Yö hieman levoton sairaalan kapeassa sängyssä ja aamukuudelta tulivat jo ottamaan verinäytteen. Siitä sitten parranajoon ja hampaiden pesuun. Kello näyttäisi olevan 08:35 ja just aamupala syöty. Tekipä hyvää, ehti meinaan jo hieman huonoksi mennä olo tässä välissä. Saatu viimein Buranaa hammassärkyyn, joka helpottikin. Meinasivat unohtaa jo eilen sovituksi. Eipä silti, omatkin mukana, mut ei niitä kannata turhaan ottaa, jos talo tarjoaa. Eikä oikein passaisikaan, jotta pysyvät laskuissa, mitä kullekin talon puolesta syötetty.

Oleskelutilasta löytyi mahtava uudehko, iso ja tukeva keinutuoli, jota pitää hyödyntää tulevinakin päivinä. Lisäksi So sai puhuttua henkilökunnan keittiöstä yli jäänyttä kahvia aamupalan santsikupiksi keinutuolin sivupöydälle.

Kellon ollessa 10:29 So on ehtinyt jo talon kanttiiniin, mutta tämä näyttäisikin olevan auki pyhien takia rajoitetusti 11:00-17:00. Onkohan sairaalassa kuntosalia, pitäisi päästä kevyesti vetreyttämään paikkoja? Mieleen tulikin jo aiemmin se, kuinka tällainen sairaalaympäristö yrittää ajaa ihmisen jonkinlaiseen masentuneeseen sängyssä makoilun mielentilaan. Toki se osalle potilaista ihan pakollistakin, mutta ellei, kaipaa ihminen pientä virikettä television lisäksi. No nyt se tieto saatiinkin ohi kulkevalta mieshoitajalta. Ei ole potilaille kuntoilutilaa, ilmeisesti vain henkilökunnalle, koska tuota potilaille sanaa korostettiin. Fysiatrian puolella joitakin tiloja, mutta se osasto on pyhinä kiinni.

Jo vain ollaan iltapäivän puolella ja toinen antibioottitiputus valmis, lounas nautittu ja kahvia päälle. Johan tämä Satunnainen potilas seuraavaksi joutaisi oleskelutilan keinutuoliin kuuntelemaan äänikirjaa ja se lekurikin sieltä on tulossa jossakin vaiheessa kierrokselle. Täällä ajan kulku lasketaan lääkärin käynnistä ja ateriasta seuraavaan. Huomenna pitää kyllä jättää tuo klo 17 ateria väliin. Alkaa muuten tehdä pöperöt tehtävänsä, kun liikuntana lähinnä käytävillä kävelyä ja keinutuolissa kiikkumista. Toki tässä leukaluut saavat liikettä hoitajien kanssa huulta heittäessä.

---

Sunnuntai

Hiphei, päivä se on sunnuntaikin ja rutiinit tulevat jo tutuiksi. Uutena asiana puolenpäivän lounasjakelulla pyydetty vain jälkiruokakahvi ja sen kaveriksi tarkoitettu marjapiirakka, ei muuta. Tuntuu tämä jatkuva ruokailutahti hieman liian kiivaalta ja vasta klo 17 päivällisen voisikin sitten taas ottaa koko annoksena.

Tänään käyty myös aamupäivällä about viiden kilometrin kävelyllä, avot sehän maistui.

---

Maanantai

Huomenta, mitä se kello sanoo? Mjaa olis 06:15 maanantaipäivä ja aamun ensimmäinen hoitsu kävi justiinsa heittämässä hetken herjaa ja toivottelemassa hyvät huomenet. Tulikin nukuttua oikein urakalla klo 21-06 väli. Kyllä tämänkin hotellin sängyssä näköjään uni maittaa, kun sikseen ottaa.

Kohta verikoetäti tulee nappaamaan aamuarvot ja sitten ollaankin taas aamupalassa. Aamupalan ja puolenpäivän antibioottitiputuksen välissä hyvää aikaa käydä taas kävelyllä ulkona.

Lekuri tiesi kertoa, että tuleva viikko meneekin vielä sairasloman merkeissä, joten tässä on pitänyt tehdä kaikenlaisia järjestelyjä sovittujen työtehtävien siirtämiseksi eteenpäin. Noh, se on vähän sellaista, näitä juttuja kun ei kukaan voi itse valita.

Hyvät ruuat täällä ainakin olleet, ei voi muuta sanoa, vaikka hoitajien mukaan paljon myös arvostelua kuulee. Toki vaikuttaa sekin, että Satunnainen ruokailija on pitkälti kaikkiruokainen ilman suurempia kulinaristin vikoja. Paikan rauhallisuus, oma huone ja hitaammanlainen tahti puolestaan johtuvat pitkälti meneillään olevista pyhäpäivistä Pääsiäisen takia. Osastolla kuulemma vain puolet normaalista potilasmäärästä. Kokemus olisi luultavasti täysin toisenlainen, mikäli So:n visiitti olisi osunut tavallisiin arkipäiviin ja tässäkin huoneessa köhissyt koko ajan toinen äijänköriläs viereisessä sängyssä.

---

Tiistai

Huomenta vielä kertaalleen, olis 07:16 ja pari kuppia aamukahvia jo ehditty kumoamaan. Päivän hupihetki saatiin jo ennen aamu kuutta, kun So meni totuttuun tapaansa osaston oleskelutilaan keittämään vettä vedenkeittimellä. Ohi kävelevä, lienee joku lekuri valkoisesta takista päätellen, kysyi nähdessään So:n tulevan kannu kädessä, "Haitko tuosta vessan hanasta vettä?". Vastaus, "juu kyllä, näin potilasta hoitajat aiemmin ohjeistivat kysyttäessä vesipistettä".

Valkotakkinen katseli suuta mutristaen juuri jotakin sanomaisillaan. Tähän So kiirehti lisäämään, että potilaskin hieman ohjeistusta silloin ihmetteli, mutta kiehuuhan se keittimessä kuitenkin, jotta suurimmat pöpöt pitäisi puhdistua. Kysyjä jatkoi matkaa olkaansa kohauttaen ja So kahvin keittoa. Noh, voipi olla kuitenkin, että aiheuttaa henkilökunnan kahvipöydässä pientä keskustelua ohjeistuksen tarkennusten osalta.

Aamupala pistelty ja päivän hoitaja, nämäkin, kun tuntuvat vaihtuvan parin päivän välein, kertoi antavansa antibioottitiputuksen jo vähän ennen puoltapäivää, jonka jälkeen Satunnainen sairaalasta ulospotkittava saapi lähteä kotia kohti. Onhan se kiva päästä taas omiin oloihinsa, vaikka toisaalta äkkiä ihminen laitostuu ja alkaa pitää hoitajien hyökkäilyä huoneeseen normaalina asiaan kuuluvana olotilana. Tässä sen juuri näkee, jos jostakin syystä ihminen pitemmäksi ajaksi joutuisi hoitoon, voisi olla vaikea palautua taas normaaliin arkeen.

---

Loppusanat

No niin, kuten nähtiin, juoksuhautaan ei jäädä tulessa makaamaan, vaan eteenpäin mennään kuin kuulisi korvissaan "stand up and fight" legendaarisen Status Quon "In the Army Now" biisin, mutta hieman terästetymmän Sabatonin version muodossa tällä ketaa.

Eli hommaa jatkettiin kotioloissa sairausloman merkeissä loppuviikon ajan ja pillerimuotoista antibioottikuuriakin viikon verran. Pikkuhiljaa saatiin Satunnainen sairaalapotilas palautettua urheiluosastolle ja arkiliikunnan pariin vanhaan malliin. Seuraavalla viikolla jo kevyttä juoksulenkkiä ja pyöräilykausikin avattu työmatkapyöräilyn merkeissä.

Se, mitä tapahtuu vielä tulevaisuudessa tuon viisaidenhampaan osalta, jää toistaiseksi kristallipallon varaan. Alaleuan röntgenkuvan mukaan ei ainakaan murtumia tai irronneita säröjä ole havaittu eli vakaa usko on vieläkin hieman aristelevan hampaan poistokohdan positiiviseen lopputulokseen hitaasti pääsemiseksi. Toisaalta spekulatiiviselle tasolle jäi tältä reissulta myös bakteerin lopullinen oletettu reitti virtsateiden kautta verenkiertoon.

Loppusanojen kiitos kuuluu myös sairaalan mukavalle henkilökunnalle, jotka vaikuttivat olevan hyvin työnsä vaatimusten tasalla ja erittäin ystävällisellä suhtautumisella antavan Satunnaiselle potilaalle miellyttävän kokemuksen alun pitkiä odotusaikoja lukuun ottamatta. Samoin yksityinen työterveyshuolto ansaitsee kiitoksen reagoinnista ja kuumehorkan oikeasta tulkinnasta jo käynnissä olevaan verenmyrkytykseen liittyen. Näillä sanoilla, eipä sitten muuta kuin kohti uusia seikkailuja...