Edellisessä postauksessa (Keho temppuilee (osa 2) - verenmyrkytys) kuvattuun sairaalaan saapumiseen ja havaittuun verenmyrkytykseen liittyen tarinamme jatkuu Satunnaisen sairaalaelämän merkeissä...
---
Lauantai
Huomenta taas, eilinen ilta meni ihmetellessä eri hoitajien ja lääkärin visiteerausta vuoronperään. Paikallistoimiston vaatimaa univormuakin siinä soviteltiin ja pitikin pyytää toinen setti lisäksi, koska yksi kerros vaikutti aika ohuelta, sekä aiempaa kylmyyttäkin vielä oli havaittavissa. Ruskealla ja vihreällä yhdistelmäasulla siis mennään. Yö hieman levoton sairaalan kapeassa sängyssä ja aamu kuudelta tulivat jo ottamaan verinäytteen. Siitä sitten parranajoon ja hampaiden pesuun. Kello näyttäisi olevan 08:35 ja just aamupala syöty. Tekipä hyvää, ehti meinaan jo hieman huonoksi mennä olo tässä välissä. Saatu viimein Buranaa hammassärkyyn, joka helpottikin. Meinasivat unohtaa jo eilen sovituksi. Eipä silti, omatkin mukana, mut ei niitä kannata turhaan ottaa, jos talo tarjoaa. Eikä oikein passaisikaan, jotta pysyvät laskuissa, mitä kullekin talon puolesta syötetty.
Oleskelutilasta löytyi mahtava uudehko, iso ja tukeva keinutuoli, jota pitää hyödyntää tulevinakin päivinä. Lisäksi So sai puhuttua henkilökunnan keittiöstä yli jäänyttä kahvia aamupalan santsikupiksi keinutuolin sivupöydälle.
Kellon ollessa 10:29 So on ehtinyt jo talon kanttiiniin, mutta tämä näyttäisikin olevan auki pyhien takia rajoitetusti 11:00-17:00. Onkohan sairaalassa kuntosalia, pitäisi päästä kevyesti vetreyttämään paikkoja? Mieleen tulikin jo aiemmin se, kuinka tällainen sairaalaympäristö yrittää ajaa ihmisen jonkinlaiseen masentuneeseen sängyssä makoilun mielentilaan. Toki se osalle potilaista ihan pakollistakin, mutta ellei, kaipaa ihminen pientä virikettä television lisäksi. No nyt se tieto saatiinkin ohi kulkevalta mieshoitajalta. Ei ole potilaille kuntoilutilaa, ilmeisesti vain henkilökunnalle, koska tuota potilaille sanaa korostettiin. Fysiatrian puolella joitakin tiloja, mutta se osasto on pyhinä kiinni.
Jo vain ollaan iltapäivän puolella ja toinen antibioottitiputus valmis, lounas nautittu ja kahvia päälle. Johan tämä Satunnainen potilas seuraavaksi joutaisi oleskelutilan keinutuoliin kuuntelemaan äänikirjaa ja se lekurikin sieltä on tulossa jossakin vaiheessa kierrokselle. Täällä ajan kulku lasketaan lääkärin käynnistä ja ateriasta seuraavaan. Huomenna pitää kyllä jättää tuo klo 17 ateria väliin. Alkaa muuten tehdä pöperöt tehtävänsä, kun liikuntana lähinnä käytävillä kävelyä ja keinutuolissa kiikkumista. Toki tässä leukaluut saavat liikettä hoitajien kanssa huulta heittäessä.
---
Sunnuntai
Hiphei, päivä se on sunnuntaikin ja rutiinit tulevat jo tutuiksi. Uutena asiana puolenpäivän lounasjakelulla pyydetty vain jälkiruokakahvi ja sen kaveriksi tarkoitettu marjapiirakka, ei muuta. Tuntuu tämä jatkuva ruokailutahti hieman liian kiivaalta ja vasta klo 17 päivällisen voisikin sitten taas ottaa koko annoksena.
Tänään käyty myös aamupäivällä about viiden kilometrin kävelyllä, avot sehän maistui.
---
Maanantai
Huomenta, mitä se kello sanoo? Mjaa olis 06:15 maanantaipäivä ja aamun ensimmäinen hoitsu kävi justiinsa heittämässä hetken herjaa ja toivottelemassa hyvät huomenet. Tulikin nukuttua oikein urakalla klo 21-06 väli. Kyllä tämänkin hotellin sängyssä näköjään uni maittaa, kun sikseen ottaa.
Kohta verikoetäti tulee nappaamaan aamuarvot ja sitten ollaankin taas aamupalassa. Aamupalan ja puolenpäivän antibioottitiputuksen välissä hyvää aikaa käydä taas kävelyllä ulkona.
Lekuri tiesi kertoa, että tuleva viikko meneekin vielä sairasloman merkeissä, joten tässä on pitänyt tehdä kaikenlaisia järjestelyjä sovittujen työtehtävien siirtämiseksi eteenpäin. Noh, se on vähän sellaista, näitä juttuja kun ei kukaan voi itse valita.
Hyvät ruuat täällä ainakin olleet, ei voi muuta sanoa, vaikka hoitajien mukaan paljon myös arvostelua kuulee. Toki vaikuttaa sekin, että Satunnainen ruokailija on pitkälti kaikkiruokainen ilman suurempia kulinaristin vikoja. Paikan rauhallisuus, oma huone ja hitaammanlainen tahti puolestaan johtuvat pitkälti meneillään olevista pyhäpäivistä Pääsiäisen takia. Osastolla kuulemma vain puolet normaalista potilasmäärästä. Kokemus olisi luultavasti täysin toisenlainen, mikäli So:n visiitti olisi osunut tavallisiin arkipäiviin ja tässäkin huoneessa köhissyt koko ajan toinen äijänköriläs viereisessä sängyssä.
---
Tiistai
Huomenta vielä kertaalleen, olis 07:16 ja pari kuppia aamukahvia jo ehditty kumoamaan. Päivän hupihetki saatiin jo ennen aamu kuutta, kun So meni totuttuun tapaansa osaston oleskelutilaan keittämään vettä vedenkeittimellä. Ohi kävelevä, lienee joku lekuri valkoisesta takista päätellen, kysyi nähdessään So:n tulevan kannu kädessä, "Haitko tuosta vessan hanasta vettä?". Vastaus, "juu kyllä, näin potilasta hoitajat aiemmin ohjeistivat kysyttäessä vesipistettä".
Valkotakkinen katseli suuta mutristaen juuri jotakin sanomaisillaan. Tähän So kiirehti lisäämään, että potilaskin hieman ohjeistusta silloin ihmetteli, mutta kiehuuhan se keittimessä kuitenkin, jotta suurimmat pöpöt pitäisi puhdistua. Kysyjä jatkoi matkaa olkaansa kohauttaen ja So kahvin keittoa. Noh, voipi olla kuitenkin, että aiheuttaa henkilökunnan kahvipöydässä pientä keskustelua ohjeistuksen tarkennusten osalta.
Aamupala pistelty ja päivän hoitaja, nämäkin, kun tuntuvat vaihtuvan parin päivän välein, kertoi antavansa antibioottitiputuksen jo vähän ennen puoltapäivää, jonka jälkeen Satunnainen sairaalasta ulospotkittava saapi lähteä kotia kohti. Onhan se kiva päästä taas omiin oloihinsa, vaikka toisaalta äkkiä ihminen laitostuu ja alkaa pitää hoitajien hyökkäilyä huoneeseen normaalina asiaan kuuluvana olotilana. Tässä sen juuri näkee, jos jostakin syystä ihminen pitemmäksi ajaksi joutuisi hoitoon, voisi olla vaikea palautua taas normaaliin arkeen.
---
Loppusanat
No niin, kuten nähtiin, juoksuhautaan ei jäädä tulessa makaamaan, vaan eteenpäin mennään kuin kuulisi korvissaan "stand up and fight" legendaarisen Status Quon "In the Army Now" biisin tahtiin, mutta hieman terästetymmän Sabatonin version muodossa tällä ketaa.
Eli hommaa jatkettiin kotioloissa sairausloman merkeissä loppuviikon ajan ja pillerimuotoista antibioottikuuriakin viikon verran. Pikkuhiljaa saatiin Satunnainen sairaalapotilas palautettua urheiluosastolle ja arkiliikunnan pariin vanhaan malliin. Seuraavalla viikolla jo kevyttä juoksulenkkiä ja pyöräilykausikin avattu työmatkapyöräilyn merkeissä.
Se, mitä tapahtuu vielä tulevaisuudessa tuon viisaidenhampaan osalta, jää toistaiseksi kristallipallon varaan. Alaleuan röntgenkuvan mukaan ei ainakaan murtumia tai irronneita säröjä ole havaittu eli vakaa usko on vieläkin hieman aristelevan hampaan poistokohdan positiiviseen lopputulokseen hitaasti pääsemiseksi. Toisaalta spekulatiiviselle tasolle jäi tältä reissulta myös bakteerin lopullinen oletettu reitti virtsateiden kautta verenkiertoon.
Loppusanojen kiitos kuuluu myös sairaalan mukavalle henkilökunnalle, jotka vaikuttivat olevan hyvin työnsä vaatimusten tasalla ja erittäin ystävällisellä suhtautumisella antavan Satunnaiselle potilaalle miellyttävän kokemuksen alun pitkiä odotusaikoja lukuun ottamatta. Samoin yksityinen työterveyshuolto ansaitsee kiitoksen reagoinnista ja kuumehorkan oikeasta tulkinnasta jo käynnissä olevaan verenmyrkytykseen liittyen. Näillä sanoilla, eipä sitten muuta kuin kohti uusia seikkailuja...