sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Veneilyä toukokuisessa auringonpaisteessa 2020

Satunnainen ohikulkija on taas muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen päässyt kiinni veneilyyn ja siihen liittyviin asioihin. Viimeiset kesät, kun ovat menneet enemmän pyöräilyn merkeissä ympäri Itämerta ja Baltiaa.

Tänään ollaan menossa mielenkiintoiseen kolmen saaren muodostamaan retkeilykohteeseen. No niin, sit vaan kyytiin...


Rantahan näissä itselle uusissa kohteissa on aina arvoituksellinen, kun ei ole paikka tuttu ennestään. Taas kerran löytyi kuitenkin hieno ranta ja ankkuri saatiin pitämään hiekkapohjassa. Telttapaikka lähellä venettä, eikä riipparimajoitusta tarvita. Mahtava aurinkoinen hiekkaranta omassa käytössä. Mitä muuta voisi ihminen enää toivoa.

Päivälliseksi olisi munakasta ja makkaraa, illalla vielä Carbonaraa. Saaressa ei taida olla muita venekuntia. So havaitsee luonnon hiljaisuuden olevan käsin kosketeltavissa.


 Varmaan vaikuttaa tämä ajankohtakin, torstaita kun eletään. Jo ilta hiipii tälle päivälle.

Olisi perjantai ja tänään ajeltu kiertelemässä lähistön saaret, joissa myös hyviä retkeilypaikkoja. Hienot grillikatoksetkin löytyy.

Lounaaksi lihapullia ja nuudelia. Jälkiruuaksi auringonottoa kalliolla. Yksi venekunta ilmaantunut grillipaikan lähistölle, viereisen niemen kärkeen. Satunnainen ohikulkija on sen verran antisosiaalista sorttia, että majoittunut vähän kauemmaksi grillipaikasta.

Melko iso, reilun metrin halkaisijaltaan oleva hiidenkirnukin saarelta löytyi. Lienee ollut aika suuri kivi sisällä jauhamassa tuota aikanaan jääkaudella. Nyt näyttää olevan vain pari pienempää, jotka ehkä tiputettu kuoppaan jälkeenpäin. Toki voihan olla niinkin, että ovat jauhautuneet isoista tuohon kokoon pyöriessään. Jälkimmäinen vaihtoehto voisi olla järkeenkäypää. Noita katsoessa herää monenlaisia ajatuksia.

Rantaa patikoidessa Satunnainen ohikulkija huomaa vasemman puoleisen reimarin, joka näyttää ajautuneen rantaan. Yllättävän iso on tuollainenkin merkki, kun maalla näkee. Hmm... täytyykin ohittaa oikealta tämä este, ettei kolahda jalka vaan kariin.

Tänään tarjoiltu Abun punaista Reflexiä ahvenille. Mutta eivät tuntuneet olevan ottipäällä. Illalla vielä pientä iltapalaa ja sit telttaan...

Huomenta, kello olis 08:02. Linnut laulaa ja aurinko paistaa. Voisiko lauantai-aamu hienommin alkaa. So taitaa olla edelleen melkein yksin tässä saaressa. Ellei lasketa tuota yhtä venekuntaa grillipaikan lähellä. Tänään otetaankin aurinkoa oikein urakalla. Suunta kohti eilen hyväksi havaittuja paikkoja...

Saaren toiselta puolelta löytyikin huikea tasainen kallio. Oikein auringonottajan paratiisi. Tässä vietämme tämän päivän. Linnut äänekkäitä, mutta ei onneksi samaan tapaan kuin viimeksi melontaretkellä valkoposkihanhien kanssa. Siellä vasta riittikin kaakatusta ja katseita.

No niin, siinä paha missä mainitaan. Koirahan se on täälläkin räksöttämässä, onneksi toisella saarella. Joku kolkutus kuuluu lisäksi taukoamatta jostakin kauempaa. Pitääkin ottaa myöhemmin selvää, josko se toinen venekunta siellä kolajaa. Lounaaksi olisi tälle päivälle Jalostajan lohikeittoa.

Nyt alkaa aurinko vaikuttaa siinä määrin, että So heittää talviturkin pois... Jaaha, no se olikin sitten vain käsien ja jalkojen kastelua 13 asteisessa vedessä. On se vaan aika kylmän tuntuista. Kyllä kohta pitää mennä syvemmälle, jos tämä auringonpaahde jatkuu. Aurinkorasvaa lisää kiitos.

Ahvenille tarjoillaan edelleen Reflexiä, eikä edelleenkään tunnu kelpaavan. Pitäisiköhän kokeilla välillä jigejä? Ei tossa Reflexissä tunnu olevan mitään sellaista, joka saisi ahvenien refleksit liikkeelle. Lähellä olisi kyllä uskomattoman hienoja karikoita kalastettavaksi. Tuli vaan otettua mukaan reissuun tuo pieni ahvenvapa, joten sillä on pärjättävä. Eikä toisaalta jaksaisi lähteä tonne kivien sekaan veneelläkään säätämään.



Siinä meni nyt sitten sellainen tuulilasivene ohi, että oksat pois. Vauhti aivan käsittämätön. Ehkä tuo omakin purkki liikahtaisi tuohon malliin, jos vaihtaisi perään 100 hp veivarin. Samassa mieleen hiipii ajatus seurauksista. Ei ehdi lukea karttaa, saati kaivamaan silmälaseja kartanlukua varten. Ja sitten jo koliseekin...

Kello näyttää jo 16:37 ja täällä alkaa olla tuulista. Pitää varmaan siirtyä omaan rantaan pikkuhiljaa. Kotisatamaan tullessaan So huomaa Falcon 7 hyttiveneen kurvaavan grillirantaan. Hieno vene on. Vesi näyttää laskeneen mielettömästi päivän aikana, luokkaa 15 cm. Aamulla vielä veneen edessä oleva kivi oli juuri ja juuri näkyvissä. Nyt jo kokonaan. Vielä tehdään hernekeittoa ja voileipää illan tullen. Aijai, kello jo 19:20 ja vielä paistaa plätti puhtaalta taivaalta.

Jos tähän jotakin lisämaustetta enää kaipaa, niin ehkä sitten Battle Beast:n "We will Fight":a kuulokkeisiin. Niin, tiedä nyt sitten, taitaa mennä jo hifistelyn puolelle.

Pari uutta venekuntaa tuli hetki sitten saareen. Toinen näyttää olevan purjevene. Tämä lahti on peilityyni. No nyt alkoi tossa purjeveneessä jylläämään joku moottori. Olisiko pölynimuri tai jotakin siihen viittaavaa.

Illan päätteeksi So vielä pohdiskelee, mikseivät kaikki Suomen linnut muuta saariston uskomattomiin maisemiin. Olisikohan osa niistäkin ns. urbaania sorttia, eli viihtyvät mieluummin kaupungeissa. Vaikea ymmärtää.

Sunnuntaina sen kun kelit jatkuvat. Lounaan jälkeen leirin kokoamista ja veneen pakkaamista. Kotimatkalla vielä hieman reittisekoilua ja sitten kevyessä vasta-aallokossa kohti kotivesiä. Kotiin päästyä illalla Satunnainen ohikulkija tuntee kasvoissa melkoista helotusta pitkän ulkona olemisen ja auringonpaahteen takia. Onneksi aurinkorasvat on keksitty ja näitä totta kai käytetty koko ajan.




2 kommenttia:

  1. Saaristo, meri ja luonto, olisikohan parasta Suomea! Ja siitä SO kirjoittaa ja kuvittaa elävää, kaunista kertomaa, jossa lukija pääsee ikäänkuin itsekin mukaan veneilymatkalle!��

    VastaaPoista