Melontaretkellä saaressa 2020

Satunnainen ohikulkija teki taas pienen kevätretken Etelä-Suomen saaristoon. Tarkoitus oli meloa Porvoon Norrholmeniin riippari- ja tarppimajoituksella. Tuuli 8-9 m/s, joten liikkeellelähtö jo rannasta kovaan vasta-aallokkoon oli haasteellista. Pienen kahlauksen jälkeen kyytiin ja nopeasti melomaan rannasta ulos hieman sivummalle, lähimmän saaren taakse suojaan ja vasta siellä aukkopeite kiinni. Sitten uudelleen kohti vaahtopäitä.
Aallokko suoraan oikealta sivusta ja suurimmat aallot mitä So nähnyt tällä kajakilla. No, ei hätää, nopeasti keskivartalo notkeaksi ja tarkkaavaisuusvaistot päälle. Aijai, kun keinuttaa ja heittää aaltoa yli kajakin, kasvoillekin roiskuu. Antaa tulla vaan, täältä So tulee taas. Onneksi hieno aurinkoinen keli ja 10 astetta lämpöä. Otetaan kuvat sitten kun siihen on aikaa...

Matka jatkui karikkoisten alueiden yli. Noissa hieman aina pelkona se, että edessä voi olla kivi vain muutaman sentin pinnan alla piilossa. Siihen kun ajaa kajakilla, niin se tietää uimareissua. Kippaa meinaan tällaisen purkin varmasti ja vauhdilla. No, onneksi on tuo kuivapuku päällä, ei niin suurta huolta vaikka uimaan joutuisikin hetkeksi. Tässä kohtaa pitkät pätkät mukavaa pientä sivuaallokkoa, tosin välillä kovia tuulenpuuskia eri suunnista.

No, sitten se tasaisempi osuus loppuikin ja oli tarkoitus lähteä melomaan niemen takaa kohti etelää Norholmeniin. Vasta-aallot koko Suomenlahden mitalta keränneet voimia ja voimiensa tunnossa esiintyivät So:lle riehakkaasti ja isosti. Ei auta, vain hullu lähtisi näille ryppyilemään. Jo pelkästään tuuli otti kiinni niin rajusti, ettei eteenpäin meinannut päästä ollenkaan. Rajansa kaikella, eli u-käännös heti seuraavan aallon välissä ja takaisinpäin kohti lähtöpaikkaa. 
Mielessä siinsi kuitenkin ajatus, ettei viitsisi autollekaan palata häntä koipien välissä.
Onneksi paluumatkalla So havaitsee saaren ilman vakituista asutusta tai mökkejä. Saari tarjoili uskomattoman hienoja maisemia ja luonnon muovaamia tilanteita kuvattavaksi. Kovasti on valkoposkihanhia ja pari joutsentakin jo haudontapuuhissa eri puolilla saarta. Isäntä kaikilla pareilla tarkkailee tilannetta noin metrin päässä emosta ja varmistaa/taklaa tunkeilijat.

Pitää liikkua hitaasti ja varovasti, ettei häiritse näitä emoja tärkeässä tehtävässä. So pyrkii sulautumaan luontoon, mutta näyttävät valkoposkihanhet tarkkailevan joka välistä silmä kovana. Taitaa olla mahdotonta tuo sulautuminen sinisessä pilkkihaalarissa. 😀

En sitten tiedä, mutta kyllä tuo lähinaapurin valkoposki-isäntä katsoo aika arvostelevan näköisesti So:n tekemistä, vaikka kuinka yritetään olla herättämättä huomiota. Taisi hanhiparalla kaula venyä parilla sentillä, kun näki ilmeisesti tulen ensimmäistä kertaa elämässään So:n laittaessa iltapalaa. Oli meinaan melkoisen hämmästyneen ja kiinnostuneen oloinen.

Olisi 20:11 ja tarpin helmat jo maassa tässä vaiheessa. Aika tuuli käy edelleen majoituksessa. Satunnainen ohikulkija havaitsee, että teltassa on aika paljon paremmin suojassa. Tässä vaiheessa vuotta ei ole vielä hyttysiä, jotka sitten kesällä lisäksi ongelmana tässä riipparimajoituksessa. No, koko ajan opitaan lisää.

Nyt on jo pimeää ja tuuli painaa, mutta onneksi rauhoittunut hieman. Tarpparin päänarussa roikkuu radio ja otsavalo. Hyvää yötä.

Seuraava aamu...

Huomenta, kello sanoo 08:57. Yö meni mukavasti haalarit päällä. Ei tarvinnut laittaa makuupussin vetoketjuakaan kokonaan kiinni. Kertaalleen piti puoli kahden aikaan korjailla tarpin kiinnityksiä kovassa tuulessa.
Aamulla lähinaapurit aloittivat kaakatuksen jo aikaisin, olisikohan ollut 05:00 aikoihin. Tuntuu olevan taas paljon asiaa tälle päivälle...

No niin, aamutoimet ja -palat laiteltu ja kohta kotimatkan aika. Leiri kasaan ensin ja tavarat kajakin kyytiin. Aika hyvin tuntuu tuulevan vieläkin, vaikka ei enää eilisen malliin. Meloessa So mietiskeli vielä noita lintujen metkuja. Lähinaapurin valkoposkihanhet olivat tänään jonkin aikaa poissa pesältä. Munat maassa yksin. Varmaan pitää tuonkin linturouvan saada välillä liikuntaa, ettei paikat vallan jumitu munien päällä istuskellessa. No, eivät kaukana voineet olla, koska kohtuullisen ajan kuluttua tulivat taas takaisin kovan kaakatuksen kera. Tuntuvat linnut muutenkin olevan tarkkoja omasta tilastaan. Kaakatus alkaa heti, jos toinen pari lähestyy omaa aluetta.

Suhtautuivat kuitenkin So:n liikkeisiin yllättävän hyväksyvästi. Lienee So:n oma rauhallinen esiintyminen vaikuttanut asiaan.

Aikamoiset aallot taas paluumatkalla. Autopaikan rannalla vielä turinointia toisen melojan kanssa, joka oli juuri lähdössä merelle. Satunnainen ohikulkija toivottaa lähtijälle voimia melontaan ja suosittelee lukijoillekin retkeilyä luonnossa 5/5...

Vinkki: katso myös Merimelonta Porvoo 2019