Seinäjoki-Tampere 2018

So heitti muutaman yön reissun fillarilla Seinäjoelta Tampereelle. Junalla matkat starttipaikalle ja maalista kotiin. Jaa niin, mitäs se matkapäiväkirja sanookaan...

Pe 27.7. Reissu käynnistyi iloisissa ja odottavissa tunnelmissa. Junamatka kolmen tunnin luokkaa, jonka jälkeen kevyttä ajelua Seinäjoen keskustassa.

Ei taida olla tänään kaupungissa penaalin terävimmät kynät liikkeellä. Nuorison BMW purki omaa ahdistustaan So:ta ohittaessaan, soittaen torvea ja sisällä olleiden nuorukaisten venytellessä keskisormiaan. Lienee ahdistavaa näin perjantaina kuuman viikon loppupuolella.

Matka alkoi kohti Jalasjärveä hienoa kevyen liikenteen rantatietä pitkin. Täälläkin hieman ajatus hukassa läskipyörän kuljettajalla, joka pysähtyi ihmettelemään maisemia pienen kavennuksen väliin keskelle, katse lähestyvän So:n suuntaan. Siinä sitten hämmästeli So:n yrittäessä pinnistellä kaverin ohi kapeikosta.
Muuten matka menikin päätien 19 penkereellä, joka oli hyväkuntoinen ja leveä. Lämpöä 31 astetta, joten tarkenee. Hieman vastatuulta, mutta suurimmaksi osaksi vauhdit kohillaan 30 km/h pintaan. Stevens Xenon melkoinen tykki, jolla lähtee kyllä...

Jalaslärvi pieni paikkakunta, jossa pari isompaa ruokakauppaa ja useita pikkuputiikkeja yhden kylätien varressa. Ykkösgrillissä erittäin hyvät tarjoilut Satunnaiselle ohikulkijalle.
Hotelli Jalaskievari tarjoili siistin ilmastoidun huoneen kohtuu hintaan, koodeilla Omenahotellin tapaan. Tosin Jalaskievariin kuuluu myös aamupala.

La 28.7. Startti hyvän aamupalan jälkeen ysin paikkeilla. Täytyy sanoa, että Jalasjärvi on hoitanut kevyen liikenteen väylän mahtavasti. Puoleen matkaan asti kohti Parkanoa 3 tien eli E12 tien vieressä kulkee pienempi tie, jolta ajetaan mm. talojen pihoille ja samalla menee kevyt liikenne.
Hienoja järvenrantalevähdyspaikkoja matkalla.

Jalasjärvi-Parkano matkan puolivälistä eteenpäin E12 tien reunaa. Tuntuu olevan Suomessa eniten näitä reunaviivan tuntumassa/päällä ajajia. Toki edelleen suurin osa huomioi pyöräilijän ja kiertää niin kaukaa kuin mahdollista. Riippuu varmaan paljon siitä, onko autoilija itse joskus pyöräillyt, jolloin osaa ottaa eri tavalla huomioon. Itsekään aikoinaan en huomioinut tarpeeksi pyöräilijöitä autoa ajaessa. Valkeni vasta fillaroinnin myötä, kuten moni muukin asia.

Loppumatkasta tuuli oli taas sillä päällä eli vastatuuli melko agressiivista. Vauhdit pysyivät kuitenkin kohtuullisina.
Mahtavat ilmat jatkuvat. Lämmöt 30 astetta. Koko matka taas ilman paitaa...

Hotelli Pesti tarjoili mukavan majoituksen Parkanossa. Kun 30 astetta ei muuten riitä, niin So testasi vielä paikallisen saunan ja sai hien pintaan taas. Ulkoilman 30 astetta on vähän verrattuna saunan 70 asteeseen, vai mitä?

Su 29.7. Aijaijai... vihdoin lepotilassa Tampereen Omenahotellissa. Päivän etappi oli rankka, reilu 90 km. Tuuli oli taas sillä tuulella, että vastatuulta suurimman osan matkaa. On nää hienoja vetoja... saa tuntuman itsestä ja siitä mihin ihmisen voimat riittävät. Mahtavaa, kun on keskellä korpea ilman autoa tai toista ihmistä ja korvissa soi radiosta samaan aikaan Matti Eskon Rekkamies... Jatkoja upealle laulajalle!

Koko matkan aikana autoja vain harvakseltaan, varmaan sunnuntain vuoksi. Järven rantoja ja vanha Haverin kultakaivos. On tää mäkistä seutua...
Matka tuntui jatkuvan loputtomasti, mutta siinähän se Ylöjärvi jo on. Vielä 12 km ja ollaan Tampereella. Tunnin odottelua Koskipuistossa ennen avainkoodin aktivoitumista hotellissa. Huomenna junalla kotiin.

Ma 30.7. Levynä hotellissa melkein junan lähtöön asti. Junamatka pari tuntia yhdellä vaihdolla. On se vaan hienoa seurata suomalaisen ja italialaisen kommunikointia lapsensa kanssa, kun lapsi puhuu sujuvasti molemmille vuorotellen, molemmilla kielillä. Mahtavaa kun lapsi saa kaksi kieltä kuin itsestään.

Kyllä Suomen kesässä kelpaa...