Rullis- ja maantiekauden avajaiset 2024

Jees, nyt on sitten kesä virallisesti auki! Ai mistä tietää, no senhän tietää siitä, että Satunnaisen ohikulkijan voi tavata maantiefillarin tai rullaluistimien päällä, tien päältä.

Fillarin osalta homma polkaistiin käyntiin jo viikolla 16, jonka jälkeen näimme takatalven. Muutama päivä kunnon pyrytystä ja aurauskalustoakin tarvittiin pohjolan eteläisillä leveyspiireillä. Sauvarullaluistelu sitä vastoin saatiin käyntiin vasta viikolla 18.

Sauvojen kärjet teroitettiin ennen ekaa lenkkiä totta kai viimekauden pyöristymiltä. Vaikka kovametallipalat noissa on, tuppaavat teroitusta aika-ajoin vaatimaan. Aika hyvin tuo timanttikivi kärkeä syö, vaikka lähinnä tarkoitettu uistimen koukkujen teroitukseen. 

Aiemmin omakotitalossa asuessa homma oli helppo hoitaa pihalla kulmahiomakoneella, mutta kerrostalo-olosuhteissa ei oikein viitsi kipinäsuihkua tarjoilla edes parvekkeella. Ainakin olisi hyvä tarkistaa vakuutusehdot ennen kuin rälläkän lauluun liipaisee.

Renkaitahan vaihdeltiin viime vuonna, eivätkä juuri ehtineet kulua yhden kauden aikana profiilin osalta.

Joo, tuli taas ekalla lenkillä huomattua, ettei se juoksijan kunto riitä rullishommaan suoriltaan, vaikka tota juoksua alle koko talven tehtykin. Ja sekin, että kun tarkoitus oli ottaa ihan rauhallinen ensimmäinen lenkki luokkaa 15 km kevyellä tekemisellä, tulla kotiin virkistyneenä ja suihkun jälkeen tutkailla tilannetta, kävikin niin, että sattui alkumatkasta selvästi kilpailuhenkinen pyöräilijä samalle kevyen liikenteen väylälle. Ja senhän tietää miten siinä käy...

Ensin about samaa vauhtia mentiin, So takaa hissukseen lähestyen. Tässä vaiheessa ei vielä ollut tiedossa tuon fillarihemmon luonteenlaatua. Kun rinnalle päästiin, alkoi kaveri laittaa fillariin lisää hönkää. Selvästi otti luonnon päälle kahdeksan pyöräinen ohittaja. Joo, no ohi toki mentiin, ei siinä normaali pyöräilijä mitään mahda, ellei maantiekuskista kyse ole. 

Mutta kaveri oli kuitenkin sen verran sisukasta tyyppiä, että jäi peesaamaan ja sinnitteli pitkään takana. Yritti perinteistä väsytystaktiikkaa. No, eihän tuossa mitään ongelmaa keskikesällä olisikaan ollut, mutta ekalla lenkillä homma oli hieman työlästä. Jo 4-5 km kohdalla oli kaveri jäänyt reilusti taakse, mutta niin oli myös Satunnaisen rullaluistelijan takki tyhjä. Tässä vaiheessa onneksi sai kääntyä pois pääväylältä ja kaveri oli sitä vastoin jatkamassa suoraan. Eli voittajana selvittiin kauden ensimmäinen kisa, mutta verot tuli maksettua ja hinta oli sen verran kova, että oli pakko ottaa loppureissu rauhallisemmin, muutamalla huohotuspysähdyksellä höystettynä. Auta armias, jos se fillariheppu olisikin kääntynyt vielä perään, samaan suuntaan, eikä olisi jatkanut suoraan. 

Joo, hyvinhän se loppumatka sitten meni ja rauhallisemmissa merkeissä muutenkin. Lenkki jäi reiluun 10 kilometriin, mutta oli ihan riittävä. Seuraavalla reissulla voi mennä jo hieman pitemmän tai sitten tämä sama, mutta ilman taukoja tasaisen vauhdin taktiikalla, ilman kisatunnelmia. Tai mistä sen tietää, mikä kisa-asetelma silloin sattuu kohilleen osumaan. Toi kisailu ja kiire, kun tuntuu olevan meillä kaikilla verissä näin keväisin, kuin lehmien laitumelle kirmatessa pitkän talven jälkeen. Kuka sieltä navetan ovesta ekana ulos ehtii. So:llahan ei tunnetusti ole voimakasta kilpailuviettiä, joten oma tekeminen ei tietenkään voi olla syynä tällaiseen, ei tietenkään.

Juu, fillariinkin piti tämän kauden alkuun vähän tilannetta tarkistella, koska takarengas oli talven aikana tyhjentynyt omia aikojaan ja havaittiin loppuun ajetuksi. Oli tosiaan jo niin loppu, että pintamateriaali oli paikkapaikoin kulunut pois ja alta paistoi sidosharso, jonka alla vissiin olisi ollut pistosuojaus. Vai onko se harso juuri se pistosuojaus? Kuka noista niin tarkkaan tietää, pääasia, että kestää.

Vanhat renkaat olivat Continentalin Gran Prix 4000 S sarjaa ja tämä uusi takarengas nyt 5000, 25mm leveydellä, 215 gramman painolla. 

Nähtäväksi jää, miten paljon ajetaan kilometrejä. Testien mukaan lähemmäs 11 tkm voidaan päästä, olosuhteista riippuen tietenkin. Ja reilun kymmen prosenttia pienempää vierintävastustakin lupailevat verrattuna pitkään tarjolla olleeseen 4000 sarjalaiseen.

Työmatkalenkkiä tälläkin jo ehditty pistellä. Hyvinhän se rullaa, mutta ei eroa vahaan renkaaseen ajossa huomaa. Joka tapauksessa keskivauhti on useimmiten luokaa 27 km/h, joten toimii! 

Toki maantiereunassa nopeudet olisivat kovempaa tasoa, mutta kevyenliikenteen väylillä riittävää ja varsinkin ison kirkon ihmisvilinää lähestyttäessä toisinaan mennään jo turvallisuuden äärirajoilla.

Johan tälläkin vehkeellä ehdittiin kisatunnelmiin päästä kertaalleen, kun sattui sähköpyöräheppu tietä ylittämään ja oli vähällä ajaa suoraan So:n eteen kevyenliikenteen väylälle, So:n tullessa väylää pitkin täydessä vauhdissa. Kaveri tajusi tilanteen onneksi hieman ennen ja hidasti. Saattoi ajatella, moottorilla matkatessaan, että helposti sitten kohta omille teilleen tuon peruspyöräilijän eteen kiilaa, vaikka tässä hieman periksi joutui antamaan.

No, kävikin niin, että tultiin peräkanaa loppumatka, reilut viisi kilometriä. Kaveri pääsi peesiin ja roikkui siinä kuin iilimato koko matkan. Okkei, killed by death, let's go catch me if you can! 

Mielessä kävi ajatus, että eikö se moottorilla varustettu maastopyörä olisi se, jonka kuuluisi olla tämän kaksikon veturina, ei lihasvoiman? Nooh, säästettiin akkua ja samalla kerättiin sekin lihaskehitys talteen omiin reisiin. Ei sillä moottorivehkeellä taida tosiaan päästä juuri 25 km/h nopeammin, mitä nyt sitten peesissä totta kai. Niin ja sanottakoon nyt sitten sekin, että jos vastatuulta olisi ollut yhtään enempää, olisivat osat vaihtuneet heti.

Joka tapauksessa huomaamme kisakauden... eiku siis kesäkauden taas käynnistyneen iloisissa merkeissä. Kyllä kelpaa. 👍