Jassodes... tämän kauden ensimmäinen maastolenkki nähtiin jo viime kuussa ja talvikausi sitä myöten avattu. Herra sääherramme oli päätynyt Satunnaisen maastokulkijan kanssa samaan päivämäärään. So suunnitteli ensilenkkiä ja samaan aikaan säähidalgomme oli päättänyt heittää ensimmäiset lumiset peittonsa maan pinnalle. Niin, marraskuun ensimmäisistä päivistä puhutaan.
Hieman kotiympyröiden lähimetsiä pitemmälle oli tarkoitus mennä ja mentiinkin. Ei kovin kauas, mutta kuitenkin sen verran, että fillari oli helpolla päätöksellä vetokoukun telineeseen nostettavissa.
Kuluneella viikolla vielä oli ajettu maantiefillarillakin työmatkaa, joten lumen tulo taisi hieman yllätyksenä tulla kaikille. Puhumattakaan Ilta-Sanomien otsikoista, joissa pieninkin säämuutos saa tyypillisesti uskomattomat mittasuhteet. No, joka tapauksessa Ilmatieteenlaitos kertoi seuraavalle tulevalle viikolle parhaimmillaan +9 astetta lämpöä Suomi-neitomme hameenhelmaan. Joten mielessä kävi, josko kesäkelit olisivat jatkuneet edelleen ja Satunnainen maantiekulkijakin vielä tienpäällä olisi nähty.
Aijai, meinaako olla hieman helppo hengittää? Niin, metsä se on, joka ihmisen mieltä lämmittää ja hyvää tunnetta kehittää. Raikas, kostea, parilla lämpöasteella varustettu mäntymetsä, puiden oksilta vettä putoillen ja lumiroiskeita tarjoillen. Voisiko paremmalta kuulostaa metsämiehen korvaan, kuskin polkua pitkin suhatessaan?
Aika helppojahan tällä alueella nämä polut ovat, neulaspolkua unelmaksi asti. Melkein voisi puhua esteettömän kulun mahdollistavista radoista. Toki, vähän sivummalle tämän alueen ytimestä lähdettäessä löytyy kyllä haasteellistakin maastoa. Polut täynnä ylämäkeä ja kivenmurikkaa, jonka yli saa hiki päässä pakertaa ja antaa keuhkojen puhaltaa.
Niin, tosiaan tämän alueen poikkihan se Tuusula MTB reittikin kulkee, joten tuttua maastoa sikäli. Ja siellähän se tosiaan aina on tullut havaittua, että maasto vaatii veronsa silloin, kun aikaa vastaan taistellaan. Näin rauhakseen tehtäessä sitä vastoin mieli lepää, ei kaipaa ketään, kuulee tuulen huminaa ja oman mielen muminaa...
---
No niin, nyt kun jo joulukuun loppupuoliskolla ollaan ja kohta joulupukkikin ovella seisoo, So toteaa, kuin olisi jälkikäteen kristallipalloa katsonut, että parin viikon maantie-/maastokausien päällekkäinen liitoskohta tänä vuonna nähtiin. Tosin So:lle se maantiekausi loppui kuin seinään siihen eturenkaan puhkeamiseen, you remember?
Sinällään tänä vuonna maantiekausi jatkui ennennäkemättömän kauan ja ainakin So:n mittakaavassa uusi ennätys saavutettiin. Taisi tuo säävaltikan haltija olla hieman päättämätön sen suhteen, elettiinkö kesän jälkeistä syksyä vaiko talvea edeltävää kesän loppua. Väliäkös sillä, kunhan alla on pari rullaavaa rengasta ja roppakaupalla iloista mieltä matkassa.
Let's keep rolling towards Christmas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti