Nukkuvan karhun työleiri

Satunnainen ohikulkija teleporttasi itsensä paikasta toiseen. Ja mihin se matka päättyikään. Suoraan nukkuvan karhun pesään, herättelemään otusta. Paikallinen karhu oli vielä talviunilla, eikä olisi halunnut herätä. Sylki ensin vettä sisääntuloletkun liitoksesta kasvoille. Antoi sitten ymmärtää, ettei halua puita kitaansa ja osoitti huonoa vetoa, mökötti.

No, pienen kuherteluhetken jälkeen ymmärsi, että kevättä tässä ollaan tuomassa ja kesäksi yritetään kääntää. Nyt jo kehrää kissan lailla ja takka lämpöä pukkaa. Uuden letkuliitoksen vaihdon jälkeen vedet oikeaan paikkaan menee ja mökki muutenkin alkaa olemaan hereillä. Että, tällainen karhu tällä kertaa talven jälkeen.

  

Pientä puusavottaa pitäisi tällä reissulla saada aikaiseksi. Tuosta jos muutaman nölkin saisi syntymään sahan teräketjun teroituksen jälkeen. Otetaan kuntoilun kannalta, jos vähemmän työleiriltä tuntuisi. 

Vaikka kuinka ajattelee etukäteen tekevänsä niin rauhassa, ettei hielle mennä, niin kyllä siinä vaan yleensä niin käy. Tuossa, kun kuitenkin oltava kuularit päässä, jotka jo sinällään hiostavat kesäkuun lämpötiloissa. Asentokin välillä mitä ihmeellisin pinon päällä seilatessa. 

No, johan se saunan piippukin sieltä sauhua tyrkkää, että antaa mennä vaan. Kaasu pohjaan ja lastu lentämään...

Vene

Vähän rantaa laiteltu, jotta halukkaampi olisi venettä vastaanottamaan. Siihen aiemmassa postauksessa mainittuun veneen talvipressutukseen liittyen, tuli havaittua talven aikana, että toimiva ratkaisu oli tuo "kirkonkatto" typpinen jyrkkä pressuteline. Ei kerännyt pussia, eikä lunta. So suosittelee 5/5.

Linnuille lisätty vaihtoehtoja yksiön valintaan. Vanhassa oli pelottavan näköinen, iso mustanpuhuva aukko. Lienee tikka hakannut, eikä enää pikkulinnuille kelvannut viime vuosina. Eipä tainnut tuntiakaan mennä uuden kodin lanseerauksesta, kun jo ensimmäiset asukkaat tuon bookkasivat itselleen. Ei siinä paljoa tutustumaan ehditty, pesänrakennus heti täydessä käynnissä. Kuusitiaisia taitavat olla. Kiikareillakin aika vaikea sanoa So:n lintutietämyksellä.

Tuohon veneasiaan liittyen tuli havaittua taas jotakin mielenkiintoista. Veneessä pakollinen jauhesammutinkaan ei ole ikuinen. Sammutin täysin uutta vastaavassa kunnossa, joten So vei iloisin mielin tuttuun keväthuoltoon. Yleensä reilun kympin hintaan pojat laittaneet pelin siihen malliin, että sillä pitäisi pärjätä jos moottoripalo yllättäisi. 

Tällä kertaa kaveri nappasi sammuttimen käteensä ja pyöritteli normaalia pitempään. Antoi sitten takaisin ja sanoi, että "se oli siinä". Johon So ilmeisen kummastuneen näköisenä köhäisi, että "jaa" ja mietti samalla mielessään, että mikähän nyt on homman nimi. Että, ollaankohan tässä nyt sitten piilokamerassa ja pitäisi olla kuin ei mitään ihmeellistä olisikaan tapahtunut. 

No, hetken mietiskelyn jälkeen So kuuli suustaan tulevan sanat "Mitä tarkoitat?". 

Ja silloin kaveri selitti, että nämä paineastiat on suunniteltu käytettäväksi vain kymmenen vuoden ajan. Mitä tuhlausta ajatteli mieli, mutta onhan se niinkin, että käyttäjiä ja käyttöympäristöjä on monenlaisia. Ei varmaan voida taata, että kaikki kymmenen vuoden ikäiset sammuttimet ovat uutta vastaavassa kunnossa ja sitä kautta lainsäädännönkin voi ymmärtää.

Niin, no nyt on sitten hankittava uusi sammutin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Mutta mitä tuolle vanhalle tekisi? Kaatopaikalle varmaan. Ensin ajatuksena oli, että voisi laittaa vaikka mökille tulipalon varalle. Ja toki voikin, mutta jos tulee todellinen tarve, toimiiko sitten enää siinä vaiheessa? Eli ei sekään oikein kuulosta hyvältä ajatukselta. Juu, nämä ovat juuri näitä asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, vaikka halua olisi. Tällaiset asiat laittavat miettimään kaiken krääsän tarpeellisuutta tässä ihmisen elossa.

Satunnainen ohikulkija huomaa, että onhan tuo kymmenen vuoden käyttöikä mainittu monessakin materiaalissa. Pitää vaan ottaa silmä käteen ja katsoa. Lakeja ja asetuksia lienee säädetty siksi, ettei jokaisen tarvitsisi käydä tätä Jaakobin painia. Riittää, kun tekee niin kuin on määrätty ja pitää mölyt mahassaan. Voi tuudittautua siihen, että joku tietää ja maailma pelastuu...

Juu, et toi...

Juu et toi, köhöm… niin tuohan saattaa kuulostaa ulkomaalaisen korvaan hieman oudolta. Mutta suomalaiselle se voi tarkoittaa sitä, että kaverilla olisi jotakin sanottavaa. Siinä kohtaa yleensä hiljennytään kuuntelemaan, että mitä sieltä on tulossa. Sitten, jos tarkempaan analyysiin mennään, niin mitä isompi huokaus tulee taustalla, voi arvata asian vakavuusasteen. Pieni huokaus, ei isommasta asiasta kyse. Iso huokaus, voi tarkoittaa loppuillan puhelinkeskustelua. Voi mennä toisellekin päivälle. Että, kannattaa olla hieman tarkkana noiden lauseiden aloitusten suhteen.

Kyllä se So:kin on näiden lauseiden kimpussa häärinyt. Jaksamista kavereille. Näitä ei kyllä ole montaa. Satunnaiselle ohikulkijalle, kun noita ei ole liiaksi siunaantunut. Varmaan olisi ollut, mutta kun So on vähän sellainen oman tien ”Gamel boots” tyyppinen kulkija. Että, Aromirotan sanoin mennään ”sinne minne nenä vie”. Moniko voi sanoa tehneensä muuta tässä elämässä? Tyypillisesti, kun tuo nenä tuppaa menemään ekana joka paikkaan.

Linnut äänekkäitä

05:17 olisi ja lintujen viserrys aivan käsittämättömällä tasolla. Tuossa vessakierroksella se tuli taas kuultua. No, onneksi kahvipannu jo täydessä vauhdissa ja kohta sitä saadaan. Aurinko viistää takaraivoa metsänlatvoissa idän suunnasta. Että, aika hyvältä tämäkin päivä näyttää. Vielä, kun noille linnuille saisi kerrottua, että ei tarvitse koko yötä möykätä. Toki pitää huomata, että So se lähinnä vieraana täällä luonnon keskellä on, eikä pitäisi liikaa omia mielipiteitä tulla huutelemaan.

Telkusta tulee mielenkiintoista matskua. ”Tiny house hunters”, pienten talojen etsijöitä. Juuri sitä, mitä So elämäänsä hakee tällä hetkellä. Eli pienennetään kuvioita. Voi tietty olla helppo ajatella näitä ”tiny” juttuja isoista neliöistä käsin. Eikös se ole juuri niin, että pienestä halutaan isompaan ja isommasta pienempään. Eli koskaan ei ole hyvä se, joka juuri on jo olemassa. Ikuista haihattelua.

Taitaa olla parasta vaan keskittyä polttopuiden tekoon. Ei sekään ikuista ole. Saha pelannut taas ihan mallikkaasti. Kovassa työstössä, pysyi hyvin käynnissä kuumissa olosuhteissa auringon paahteessa. Noilla, kun tuppaa olemaan välillä huonoja päiviä, eikä oikein käynnissä tahdota pysyä.

Ennen So:lla oli tapana teroittaa monta ketjua kerralla sähköteroittimella ja vaihdella sitten ketjua sen tylsyttyä. Nyt, kun viila niin hyvä, niin helpompaa vain työntää kierros jokaisen lenkin kautta ja antaa olla saman ketjun koneessa.

Joo, se olisikin sitten taas jo 17:52 ja Omnium Gatherum:n ”The Burning Cold” levylautasella.

Ajatuksia...

Että, 07:43 olisi ja täällä on tullut yöllä vettä alas. Kaikki paikat täynnä puista pudonnutta töhkää. Niin, no nyt se venekin on varmaan taas sitten huuhtelukunnossa ja saisi päällensä pressun saada.

Muutenhan elämä mallillaan. Kahvia tulossa, aurinkoista päivää lupailevat ja puuhommatkin alkavat olemaan aika pitkällä.

Mutta, yksi pieni huoli tähänkin päivään osuu. Jäi eilen verkkokirjoituskurssin viimeinen tilaisuus huomioimatta ja pääsi menemään ohi. Sille ei nyt enää mitään voi, mutta hieman harmittaa. Oli meinaan mielenkiintoinen kurssi kaikkiaan. Kivoja likkoja. Kirjoitettiin omia tarinoita ja käytiin sitten yhteisiä keskusteluita niihin liittyen. Tyyli koko ajan vapaamuotoinen, ei mitään kielioppihommelia. Aika syvälläkin So:n mielestä käytiin. Hienoa, että tällaisiakin asioita ihmisille on saatavilla.

Kenttämaa Puheen aamussa puhuu konnista. Asiakkaita jossakin hampurilaisravintolassa tönitty ilmeisesti. Osuuskunta-asuminenkin on rantautumassa Suomeen. Kalliilta asumisvaihtoehdolta kuulostaa. Ja noi marjanpoimijatkin ovat taas rynnimässä tänne metsiin. Menköön nyt sitten tämänkin kerran.

Noita puuhommia taas tehty tälle päivälle. Niin, vaikka äkkiä tulee mieleen, että kuuluuko ihmisen tehdä työtä tai mitä nyt sitten ikinä tekeekin, niin paljoa? Että, jos vaan lopettaisi yhtäkkiä kaiken tekemisen, niin montako vuotta menisi, ennen kuin kaikki jo tähän mennessä aikaansaatu, olisi maan tasalla?

Niin, noita elämän hommeleita, kun miettii. Niin, nuorempana saattoi ajatella siihenkin tyyliin, että ihan ok käyttää koko kesäloma vaikka mökin rakentamiseen. Mutta, nyt jälkeenpäin ei voi olla ihan varma, että oliko oikea valinta. Onneksi tuli tehtyä.

Tuo ”Tokio” biisikin. Oivallettu jotakin jännää meidän elämästä.”Joku päivä sä kuolet, mutta kaikkina muina sä elät” tai ”Olemme sisältä nuorii, meistä vanhenee vain kuori”. Se on kyllä juuri näin. Tuosta asiasta muutaman vanhemman kanssa puhuttuani, voimme vahvistaa asian.

Tunturi vip

Just että, minkä takia ihmiselle sukatkin on keksitty? Tuossa sen tajuaa, kun aamulla jalat kylmiltä crokseissa tuntuvat aamuaskareille mennessä, lintujen huutaessa korvaan. Radiossa joku kertoi asuneensa Paula Koivuniemen naapurina. Oli kuulemma ollut mielenkiintoista, kun tärkeään konserttiin valmistauduttiin. Juu, eikä noita Soten valuvikoja taida saada korjatuksi. Ai hitsi, no nyt meni sitten olkapääkin ihan setsuuriksi tätä hiivatin kännykkävehjettä näpelöidessä. No, pienellä pyörittelyllä taas kuntoon saatiin. Et, ei nämä vehkeet kyllä sovi ihmiselle. Wikin mukaan, toi setsuuri on "hapanimelä maustettu sekaleipä". Ei välttämättä kuvaa tilanteen vakavuutta. Satunnainen ohikulkija taitaa suunnistaa hohti kauppaa seuraavaksi. Tuossa huussireissulla tuli sekin mieleen, että aika pieneksi käy ihmisen maailma tällaisessa mökkiympäristössä. Kauppareissukin tuntuu isolta asialta. On se vaan hyvä, ettei näitä mökkeilyjä harrastetaan yleensä kuin viikko kerrallaan. ”Something came up trough from the seat to Timo’s ass”, että oli meinaan hieman töyssyjä tiellä. Tiedä sitten, miten tuon kauniisti sanoisi? Miten muotoutuu hiilikuiturunkoiseen ja sähkövaihteilla varustettuun fillariin tottunut vartalo yli kolmekymmentä vuotta vanhan Tunturi Vipin selkään? Tuo ajoasentokin on ihan käsittämätön. Että, mitä ne Tunturin insinöörit ovat mahtaneet ajatella? Kun, tuossa istutaankin niin pystyasennossa, että yhtä hyvin voisi seistä pyörän vieressä samassa asennossa. Niin naurettavalta kuin se tänä päivänä kuulostaakin, oli tuolla vehkeellä So:n elämässä iso rooli aikanaan. Ja jos tuonne muisteluosastolle lähdetään, niin tulihan tuolla vehkeellä ajettua Turusta Kemiön leirintäalueelle rouvaston kanssa. Tai no, rouvaksi muuttui vasta myöhemmin. Mutta, yhtä kaikki. Siellä leirintäalueella, kun niin aikaisin keväällä oltiin, että muita ei vielä paikalla ollut. So, jo klo seitsemän aikaan laittoi kaurapuurot tulille, kun niin kylmä oli, että oli pakko nousta vetämään villasukkia jalkaan. Orastava rouva vasta hieman myöhemmin heräsi. Niin, kyllähän siitä sitten rouva tehtiin.

Mmm… ”Muista, et onnellisuus on taito.” Voiko sitäkään hienommin sanoa? Tuossa sammutinta veneeseen asentaessa So huomasi, että meitä asentajia olikin siinä kaksi. Mutta, et... No tietysti makunsa kullakin ja kauneushan on katsojan silmässä. Kaiken järjen mukaan noillekin joku kumppani löytyy. No sanottakoon nyt sitten sekin, että ei meistä varmaan ihan sydänystäviä tule. Ihan jo tuon ulkomuodonkin takia.

Ei saakeli, nyt kun So vettä kaverin reviirille tarjoili, niin hyppäsi nilkkaan kiinni. Ei tässä nyt sentään mitään sinunkauppoja tietääkseni olla tehty!

Joo, just tämän takia olisin maksanut muutaman kympin enemmän tästä potusta, että olisi vanhaan telineeseen sopinut. Tuota pantaa, kun ei tuohon ympärille tahdo saada millään asettumaan. No, meni kuitenkin survomalla. No, mutta lattiamattoa veneeseen laittaessa tuli havaittua, että pottua piti nostaa, ja uusia reikiä tarvittiin kuitenkin...

Ota koppi!

Huolet ei katoa kuolemaan. Siis tuossahan se huoli juuri syntyy, kun tajuaa kuolleensa, eikä voi enää vaikuttaa päin helkuttia meneviin asioihin. Että, onhan tottakai jo kahvipannu päällä ja kaiuttimista Aromirotan ”Älä huoli tyttö, meil on punkassa kipinää ja leivän päällä voita” laulaa. Mutta, aina sitä ihminen jotakin hieman tähän olon päälle kaipaisi.

Että, kun senkin tässä kulkiessaan tajuaa, että tämäkin laulu joskus loppuu. Hieman aikainen ajankohta, mutta toisaalta. Eikö ne vuorokauden tunnit ole yhtä arvokkaita joka suunnasta katsottuna? Kuka senkin on määritellyt, että juuri yötunnit ovat niitä, jolloin hiljaa pitäisi olla? Uutisissa kertovat saksalaisen korona rokotteen olevan vain 47 prosenttia kattava, että joku tuonkin prosentin on muka noin tarkkaan määritellyt? Et, juuri 47, tai voisiko olla aavistuksen enemmänkin?

Omnium Gatherum:n "Cold" tahdittaa ja just sitten sekin, että vaikka sitä ihminen helposti ajattelee, että ”no, tehdään sitten ensi kerralla". Että, ”tuleehan noita tilanteita uudelleen”. Mutta, ei niitä välttämättä tule. Tähän ikään mennessä on jo oppinut, että tuo yksittäisen ihmisen elämä on kuitenkin sen verran lyhyt, että jos ei tarjoiltuja asioita ota heti koppiin, niin voi jäädä sitten saamattakin.

Jaksaa, jaksaa...

Työnjohtajankin homma on taito. Että, kun lattian asennushommaa jälkikasvun kanssa työstää taas jo kaupunkiloossissa, huomaa olevansa hieman kaukana omasta päivätyöstään.

Parit naulat vielä viimeistelynaulaimella listoihin paukutellaan ja sitten se on siinä. Voisiko vähempää kiinnostaa näissä keleissä? Et, toi... mennäänkö takaisin saareen?