sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Kuntoilijan sisäinen ääni

No nyt se puhuu, tuo sisäinen ääni, joka laittaa ihmisen kirjoittamaan asioita auki. Vaikea sanoa, miksi juuri nyt ja miksi taas toisinaan ei. Ihmisen sisäinen ääni on mielenkiintoinen härveli. Kertoo meille jatkuvalla syötöllä asioita, mutta koko ajan sitä ei ehdi kuuntelemaan. On kiire jonnekin muualle tai se ääni saattaa hukkua liikenteen meluun, välillä taas muuhun päässä mylläävään ajatukseen.

So sai juuri huomata, että hetkeksi pysähtyessä, se siellä huuteli ajatusta siihen suuntaan, että jaksaako tänä kesänä tuota pyöräilyäkään paljoa harrastaa? Tarkemmin ajatellen, koko aamun jo huudellut, vaikka yritetty painaa villaisella. Alkaako pikkuhiljaa jo kyllästyttää? Niin, mistä tuollainenkin ajatus syntyi? Ei ainakaan omasta päästä. 

Olisiko tuolla sisäisellä äänellä jokin oma tahto? Ikään kuin etukäteen huutelee ja antaa ymmärtää, että kannattaisi kuunnella. Voi olla, että väkisin vääntämiseksi menee, ellei kuuntele. Onhan noita esimerkkejä varmaan itse kullakin, jolloin on tullut tehtyä jotakin sellaista, jossa oma sisäinen ääni ei ole oikein ollut kartalla missä mennään ja pieleen meni. Toisinaan taas ei huomaa mitään riitasointua olevankaan. Ja heti, kun homma oikeilla raiteilla, tuntuu hyvältä.

Nytkin ulkona hieno ilma, lauantai aamupäivä aukeamassa kohta ja aurinko jo odottelee pienen pilven takana. Järki sanoo siis, "laita rullikset jalkaan ja lähde pitkälle rullailukierrokselle sauvomaan". Tähän ei aika riitä normaalisti arkipäivänä.

Silti kaiken tämän ymmärryksen jälkeen sisäinen ääni, ei järki, toitottaa koko ajan, että "juoksu tuntuisi paremmalta. Ei tarvitse keskittyä niin paljoa, ei niin paljoa valmistelua lenkille lähtöä varten, pääset helpommalla". Toki senkin ymmärtää, ettei siinä fyysisesti itse suorituksessa sen helpommalla pääse, päinvastoin.

Järki siihen perään taas huutaa, että Garmin:n km laskuri odottaisi rullailukilometrejä blakkariinsa. Juoksulle noita jo alkaa olemaan ihan mukavasti tälle vuodelle kertynyt.

Niin, siihen väliin, jos tässä So yrittäisi itse saada suunvuoroa, voisi sanoa, että molempia tarvitaan ja tehdään kompromissi. Tänään juoksemaan, huomenna rullailemaan, kelpaisiko?

So huomaa molempien hiljentyneen. Ilmeisesti hyväksyivät tämän selityksen ja vaikenevat sen merkiksi. Alamme siis valmistella aamupäivän juoksulenkkiä.

No, nyt kun annettu juoksua vajaa seitsemän kilometriä ja suihku tehnyt tehtävänsä, pienen purtavan ja levon kera, So huomaa jotakin. Erittäin vaimealla äänellä se järjen ääni sieltä alkaa taas muistuttelemaan, ettei nyt sitten vaan unohtuisi se, aiemmin annettu lupaus huomisesta rullailusta. Vaimennetaan taustalle ja palataan asiaan huomenna. Juurihan tässä ollaan liikenteessä oltu.

Oli muuten aamulla liikkeellä aika paljon kuntoilijoita, lähinnä juoksijoita ja pyöräilijöitä. Tosin muutamilla pyöräilijädaameilla näytti leukaperät saavan jalkoja enemmän liikettä. Niin, no siinähän se maailma paranee samalla, kun kroppakin saa liikettä. So:n havaintojen mukaan, kauniimman sukupuolen kyseessä ollessa, usein onkin vähintään yhtä tärkeää saada mielen huoltoa kuin fyysistäkin rasitusta kaikenlaisissa aktiviteeteissa.

Tuota Ford:n lämmityslaitteen moottorin vastuksen heikkouttakin tuli hölkötellessä mietiskeltyä. Se on kyllä kumma, että miten tuollainenkin isokokoinen vastus voi palaa rikki about puolentoista vuoden välein. Sijainti ilmavirtauskanavassa, parhaan mahdollisen jäähdytyksen takaamiseksi. So kamppaillut saman ongelman kanssa myös Renault:ssa. Siitähän tuon tietää olevan rikki, kun tuuletin toimii vain täysillä tai ei ollenkaan. Ikävä vaihdettava vielä, ollessaan sijoitettuna niin ahtaaseen paikkaan hanttimiehen jalkatilan kärkeen.

Niin, on noissa kaikissa autoissa ilmeisesti ne omat valuvikansa, jotka on vaan hyväksyttävä, jos meinaa yhteiseloa jatkaa. Vähän kuin ihmissuhteissakin. 

Mersussa taas sai vaihtaa lamppuja jatkuvalla syötöllä. Ei ole koko elämän aikana olleissa autoissa palanut lamppuja yhteensäkään yhtä paljon, kuin muutaman vuoden käytössä olleessa Mesessä. Ja noita kärryjä tähän So:nkin elämään sentään on mahtunut ainakin viitisentoista.

Juu, kyllä se vaan näyttää vetävän tuon sisäisen puheen hiljaiseksi, kun reilut parisenkymmentä km antaa jaloille työtä. Renkaiden päällä vietetty nyt tovi ja hiljaista on. Taisi mennä luu kurkkuun tai sitten on vaan tyytyväinen tilanteeseen. Nähtäväksi jää, miten pitkään.

Ansaittu Death:n "Pull the Plug" tähän päälle. Aijai, se on siinä...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti