Olohuoneen ympärimelonta eräänä kesäisenä päivänä...

Jes, kajakki ampuu tänään ulos rannasta. Kastellaan kauden ensimmäiselle reissulle. Kaikki jo laitettu kuntoon ja varusteet pakattu looseihin. Tai, ei kaikki, mutta melkein. Kohta melotaan vehje pihalla olevan auton takaluukkuun. Kyllä se on käsittämätöntä, mikä määrä valmistelua liittyy tuollaiseenkin yhden tai kahden yön melontahommaan. Etelän rannikolle olisi hakeutumassa. Haetaan matkalta mukaan hieman purtavaa. Aijai, siitä se taas lähtee kausi käyntiin…

Jaa, ja siihen perään vielä toinenkin jaa, hieman isommalla huokauksella varustettuna...

Et, kun So pihalla kävi rouvan silmäteriä, noita kukkia kastelemassa, ymmärsi senkin, että +32 astetta on aika paljon lämpöä. Ylipäätään luojan lykky, että muisti mennä kastelemaan. Rouva, kun oli ohjeistanut. Ei varmaan olisi ilman kuumottavia korvia selvinnyt.

Vaikka toisaalta muistaa tuon "Satunnainen ohikulkija: Split 2017" +38 astetta ja vuori. Kyllä se kolmekymmentäkaksikin riittää. Eihän tässä olla tällä kertaa vuorelle kiipeämässä.

Mutta...

Niin pahalta kuin se tuntuukin pettää itselleen ja kajakille antamansa lupaus, joutuu So tässä kohtaa sen tekemään. Ei meinaa millään päästä yli. Kuten biisissäkin sanotaan, "välillä on vaan pakko lentää vastatuuleen". Kyllä So vielä kiipeää tämänkin vuoren yli, ainakin jossakin vaiheessa. Oli sitten järkevää tai ei.

Niin, mihin tässä jäätiinkään. Ai niin, ennen kun tuon vehkeen saa melottua edes pihalla olevan auton kyytiin, ollaan jo suihkukunnossa. Pitää varmaan valita toinen hieman kevyemmän oloinen päivä tähän hommaan. Ja sen, kun jokainen merellä asioita tehnyt ihminen tietää, ettei se mikään läpihuutojuttu ole sekään. Ei se kajakkikaan mikään lelu ole. Siinä voi tulla äkkiä pohja liian lähelle päätä. Turha sinne on pelleilemään mennä.

Kyllä So taitaa meloa ton vehkeen nyt takaisin varastoon... Että, niin sanottu olohuoneen ympäriajo oli ja piippuun juuttui tämä ampuminen.