Split 2017

So on lenkkeillyt ja fillaroinut Kroatian Splitin hienoissa maisemissa kesän helteissä.

Tossu kiertänyt laajoja metsäpaloalueita ja Marjan upeita maisemia.

Kuumimman päivän vaikea lenkki Solinin takana olevan vuoren puoliväliin 17,5 km. Hienot maisemat, näkyi koko Split. Tiukkaa nousua 38 asteen lämmössä. Korkeus merenpinnasta 179 m. Kunto hyvä tässä vaiheessa.

Takaisin juostessa 4 km ennen hotellia iski vatsa kuralle/energiat loppu/uskomaton voimattomuus yhdistelmä päälle. Lisäksi juoma loppui samalla hetkellä. So:n oli pakko jäädä istumaan kadun reunaan, jottei taju lähtisi. Kuin johdatuksesta, kadulla käveli vanha rouva työntäen kottikärryllistä pusseja ja kasseja. Näytti jotain ja tyrkytti paikallisia hedelmiä väsyneelle ohikulkijalle. Aijai, mikä seireeni tuo ikänainen olikaan. Näiden voimalla pääsi taas kävelemään hissukseen eteenpäin.

Hetken kävelyn jälkeen näkyi kuin keitaana erämaassa paikallisen olutmerkin logoilla varustettu aurinkovarjo viereisen kivitalon pihalla. Lisäksi pöytiä ja tuoleja, joten täytyi olla pieni baari. So käveli sisään avoinna olevasta parvekkeen ovesta ja istui pienelle sohvalle yltä päältä hikisenä ja ilmeisen rasittuneen näköisenä. 

Lähes heti perään paikalle porhalsi iloinen keski-ikäinen nainen keittiön puolelta ihmettelemään, mitä saisi olla? Kylmää kolaa, kiitos! Coca-cola tiedustelun jälkeen nainen totesi, ettei sellaista ole, tarjoten kaapista ottamaansa juomasekoitelmaa. Laittoi jääpaloilla varustetun juoman kuntoon ja tarjosi lisäksi keittiöpaperirullaa kasvojen pyyhintään.

Tässä vaiheessa So havaitsi silmät pyyhittyään, edessä olevan kirjahyllyn ja muut tyypilliset yksityiskodin huonekalut. Nainen istuutuikin viereiselle sohvalle ja selitti huonolla englannin kielellä, ettei kyseessä ole ravintola ja että hän asuu siellä. So pahoitteli tilannetta ja yritti saada juoman loppuun heikkokuntoisilla, vapisevilla käsillään. Nainen ei tuntunut olevan moksiskaan, vaan tarjosi toista lasillista väsyneelle ohikulkijalle. Ruhtinaallisten kiitosten jälkeen jaksoikin taas kävellä hieman eteenpäin. Juoksua ei enää voinut ajatellakaan.

Suunta menomatkalla havaitulle, enää parin korttelin päässä sijaitsevalle kaupalle vapisevin jaloin. Kaupan kassalla edellisen asiakkaan maksua odotelleessa muutaman sekunnin ajan, maailma oli pimetä ja mielessä kävi jo, minkälainen tilanne se on, kun sairaalasta heräillään myöhemmin. Luojan lykky, maailma ei vielä pimentynyt ja maksu saatiin hoidettua.

Vielä kaupan pihalla, kivireunan päällä istuessa ja suklaata syödessä joku paikallinen ukkeli lyöttäytyi So:n kylkeen kyselemään kaikenlaista turistilta kyseltävää settiä, kotimaata, yms. ja kertoi omaa tarinaansa So:n mutistessa vastauksia puoliunessa. Siitäkin selvittiin, vaikka samalla ajatuksissa kummitteli, ettei juuri puolustautua jaksa, jos vaikka repun yrittäisi viedä.

Hotellille kuitenkin selvittiin ja myöhemmin illalla vatsakipukin hellitti vatsalääkkeen voimin. Arvoitukseksi jää, mistä pöpö oli peräisin. Reissun juoksut taitavat olla paketissa.

 Upeita uimarantoja ja vanhaa kaupunkia.

 

Mahtava paikka lomailuun.