syvällä, sisällä, usvan takana
sielläkö sinä olet, hämärä hahmo
kuin varjo kuunvalossa, jotenkin vieras
hauras, eleetön
sieluni, rakas, älä vielä mene
sisäinen ääneni, älä karkaa, tule takas
vielä sinua tarvitsen, päivin pysyvin
tänään ja huomenna, matkalla maailmoihin
rauhallinen tunne, seesteinen
kirkas katse, edessä huominen
elämää ohjaa, näytelmää suurta
sieluni ääni, kapellimestarini
tähtipuikkoa heilauttaa, suunta vaihtuu
vielä kertaalleen, elämä keinuu
staccato, terävästi, lyhyesti
sydän viiltää, ohi kiitää
kertausmerkki meni jo, nuottiviivaston paluupaalu tuplapisteineen
montako maalia tässä biisissä on, hei kapellimestari
montako elämässä, ollaanko menossa toiseen vai kolmanteen
jatkammeko loppuun vai kertautuuko vielä
monta lausetta, ihmiselon kysymysmerkkiä
mikä tarve kysyä, miksi olisi selitystä
maan matonen, kysytkö olemassaolosi tärkeyttä
pyydät selitystä, kuljet tietämättä, ontuen onnellisena
onni lienee tietämättömyydessä, kuplassa
laumassa sielu eheytyy, sanotaan
tietämätön laumasielu, sekö se on
onni ja autuus, taivaanranta loputon
sinä hämärä hahmo siis, hauras ääni, eleetön
älä vielä mene, ilman selitystä
halu tietää, tarkoitustamme tarkentaa
paikkaamme kaikkeudessa, isossa mittakaavassa
tarkoitus sekin, josko edes tarkoitusta
kaikki voi olla sattumaa, kauppaa kohtalon
tarkoituksetonta, purposeless
tarkoituksen yleisavain - tarkoituksettomuus
Hienon, syvällisen, lukijan ajattelua avartavan runon So on kirjoittanut, kiitos siitä! Lisäkannatusta pohtivaan runouteen So:lle!
VastaaPoista