Syksyn tullen voi taas
kuulla, kutsun maratonin suulla.
Sanoo Vantaan maraton,
Tikkurila paikkana on.
Urheilukeskus se on tässä,
pidä paikka tämä mielessä.
Maali täällä, lähtö tuolla,
keskuksen toisella puolla.
Numerosi pyykkinarulla odottaa, odottaa oikeaa ottajaa.
Lappu rintaan kiinnitä. Hakaneuloja, lappujen edessä on niitä.
Hetken katsele muuta tarjontaa, on siinä kojua ja tarvikkeita.
Juoksukenkää, lippistä, paitaa ja geelejä, maittavat ne kengän viedessä.
Kohta jo lähtölaukaus kajahtaa, porukka matkaan singahtaa.
Alussa aina ryysistä, pian jo letka tahtoo venyä.
Saapi juosta omaa vauhtia, olla itsensä voittaja.
Ei liikaa hoppuilla, ettei tule noutaja.
Tällä kertaa keli vaikuttaa suopealta, ei sadetta antaa halua.
Hieman tuuli kuitenkin jarruttaa, syksyä meille muistuttaa.
Kautta parin juomapisteen, pöydät ja mukit taakse jää.
Mielessä jo maaliviiva häämöttää.
Huh ja huh, kulkija maalissa huohottaa, sit vaan palkintoa kaulaan sovittamaan.
Ohjattuna huoltopöytien luo, hyvät matkaeväät mukaan tuo.
Monta tuli reissulla selkää vastaan, mahtoikohan kolmisenkymmentä kaikkiaan.
Sehän ihmistä kannustaa, uudelleenkin osallistumaan.
Mukava, leppoisa tapahtuma on meillä tässä, tavataan taas vuoden päästä.
Satunnainen ohikulkija kiittää, palkintojen heinää niittää.
Hyppää auton rattiin ja häviää maisemaan.
Runon muodossa enää tapahtumasta kuulla saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti