Aijai, mitä talvikelejä ihmiselle tarjoiltu viime aikoina. Satunnainen ohikulkija jättänyt viimeiset vuodet suosiolla väliin hiihdon osalta. Ei ole uskaltanut aloittaa parin viikon lumikelien takia, jotka yleensä nopeasti loskaksi muuttuneet.
Tänä talvena kuitenkin jatkuneet jo useita viikkoja upeat kelit ja sehän pakottanut viimein antautumaan latulankkujen vietäväksi.
Ennakko-odotus toki oli, ettei siitä tule mitään pitkän tauon jälkeen. Sormet jäätyvät ja luistelutekniikka täysin penkin alla. Tarjoutui siis tilaisuus miettiä, miten tuo ennakko-odotus kukistetaan ja saadaan miellyttävä kokemus, joka kannustaa jatkamaan.
Apuun tuli ajatus rullaluistintekniikkaharjoituksista kesältä eli luistellaan mahdollisimman paljon ilman sauvoja ja pyritään oikealla jalkatekniikalla saamaan liike aikaan. Sauvat lähinnä lisävaruste, kunhan ensin jalkaosasto toimii.
Osoittautui hyväksi strategiaksi ja homma eteni alun hitaan hakemisen jälkeen mukavasti. Sauvoja käyttöön vain ylämäkien vaatiessa lisätehoja. Tekniikka löytyi ja aurinko näytti valoisaa väylää, hyvällä pinnalla. Sopiva luisto, sekä pieni pehmeys pinnassa antaen painetta potkuun, painon siirtyessä jalalta toiselle. Mahdollisimman pitkä liuku ja uusi potku taas painon siirtyessä toiselle sukselle.
Kokemus pitkästä aikaa hieno ja houkuttaa ladulle uudelleen, mikäli kelit pysyvät tällaisina. Tosin niiden suhteen ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Hiihdon lomassa Euroopan kiristynyt tilanne tuntuu vaikuttavan mieleen ja sekoittaa ajatusta. Niin, mitä sodasta osaisi sanoa ihminen, joka ei itse elä elämäänsä paikan päällä? Kuulostaako eurooppalainen mitenkään modernin ajan ihmiseltä, joka hoitaa asiansa sivistyneesti kommunikoiden ja tietoteknisesti pilvipalveluissa. Tietoliikenne, kun näyttää takkuavan ekana maan kohdatessa ulkoisen uhan.
Mitä sitten konfliktialueen ympärillä olevat maat voivat tehdä asian eteen? Aika vähän ilmeisesti todellisten vahinkojen estämiseksi. Alue voidaan ehtiä moukaroimaan raunioiksi. Hieman samasta asiasta taitaa olla kyse, kuin katutappelussa, mutta isommassa mittakaavassa. Ei siihenkään joka jannu uskalla väliin mennä tilannetta rauhoittelemaan. Toki kaikenlaisilla muilla pakotteilla voidaan tehdä ja on tehtykin riitapukarin asema vaikeaksi.
Ottamatta kantaa tällä hetkellä Ukrainan tilanteeseen, So ihmettelee tuon alueen vetovoimaa kautta aikojen. Internetin ihmeellinen maailma kertoo Ukrainan alueen, ennen 1918 itsenäistymistään, antiikin ajoista lähtien olleen eri vallanpitäjien hallinnassa, milloin Mongolien, milloin Puola-Liettuan, milloin Venäjän. Viimeisimpinä käänteinään taisi olla perustajajäsenenä Neuvostoliittoa rakennettaessa aina lopulliseen itsenäistymiseen yhdeksänkymmentäluvun alkuun asti. Toki vehreää hyvää viljelysmaata kaikki tyynni, josta taitaa parikymmentä prosenttia Euroopan viljavarannoistakin tulla.
Tulee mieleen sekin, miten tuon ison itäisen naapurin toiminta vaikuttaa Suomen asemaan sitten. Se, että meillä on 1300 km yhteistä rajaviivaa, vaikuttaa tottakai turvallisuuspoliittisesti. Entä sitten se, miten tämä tilanne vaikuttaa pitemmällä aikavälillä talouspoliittisesti. Kuinka moni ulkomainen suuryritys on halukas investoimaan Suomeen kiperästi kaivattavia isoja hankkeita, ottaen huomioon arvaamattoman naapurin olemassaolon?
Niin, onneksi meillä on luonto. Päivän lenkille tuli pituutta reilut 16 km. Siitä on hyvä jatkaa. Joka tapauksessa hyvää treeniä kesän rulliskauttakin ajatellen. Sukulaislajit tukevat toisiaan, tekniikka yllättävän samanlaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti