No niin, eletään tammikuun puoliväliä ja Satunnainen ohikulkija on saanut taas juoksumusiikin korviinsa. Oli nimittäin aika, jolloin AirPodsit sanoivat sopimuksen irti parin kilometrin jälkeen. Pakkanen on se sana, jota tuntuivat pelkäävän. Lämpimässä toimivat, mutta jos pakkasilmaa tarjoilee, toinen eli se, jossa mikrofoni kulloinkin on, jättää leikin kesken. Tasan kolme vuotta vanhat ja lähes joka päivä käytössä urheilusuorituksissa tai muissa merkeissä äänikirjan kuuluttajana. Mikrofoni pakotettu välillä toiseen kuulokkeeseen, oletuksena kun oikean puoleisessa on, mutta sama tilanne tulee silloin vastaan vasemmassa napissa.
No nyt joka tapauksessa AirPods neloset ja taas päästään tekniikassakin hieman eteenpäin. Soundit entistäkin hienostuneemmat, diskantit korvia hivelevät ja bassoakin edellistä sukupolvea enemmän tarjolla. Lisäksi pään liikkeen tunnistus eli kun puhelin soi, riittää nyökkäävä liike vastaamiseen tai pään pudistus puhelun kieltämiseen. Personoitua äänenvoimakkuuttakin käyttää, tämä ehkä ominaisuuksista paras. Ympäristön hälinässä osaa lisätä automaattisesti äänenvoimakkuutta ja taas laskiessa tekee samoin äänenvoimakkuudelle. Hieno ominaisuus äänikirjaa kuunnellessa liikenteen äänimaailman vaihtuessa tunnelmasta toiseen.
Eron kyllä huomaa juoksussakin, Helloweenin "This Is Tokyo" soidessa lenkillä korvissa, juoksu kulkee huomattavasti leppoisammin kuin viime aikoina omaa hengitystä kuunnellessa. Akkua viiden kilsan ja vajaa puolituntisen kuuntelun jälkeen, kymmenen asteen pakkasessa, on kulunut täydestä latauksesta about seitsemäänkymmeneen prosenttiin. Se jossa mikrofoni valittuna, kuluttaa enemmän. Näillä mennään varmaan taas seuraavat kolme vuotta.
---
Viime kesä 2025 ajettiin maantiepyörää Continental Grand Prix 5000 renkailla, jotka sinällään aika arvokkaat, mutta eivät vastanneet kuskin ajatusta hyvästä renkaasta. Vierintävastusominaisuuksiltaan erinomainen rengas ja sitä myöten Satunnaisen polkijan nopeudet ennätysluokkaa.
No se, mikä hieman ihmetyttää tämän hintaluokan renkaissa, on kulutuspinnan pehmeys. Useampi pieni hiekanjyvänen porautunut sisälle materiaaliin, lienee jo kiinni pistosuojauskerroksessa asti. Toki nämä pois saadaan pienellä ruuvimeisselin kärjellä koukkien, mutta silti pientä huolta aiheuttaa, jos kivet läpi asti pääsevät ja matkan keskeyttävät.
Niinpä tuleva kesä painellaan menemään Grand Prix 4-Season renkailla, joilla painoa 25 mm leveydellä 230 grammaa. Tällä rengasmallilla on tehty useampi ulkomaanreissu, milloin missäkin tieolosuhteissa, metsäpoluilta soratien kautta aina perusasfalttiin asti. Yhtään rengasrikkoa ei ole näillä reissuilla osunut So:n kohdalle.
Lisäksi, kun kalustohankintoihin lähdettiin, mukaan tarttui muutakin. Viime kesänä nähdyn parin kyljelleen kellahduksen jälkeen tuli mieleen hankkia lisäturvaa siihen asiaan. Ensinnäkin takavaihtajalle uusi korvake, vanhan pariin kertaan oikaistun tilalle. Sen lisäksi takakiekon akselin, vaihtajan puoleisen mutterin tilalle akselikierteellä varustettu 8 cm tappi, jonka pitäisi estää vaihtajan osuminen maahan mahdollisessa kyljelleen kellahdustilanteessa. Eikä ketjuakaan ole vaihdettu miesmuistiin. Taisi viimeksi tapahtua voimansiirron uusinnan yhteydessä viisi vuotta sitten, joten uusitaan sekin samalla. Palataan näihin asennusten merkeissä tulevissa postauksissa kevään aikana.
---
"Show Me How to Die" Battle Beastin kaikuessa korvissa Satunnainen ohikulkija tuntee tammikuun loppupuoliskolla juosseensa hieman liikaa. Tämä tunne on tyypillisesti tullut vastaan noin kerran vuodessa. Senhän tietää siitä, ettei juoksu tai rullaluistelu, joskus fillarointikin, oikein meinaa maistua. Kuin jäitä polttelisi ja tekisi mieli kesken leikki lopettaa. Noh, johan tuota juoksua on kuutisenkymmentä kilsaa tähän vuoden alkuun ehtinyt kertyä.
Toinen hyvä keino havaita liiallinen tekeminen on tarkkailla sykettä, se kun melko nopeasti kertoo kehon tilan. Tyypillisesti lenkillä hieman ennen ensimmäisen kilometrin tultua täyteen, juoksussa vaikea vaihe, joka menee ohi melko pian, kunhan jatkaa juoksua. Sitä vastoin kehon ollessa tilassa, jossa liikuntaa on saatu hieman liikaa, syke korkealla ja vaikea olo jatkuu aina kolmeen kilometriin asti. Kuten tämänkin lenkin tiimoilta tuli havaittua, vasta neljännen kilsan alkaessa, päästiin normaaliin rentoon ja leppoisaan juoksutunnelmaan, jossa ajatus lentää, eikä ole koko ajan kiinni itse juoksussa.
No mitä nyt sitten, tarkoittaa paria lepopäivää lisää juoksujen väliin tulevan parin viikon ajan. Jos oikein kovasti tekee mieli jotakin kuitenkin tehdä, voi laitella painotreeniä yläkropalle välipäivinä. Sitähän voi aina tehdä, vaikka jaloille talvilepoa enemmän antaakin. Niin, olihan sitä tehty ennen tätä viimeistä lenkkiäkin, joten sekin oman lisärasituksensa lienee keholle antanut ja sitä kautta juoksutunteen laimentanut.
Ja sekin, että kuukauden päästä So kohtaa ensimmäisen talvijuoksutapahtumansa. Sitäkin silmällä pitäen, täytyy keho saada taas myötämieliseksi ja antaa riittävästi taukoa ennen tapahtumaa. Tyypillisesti vähintään neljä päivää lepoa, saa juoksunälän kasvamaan ja tehot ulos kisassa antamaan.
Kahdestoista talvikausi Xtiro nastalenkkareilla ajossa ja vasta nyt ekaa kertaa pääsevät kisatunnelmia maistelemaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti