Satunnainen ohikulkija: Polkupyörällä Helsinki-Travemunde-Gdansk-Tukholma-Helsinki 2019

16.6. - 21.6. (Helsinki - Saksa, Greifswald), OSA1

22.6. - 28.6. (Puola, Miedzyzdrone - Sopot), OSA2
29.6. - 4.7. (Gdansk - Helsinki), OSA3

Matkapäiväkirja jatkaa... OSA 2

La 22.6. Tänään 90 km Puolaan, Miedzyzdrone nimiselle paikkakunnalle campingiin. Matka oli vaikea ja hidas. Lähinnä Saksan puolella olevien pyöräteiden takia. Toki niitä mukava ajella, kun ei tarvitse keskittyä takana tuleviin autoihin, mutta ovat hitaita. Päivän tinki oli liikaa ja alkaa jo riittää tämä pyöräily. Huomenna 75 km. Toivottavasti vähän helpompi.

Matkalla ihan uskomattomia rantoja ja kaikkea mitä niihin liittyy, kioskit, kahvilat, myyntikojut ja hotellit. Kuin paratiisissa ajelisi. Puolan rajanylitystä So ei edes huomannut, kun rantaa pitkin kulkevaa pyörä-/kävelytietä ajeli. Yksi lossiylityskin tähän päivään tarvittiin. Puolassa paikkakunnalla Miedzyzdrone taas aivan upeat rannat iltakävelyllä.

Saksan ja Puolan rajalla oli ihan järjettömän kokoisia puita. Näille olisi turha mennä esittelemään So:n ruotsalaista Huskun moottorisahaa 12,5 tuuman laipalla. Nauraisivat varmaan puut itsensä kuoliaiksi ennen kuin saisi saahaa käyntiin. Tammea kaiketi. Kaadettuja puita pinossa ja ainakin metrin halkaisija isoimmissa.

Kyllä tähänkin iltaan taas saatiin huumoria. Nyt onkin sit sellanen kaveri vieressä et puhutaan elämää suuremmasta teltan pystytyksestä. Heitti ensin herjaa puhelimessa ja valokuvasi autoaan. Nyt illan tullen pystyttää telttaa ja hakkaa normaalilla vasaralla kiiloja maahan. Taitaa tehdä pysyvämpää rakennusta.
Melkein tunti mennyt ja nyt homma taitaa olla lopuillaan. Jaa, ei vielä. Homman jälkeen alkoi surraamaan rikkaimuri😀💪 Jes, on se hyvä.

Vessakäynnillä tuli havaittua sisälle kannetut retkipöydät ja tuolit. Pedantti kaveri ilmeisesti.
Melkein aina tuulee lounaasta, mutta huomiselle luvataankin koilistuulta. Nice, on se hienoo toi vastatuuli...

Su 23.6. Tänään taas vaikea päivä. Ei autojen takia, vaan jonkin lienee toisen maailmansodan aikaisen tien vuoksi. Ensin matka ihan ok ja hyvät vauhdit. Sitten 15 km ennen maalia muuttui keskellä aarniometsää kulkevaksi pyöräilijöille tarkoitetuksi metrin suikaleista rakennetuksi betonitieksi, Hitlerin aikaisia taitavat olla. Voi vaan arvailla So:n kommentteja tilanteelle. Töyssy joka metrin välein ja muutenkin oli jo takalisto valmis tälle päivälle.

No, juuri kun tätä tietä oli manattu, niin homma muuttuikin mukulakiveksi. Eli paljon pahempaa vielä ja mateluvauhdit. Tätä lystiä jatkuikin sitten kilometritolkulla. Vihdoin viimein, ah niin ihanalle hiekkatielle. 😀

Siitä sitten ensimmäisen flopin kautta Rogowon leirintäalueelle. Kilometrejä tuli siis 80, joka kyllä riittää kärryn kanssa. Sinällään hieno matka. Paikalliset kylät ja hiekkarannat kuin suoraan etelän lomakohteista. Kojua ja ravintolaa riittää.

Onneksi matkassa oli eilisen leirintäalueen naapurin tekemiset mielessä. Jo toiseen kertaan oli nauruun kuoleminen hilkulla tällä reissulla.
Paikallinen kuppila Rogowon leirintäalueen vieressä tarjosi maittavan hampurilaisen salaattitäytteillä illan päätteeksi. Aijai kun maistui.

Matkalla oli yksi bunkkeri, joka jäi valitettavasti kuvaamatta. Sodan aikaisia tähystystorneja rannalla myös ja valtavia puita edelleen.

Tänään oli kova sivu- ja vastatuuli. Huomiselle luvataan samaa. Lämmöt molemmille päiville +22 astetta, joten ilman paitaa meni tämäkin päivä suurelta osin. Keskiviikolle povaavat +33 astetta, katsotaan miten käy.

Taidetaan olla kohta matkan puolivälissä. On se Itä-meri hieno!

Illalla matkailuautonaapuri vaimoineen kertoi olevansa kotoisin Alankomaista. Kaveri sanoi pyöräilleensä paljonkin ennen, mutta sitten alkoivat jalkavaivat. Harmi, tarmokkaan näköinen heppu, vaikka jo vähän iäkkäämpi. Hyvän näköistä, matkailuauton takana kulkevaa, sähköpyöräkalustoa käyttävät. Näillä kun kuulemma pääsevät hyvin hoitamaan kauppareissun jalkavaivoista huolimatta.

Ma 24.6. Huomenta, kello olis 06:27 ja paikallinen houho huohottanut jo tuntikaupalla korvaan. Kyyhky taitaa olla. Vessarintamallakin alkaa olla jo kohinaa. Matkalla jo 08:14.

Tänään tulikin hyvää settiä jo heti aamulla. Pienen paikkakunnan läpi ajettaessa tie oli tehty betonilaatoista. Fillareille onneksi oma pyörätie sivulla. Juuri kun mielessä oli ollut huono tienpinta, niin äijä rymisteli menemään kuorma-autolla kyseistä betonipeltoa hirveällä vauhdilla. Kuorma-auton renkaat pomppivat kuin missäkin trampoliinilla ja meteli sen mukainen. Vieressä oli jotakin hotellia ja muuta kojua, joissa ihmiset katselivat suut ammollaan äijän tekemistä kahdeksan jälkeen aamulla.

Tänään Koszalin. Päivän lenkki oli erityisen vaikea. Ensimmäinen 30 km upeita rantapolkuja, joissa maisemat kuin paratiisissa. Sen jälkeen siirtyminen päätien varteen ei ollut mieluisa. Autoilla kovat vauhdit ja reunaviivan ulkopuolella ei asfalttia yhtään. Siitä heti pois, kun oli mahdollista siirtyä pienemmälle tielle. Niin ja olihan siinä välillä perinteinen heinäpeltosekoilukin. Kartan mukaan tie kulki, mutta todellisuus olikin heinäpelto, jossa kärrypolku. Meinasi usko loppua kesken, mutta loppujen lopuksi asfalttiakin taas löytyi. Viimeiset 20 km pikku- ja pyöräteitä. Kaikkiaan kilometrejä sekoilujen kanssa tuli yli 80. Nyt onneksi välillä hotelliyö. Huomenna hakeudutaan taas rannan tuntumaan.

Illalla Koszalin:n hotelli, joka olikin upea apartment kaikilla mahdollisilla herkuilla 29 €. Jalat olivat siinä kunnossa, että oli hyvä päästä pitkälleen kunnon sänkyyn ja heittää Ylen Puhe ja Jari Sarasvuo päälle. Valitettavasti Ali Show:ta ei ole saataville tälle vuodelle, harmi.

Täällä Puolassakin elokuvien äänet on dupattu, mutta niin, että ensin tulee alkuperäinen englannin kielinen puhe ja heti perään Puolan kielellä. Ei siis tekstejä ollenkaan. Melkoista sekasoppaa on.
Huomenna kohti Utskaa 83 km. Rantaa pitkin niin paljon kuin mahdollista.

Illan päätteeksi Ylen Puheelta Homo Religiosus tarjoili mielenkiintoista materiaalia. Ja noi tolkuttoman kokoiset puut vaan jatkuvat täälläkin. Juomapullo puun juurella kertoo mittasuhteen. 😀

Ti 25.6. Nyt onkin sitten sellainen mörskä camping Ustka:ssa, että oksat pois. Kaikki paikat rempallaan, pihat sekaisin, ei toimi vessat kunnolla, joutui ottamaan pimeän suihkun ja vielä suihkun liukuovessakin ammottava reikä. Viereisillä tonteilla valkoisia, isoja loistohotelleja.

Respan äijä silti erittäin tärkeän oloinen, tutki passista venäjä viisuminkin. 😀 Niin, Ladan hinnalla ei saa Mersua. Kaikessa karuudessaan on tämäkin mielenkiintoinen kokemus.

Matka sinällään oli erikoinen ja taas tuntuu olleen entisiä vaikeampi. Ensin kaupungista ulos väärään suuntaan. Jostakin syystä Sygic näytti menosuunnan päinvastoin, siis katse olikin taakse päin. Eli jotain 5 km tuli siitä kierroksesta ennen tilanteen tajuamista. Sitten takaisin kaupungin läpi ja siitä ulos ok.

Pian kuitenkin alkoi iso tie ja sen välttely johti jonnekin metsikköön rakennettuun maastopyöräalueeseen, joka muuttui sittemmin kärrypoluksi ja sen jälkeen traktorin ajettavaksi metsätieksi.

Metsäkonekin teki hommia ja kuski katselikin H. Moilasen näköisenä So:n taluttaessa 8 bar paineilla varustettua ajopeliään isossa metsässä. Onneksi viimein tuli vastaan rei'itetyistä betonilaatoista tehty tie, joka vei ulos metsästä hyvien tankotärinöiden saattelemana. Varmaan kaikille selvää manauksen määrä tälläkin erikoiskokeella...

Siitä sitten pyöräteitä pitkät pätkät. Tällä reissulla on tullut ajettua pyörätietä muutenkin normaalia enemmän, koska niitä on ollut saatavilla. Sekä Saksassa, että Puolassa paljon Suomalaisen kevyen liikenteen väylän mittapuulla, puolikkaan levyisiä pyöräteitä. Mutta ovat todella sileitä ja hyvässä kunnossa.

Ovat suurimmaksi osaksi EU rahoituksella rakennettuja. On se vaan hyvä, että tulee näitäkin käytettyä, kun Suomikin niitä rahojaan sinne EU maksuihin työntää.

Sitten viimeinen 40 km huonokuntoista tietä, jossa nopeusrajoitus 70 km/h, mutta vaikutti vauhdit satasen pintaa olevan. Lisäksi tietyötä koko loppumatka, jossa joutui tykittämään tosissaan, jotta pysyi liikennevalo-ohjauksen mukaan vuoron perään kulkevien autojen vauhdissa. Pisti meinaan vähän puhaltamaan.

Innokkaimmat rekat tulivat jo vastaan ennen kun pääsi loppuun eli pakottivat soralle taluttamaan yhdistelmää isomman oikeudella... No työpaikallahan kannattaakin hosua sorarekkojen kanssa, että sen leipänsä saa... Niin ja mitäs me lomalaiset mistään mitään tiedämme.

Illalla vielä rantakierros kävellen. Menee hermot noiden matkalla mukana olevien tavallisten kenkien kanssa, kun rakkolaastarit jo molemmissa pikkuvarpaissa ja edelleen kävely vaikeaa. Olisi varmaan parasta jättää tän campingin roskiin moiset vekottimet.

Kaiken huipuksi illan päätteeksi oikea sisäreisi meinasi alkaa krampata. Tai siis alkoikin, mutta meni onneksi ohi hieronnalla, kohoasennolla ja nesteytyksellä. Näin kuumana päivänä +29 astetta, pitäisi juoda paljon enemmän, vaikka So:n mielestä sitäkin tehty tarpeeksi. Sinällään pelottava tilanne miettiä, että mitä nyt tehdään? Odotanko vai soitanko johonkin hätänumeroon?

Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Eli täytyy sanoa hienoksi asiaksi se, ettei ainoatakaan hyttystä ole näkynyt tällä matkalla. Nytkin teltan luukku täysin auki, eikä ininän ininää. Taitaa olla hyttystenkin pieni pää sekaisin tässä lämmössä.

Ja vielä sellainenkin täytyy sanoa, että telttapaikka oli täynnä muurahaisia. Onneksi sattui olemaan Suomalaista OFF:n suihketta mukana, jolla sai demilitarisoitua taltan alueen.

Ke 26.6. Huomenta taas! Kello olis 07:45 ja kämppä eli teltta alkaa lämmetä siihen malliin, että on syytä ulostautua pian, vaikka puiden varjossa onkin. Jalat tuntuvat olevan taas kunnossa. Aika jumissa tosin on paikat.

Linnut pitivät melkoista elämää koko yön. Viereiset teltat mykkiä vielä. Foreca lupaa +28 astetta tälle päivälle, mutta campingin mittari näyttää jo nyt +29. Foreca lienee ulalla. Sen kyllä tuntee. Edetään hissukseen muiden nukkuessa.

Aijai, kun Laciate Swieze 2 % maito maistuu näin aamulla. Kohta tien päälle...

Jaaha, nyt olikin sit sellanen päivä, et tuli tutustuttua paikallisen koiruuden kanssa. Äkkäs So:n menopelin ja lähti juoksemaan maatalon pihalta kytkemättömänä kuola suunpielestä lentäen. Tie oli niin huonossa kunnossa, ettei voinut oikein alkaa tykitelläkään.

Koira saavutti menijän ja toivotteli hyvät matkat luokkaa kilometrin verran haukkuen pataluhaksi menijän vierellä. Koko ajan sai pelätä, että koska käy nilkkaan kiinni. Joku sekarotuinen otus taitaa olla. Vihdoin viimein jäi onneksi taakse räksöttämään.

Homman jälkeen olikin olo valmis pieneen taukoon ja syvään hengittämiseen tässä +34 asteen helteessä. Pisti meinaan taas hieman puhaltamaan. Valitettavasti kuvaa tapauksesta ei saatu pääroolin esittäjän agressiivisuuden takia!

Sitä ennen oli menty jo monta kilometriä hiekkatietä, jonka pituudesta ei mitään tietoa etukäteen. On se vaan hienoa, miten kalusto kestää tällaista menoa. Välillä mukulakiveä ja välillä löysää hiekkatietä. Maastopyörälle luulisi kuuluvan.

Mutta joku raja se on So:nkin kestävyydellä. Nyt se on tullut vastaan ja pitää jättää Chlapowo:n kierros väliin. Pää jo tarpeeksi auringon polttama ja paarmojen haakkaama. Onneksi on olemassa sentään kypärä. Et alkaa meinaan tosiaan riittää tämä polkeminen ja koirien rienaamien.

Sinällään oli ehkä matkan tärkein kohde, hieno, kymmeniä kilometrejä jatkuva kapea niemi. Harmi jättää väliin. Mutta tossa tien päällä peräkärryn kanssa ei paljoa naurata, kun voimat lopussa. Tekee mieli mennä päämäärään niin pian kuin mahdollista. On tämäkin touhua.

Matkalla taukopaikalla kukko krääkäisi 30 sek välein jotakin sellaista mitä ei hevillä unohda. On se vaan uskomattoman kova ja ärsyttävä ääni mikä tuollaisestakin elukasta lähtee. Onnea ja jaksamista tuon talon omistajille!

Autoilijat ihan pihalla nopeusrajoitusten suhteen. Ajetaan tilanteesta riippumatta tuhatta ja sataa. Tuntuvat tulevan kohti kuin ohjus edestä ja takaa, mut minkäs teet. Ei se Koszalin:n äijä turhaan varoittanut ”kreiseistä” kuskeista.

Hyvää ohjelmaa Yle Puheelta taas illalla. Ainoatakaan hyttystä ei ole näkynyt tällä matkalla.
Ollaan siis nyt paikkakunnalla Wicko Puolassa. Erittäin hieno omakotitalon yläkerta omassa käytössä ja piha kultakala-altaineen matkalaiselle. Ai jai sentään...

To 27.6. Tänään vain reilu 20 km ja jalkojen lepuutusta. Matka naurettavan helppo, koko matka pyörätietä isomman tien vierellä. Täällä ei ole satanut vieläkään kertaakaan. Tänään oli eka pilvinen päivä, mutta ei satanut ennusteesta poiketen. Lämmöt kuitenkin +20. Sunnuntaille lupailevat taas +34.

Puolalaiset vaikuttavat lämpimiltä ja avoimilta ihmisiltä. Kaupassakin So:ta tultiin kättelemään ja kyseltiin matkasuunnitelmia. Kuinka moni ihminen tervehtii yleisesti muita tullessaan kauppaan Suomessa? Täällä se on normaali tapa pienissä kaupoissa.

Tälläkin pienellä pätkällä useampi kukko onnistui venyttelemään äänihuuliaan rajusti So:n kuuloetäisyydellä. Aika iso otus on läheltä katsottuna. Ei ihme, että ääntääkin piisaa. Jo reissun toinen sekopäinen koira tuli perässä hetken aikaa, mutta jäi nopeasti taakse. Muut vaan riehuvat pihoilla, kun eivät lähemmäksi pääse. Kyllä ne nyt sitten ovat taas kiinnostuneita So:n menopelistä. Aijai sentään...

Kauppareissulla iltapäivällä tuli pientä tihkusadetta. Tämä Lebork:n hotelliäijä tuntuu olevan tarmokasta sorttia. Koko ajan liikkeessä ja juoksee ylös/alas tätä rakennusta kaksi porrasta kerrallaan. Ei meinaa millään pysyä perässä. Pitää alakerrassa kalastustarvikekauppaa. Asuu itse keskikerroksessa ja vuokraa kolmea huonetta ylimmässä kerroksessa. Huh, huh, kyllä ihmisillä riittää energiaa. No nyt se ovikello tai tunnistin taas kilkattaa asiakkaan tultua, et äijä tietää syöksyä alakertaan.

Myöhemmin illan aikana riitti uskomattoman mielenkiintoista seurattavaa majapaikan ikkunasta, vaikka tuo koirien jatkuva haukunta paikassa kuin paikassa alkaa pikku hiljaa riittääkin. Kaikilla ikkunat täysillä auki ja musiikit soi. Melkoinen kakofonia. Siihen päälle vielä autojen torvet. Vielä klo 22:00 aikaan tankkiauto tyhjensi jotakin kovasti vastapäisen kerrostalon alakerrasta ja sen jyminän viimein loputtua lasten äänet täyttivät tärykalvot, huh, huh.

Huomenna Sopotin hiekkarannoille, Gdanskin ja Gdynian välissä olevalle alueelle. Samalla pitää heittää kengät ensimmäiseen roskikseen, mikä tulee vastaan. Pikkuvarpaat heti riekaleina, jos jalkaan laittaa. Ei niitä oikein viittis huoneeseenkaan jättää. Saattaa Lebork:n äijä vielä soitella perään...

Pe 28.6. Eilen illalla taas nauruun kuolemisen pelko oli todellinen seuratessa paikallisten tekemistä. Mutta nyt onkin sitten sellasta ylä- ja alamäkeä, että oksat pois. Ei ole tällaisia ennen nähty. Slaaki todella lähellä mäen päälle tultaessa. Pää litimärkä ja pakko huohottaa. Alamäessä taas vauhti tuppaa kasvamaan niin kovaksi, ettei voi antaa mennä täysillä tiessä olevien yllätysten takia.
Tässä taukopaikalla muuten taas kotkottaa kovasti puskan takana. Kukon krääkäisyä ei vielä ole kuulunut.

Puolimatkan jälkeen saldo olisi parisenkymmentä seonnutta koiraa, joista kaksi villaohjusta lähti ampumaan perään yhden talon pihalta. Onni onnettomuudessa oli, että tie oli hyvä ja sai pidettyä vauhdit kohillaan. Eivät saaneet kiinni, huh, huh. Ei sitä ihminen voi ymmärtää, mikä tossa peräkärryssä niin paljon viehättää.

No niin, vihdoin perillä. Sopotin aurinko kutsuu tutustumaan rantapromenaadille, joka kulkeekin leirintäalueen ohi.

Jaa niin, kyllä se kanojen kotkotus tiesi, että kukkokin siellä on, eli ei niin paljon kotkotusta, ettei komennustakin. Tällä kaverilla olikin yllättäen saundi masentuneen laimea ja ote koko hommaan erittäin veltto, verrattuna edelliseen vinguttajaan. Taisi olla kukkoparka jo ehtoopuolella.
Loppumatkalla koiria taas, mutta ei niin sekopäisiä.

Viimeinen 5 km olikin todellista syöksymistä loivaa alas viettävää kohtalaisen ison oloista tietä. Yhdistelmä meni täydellä höyryllä ja autot heittivät pienempää vaihdetta silmään, kun uskalsivat lähteä ohittamaan. Tosin vauhti oli niin kova, ettei niillä tuntunut olevan niin kova kiire ohitukseen. Siinä kohdassa tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että mitä tapahtuisi, jos eturengas hajoaisi tällaisella hetkellä. No ei se takarenkaan kanssa juhlaa olisi.

Illalla isossa leirintäalueessa, jossa meteli totutun mukainen. Bändi soittaa tuolla jossakin kovaäänisesti, viereisessä teltassa pihalla soi omat musiikit, ja toisessa viereisessä asuntoauto-telttayhdistelmässä ensin tolkuton bassojytke heitä miellyttävää musiikkia. Sitten paikalle pyyhälsi rajusti kaasutellut kaksikko maastoautollaan, jotka liittyivät samaan seuraan. Vaikea ymmärtää missä kaikki yöpyvät. Samoin se, että mihin tuo kaikki ääni maailmassa mahtuu. Onneksi avaruudessa on tilaan äänelle. Lienee turhaa ottaa telttailuun tarkoitettua Blaupunkt:n miniradiota esiin.

Illalla promenadi osoittautui hienoksi paikaksi tämäkin, mutta ei vedä vertoja Saksan ja Puolan rajarannikolla jo nähtyihin paratiisimaisiin näkymiin. Tuossa kulkee kävelytien lisäksi pyörätie punaisella asfaltilla. Siinä kova liikenne ja pitää varoa, ettei astu kenenkään eteen.