22.6. - 28.6. (Puola, Miedzyzdrone - Sopot), OSA2
29.6. - 4.7. (Gdansk - Helsinki), OSA3
29.6. - 4.7. (Gdansk - Helsinki), OSA3
Matkapäiväkirja jatkaa... OSA 3
La 29.6. Mnjaaha, kello olis 07:35. Kyyhkyhouhot huohottaneet ja auton ovet paukkuneet jo jonkin aikaa. Aika tuulinen ilma +19.
Eilen kaupassa oli suomalainen perhe. Teltan aamupalakattaukseen kuuluu eilen lämpimänä Zabka:sta ostettua sämpylää, Bakoma Twist jogurttia ja Tymbark Brzoskwinia mehua. Naapurivaunun ja samoin teltan porukka tuntuu kovin vaitonaiselta eiliseen elämään verrattuna. Tänään ei ole kiire minnekään. Gdansk odottaa tossa kivenheiton päässä 20 km...
Jaa, nyt Gdanskissa ollessa tuntuu aamuinen ajatus helposta päivästä hauskalta. Kyllä se taas veronsa vaati. Ensin toki hienoa rantapromenaadia. Sitten hienoja pyöräteitä. Välissä tosin yksi teollisuusaluesekoilu ja vasta lopussa odotti päivän suola.
Gdanskin hienon ytimen läpi ok ja sitten tie leirintäalueelle olikin tietyön alla kilometritolkulla. Kovaa sekoilua kerrostalojen pihoilla, kiihdyttelyä autojen välissä ja yksi bussikin pääsi käyttämään äänitorvea. Tätä samaa olisi tarkoitus käyttää huomenna Gdanskin kiertelyyn, niin sanottuna lepopäivänä siis. Lisäksi mielessä Polferries lautalle meno samaa sekoilureittiä, jolloin ei välttämättä ole aikaa käytettävissä rajattomasti. Pakko pysähtyä pitämään taukoa, vetämään henkeä ja miettiä tilannetta vähän tarkemmin.
Noni, valinta oli halpa hostelli lähempänä keskustaa ja satamaa. Samaa tietyöreittiä takaisin majapaikkaan. Gdanskissa tuntuu olevan kova pyöräilyliikenne. Omituinen tunne, kun pitääkin varoa polkupyöriä, eikä autoja. Pyöräilijöitäkin, kun on monenlaisia. Niin ja valtavan kokoisia kerrostaloja täällä on, osa hienoiksi maalattuja.
Hotelli, ah...
No nyt joku äijä heitti kolme kovaa jyrähdystä tossa oven takana käytävällä. Toivottavasti ainakin äijä. Kyllä näillä reissuilla huomaa, että jonkinlainen eläin se ihminenkin on. Vastapäinen ovi vie tosin hostellin kyökkiin. Ettei vaan äijä olis päräytellyt menenään keittiöreissulla.
Keskustassa kuuli liian paljon suomen kieltä. Lämmöt +24.
Kävelykengät piti jättää Lebork:n äijälle rakkojen takia. Näytti nakkaavan suoraan roskiin, So:n lähtiessä. Melkein bränikät Cittarin kengät. Luuli varmaan joiksikin silsapesäkkeiksi, kun selitin, että aiheuttavat jalkoihin ongelmia, mutta en sitten millään muistanut ”rakko” sanaa englanniksi. Nyt onkin sitten ”tänka på”, millä liikutaan ilman jalkineita jatkossa. Edes crocseja ei myydä missään. Nämä paikalliset kaupat ovat muutenkin niin pieniä räppänöitä, että hyvä kun mahtuu yksi ihminen kerrallaan liikkumaan sisällä. Käsittämätöntä, että tällaisella systeemillä on pärjätty. Edes Suomen pienin K-Market ei jää kakkoseksi.
Loppuilta hotellissa. Fillarikengillä pieni kierros, koska tosiaan toiset kengät jäivät Lebork:n äijälle. Fillari haluttiin respan viereen aulaan. Toivotaan, että pysyy siellä. Jotkut kevyet kengät olisi hyvä saada jostain.
Tässä matkatessaan ja telkkaria seuratessaan sen ymmärtää, kuinka pieni jonkin maan sisäinen musiikkiartisti on. Artisti on tunnettu vain siellä missä vaikuttaa. Jos bändi haluaa tunnetuksi, pitää liikkua jatkuvasti paikasta toiseen. Kuten bändit tekevätkin. Tietenkin nykyisin on Spotify:n kaltaiset mediat saatavilla, jotka tuovat musiikkia ensin kuulolle. Bändit tulevat perässä lunastamaan lupauksen.
Su 30.6. Nauruun kuoleminen on ollut taas todella lähellä. Tässä talossa nimittäin mäiskitään ovia.😂 Ovien mäiskiminen on ihan käsittämättömällä tasolla. Homma toimii samoin kuin koirilla haukunta. Yksi lyö ensin oman ovensa ja heti perään moni muukin innostuu jyskäämään omaa oveaan.
Aamupalaksi Knorrin Danie Puree valmisruoka. Vaatii vain kuuman veden. Kyytipojaksi sämpylää ja Hochlandin szynka eli kinkkujuustoa. Erikoinen juustoyhdistelmä, mutta ei hassumpi. Pieniä kinkunpaloja juuston seassa. Tulee koko paketti kerralla. Ettei vaan menisi väärään kurkkuun oven paukahtaessa juuri samaan aikaan...
Lämpöä +23 ja tälle päivälle lupaavat +31. Nyt onkin sitten seuraava ”tänka på”. Sygic näyttää Polferries lautan lähtösatamaksi suunnilleen saman kohdan kuin Google Maps, mutta joen eri puolella.
Toiselle puolelle vaihtaminen vaatii noin 20 km ajoa, keskustan vanhan kaupungin kautta siltoineen ja muine hidasteineen. Tästä Googlen ehdottamaan paikkaan tulee 12 km. Toi Googlen paikka joen länsirannalla näyttää kuvissa lupaavammalta. Ei kai se auta muuta kuin ajella varmistamaan tilanne paikan päälle heti huomenna hostellista lähdön jälkeen.
Soitto ensin puolalaiseen Polferries infoon. Se ei vastannut. Sit ruotsalaiseen, jossa eivät osanneet sanoa. Alkoivat selvittämään ja lupasivat soitella tai laittaa sähköpostilla tiedon. Tällaisella tavalla reissatessa törmää koko ajan ihan käsittämättömiin ongelmiin, joita ei tule muuten edes mieleen.
No niin, Gdanskin vanha kaupunki nähty ja taas suihkun jälkeen tilanne rauhallinen. Unohtamatta tosin tota ovien mäiskettä, joka kuuluu jatkuvan entistä hurjempana.
Kyllä täytyy sanoa, että on ne vaan kaikissa Euroopan kaupungeissa hyvin saman tapaisia noi ”vanhat kaupungit”. Tässäkin kirkkoja, vanhoja taloja ja mukulakiveä. Tyypilliseen tapaan taas ihmismassat matelivat kameroineen +31 asteen auringon alla, ahtailla sokkeloisilla kaduilla kuin eksyneet kuulat labyrintissa. Suomenkieltä kuului ihan liian paljon. Majapaikka Stacja hostel kolmen kilometrin päässä ytimestä. Ja sekin vielä tuli mieleen, että tosi suppeaksi jää käsitys kaupungista, saati maasta jos tulee esimerkiksi lentäen maahan ja sitten taksilla hotellille vanhaan kaupunkiin.
Yksi asia on ainakin käynyt selväksi. Kaikilla elävillä on koko ajan huoli jostakin asiasta. Kukoilla oli kanojen paimentamista ja äänen virittämistä kohilleen. Koirilla varsinkin kova huoli, ettei So tule liian lähelle. So:lla omat murheet eteenpäin pääsemiseksi. Sitä helposti unohtaa nämä elämän perus reaaliteetit kaupungissa häärätessään paikoillaan, urbaanissa ympäristössä. On se melkoista...
Ma 1.7. Mnjaa kello olis 06:26. Mölinät pihalla saavat heräämään. Lisäksi ovet paukkuvat jo vimmatusti. Tämänkin huoneen ovenkahvasta puuttuu pari ruuvia ja kahva toimii, kun varovasti käyttää. Taitaa olla sama tilanne kaikissa kahvoissa jatkuvan mäiskinnän tuloksena.
Täällä on myös erittäin hyviä pötkötyynyjä. Sopivat just kainaloon ja polvien väliin. Fillarikin näyttää olevan respassa tallessa. Joku tietyöauto jäi tohon ikkunan alle nyt jymisemään ja vasaran paukettakin tyrkkää, niin et tämä yö taisi olla sit taas tässä. Täällä olis taas Knorrin Danie Makaron polognese, Bakoman Twist, sämpylää ja Laciate Swieze 2% maitoa tarjolla.
Nyt tämä ovien mäiskiminen alkaa riittää. Onneksi tänään pääsee täältä pois. Tässä kahden vuorokauden aikana on tullut kuulluksi jo enemmän oven pauketta kuin koko tähänastisen elämän aikana yhteensä. Kaiken huipuksi vessan lämpöpatteri meinasi kiivetä selkään. Oli nousta paniikki, kun pyyhkeen kuivatukseen tarkoitettu lämpöpatteri alkoi kaatua päälle tässä ovien mäiskeessä, kesken vesien heiton. Saatiin onneksi nopealla vessapaperivirityksellä pysymään seinässä, huh. Siinä sitä olisikin ollut vesivahinkoa kerrakseen noiden kuparisten vesiputkien vääntyessä poikki. Huh, huh, on tääkin taas sellasta, et oksat pois ja äkkiä äijä pois paikalta...
Ei se hiivatin Google Maps mitään tiennyt, eikä Polferries:ään koskaan palannut asiaan. Olisi pitänyt mennä vaan alkuperäisellä suunnitelmalla Sygic:n mukaan.
Polkemista 12 km ensin satamaan ja äijä totes, et Nynäshamn:iin lähtevä laiva on joen toisella puolella. Kyllä vähän veti hiljaiseksi. Sitten takaisin, mutta ei enää neljättä kertaa vanhaan kaupunkiin kiitos, vaan kierros koko kaupungin ympäri pyöräteitä.
Viimein takaisin lähtöpaikassa ja kilometrejä takana reilut 25 km. Siitä sitten 7 km oikeaan satamaan saman joen toiselle puolelle. On tää koko Gdansk sellaista jokisuistoa, et koko ajan pitää olla jonkin sillan vankina.
Vielä ehti katsastaa läpi Gdanskin Westerplatte:n tässä odotellessa. Paikka, jossa toisen maailmansodan ensimmäisen taistelun sanotaan käydyn. Erittäin mielenkiintoista aluetta.
Kohta pitäisi päästä laivaan. Liput chekattu poikkeuksellisesti jo tässä odotellessa.
Erittäin asiallisen oloinen laiva tämä Polferries:n Nova Star Gdanskista Nynäshamn:iin. Ja sopiva määrä ilmeisesti paikkoja, koska niin rauhallista. Hyvän tapainen ruokapaikka, jossa lihaa tarjolla 22:30 asti. Pitääkin maistella jossakin vaiheessa. Nyt pärjätään vielä aamuisilla Knorreilla ja iltapäivän hampparilla.
Erittäin asiallisen oloinen laiva tämä Polferries:n Nova Star Gdanskista Nynäshamn:iin. Ja sopiva määrä ilmeisesti paikkoja, koska niin rauhallista. Hyvän tapainen ruokapaikka, jossa lihaa tarjolla 22:30 asti. Pitääkin maistella jossakin vaiheessa. Nyt pärjätään vielä aamuisilla Knorreilla ja iltapäivän hampparilla.
Noni, nyt tuli sit kuulutus et So:n pitäisi monen muun muassa kontaktoida respaa. Taas tuli kierroksia hengitykseen.😐 Tuskin tässä lankulle sentään joudutaan tai mistä sen tietää.😰 Mennään kun keritään. Ei hitsi, nyt tuli taas ja vain So mainittiin. Pakko mennä.
Selvisi, etteivät olleet rekisteröineet So:n lippua ja halusivat vain viivakoodin siitä. Johtui varmaan siitä kun tuli haettua lippu poikkeuksellisesti etukäteen jalkamatkaajien luukulta seuraten parin ruotsalaisen autoilijan metkuja. Kuten huomataan, suunnitelmasta ei saa poiketa.
Aijai, kyl on upeat maisemat. Kuin laivan komentosillalla olisi. On tää Itämeri hieno, vaikka Ruffen mukaan keskisyvyys vain 54 metriä. Valtamerissä keskisyvyys on luokkaa neljä kilometriä ja Välimerelläkin puolitoista kilometriä. Wikipedia näyttää vahvistavan asian. Meinaa olla näköjään vähän aallokkoakin. Aika reipas luoteistuuli... hmm, tässä tuvassa alkaa olla porukkaa ja lisää tuuppaa, lähdetäänpä liikkeelle.
Aijai, et teki hyvät säväykset toi laivan ruokalassa tarjoiltu annos. Tossa jonkin matkan päässä venäläismiesporukka nauraa niin makoisasti jatkuvalla syötöllä, että meinaa naurattaa itseäkin, vaikkei ymmärrä puhetta. Voi vaan kuvitella. No näkeehän noista eleistä ja liikkeistä hyvän matkaa.
Näin ilman hyttiä matkatessa on taas omat ongelmansa. Esimerkiksi yleinen vessa ei aina viehätä. Tässä laivassa tilanne ihan huippuhyvä. Löytyy suihkukin vessavarustuksella ja oven saa lukkoon. Kuin oma kylpyhuone olisi. Saa sit nähdä minkälainen punkka pitää itselleen valita.
Huikeat nojatuolivalikoimat sivuille ja taaksepäin maun mukaan, hiljaisissa lasiovilla eristetyissä tiloissaan. Ja vain muutama ihminen käyttämässä. Ei hytissäkään olisi tällaista luksusta. Edes hotelli ei pärjäisi, muuten kuin altaan vierellä olevalla lepolassella... Aijai sentään mikä asento, vain aurinko puuttuu. No, sitä on saatu kyllä riittämiin. Kertaakaan ei ole kastuttu tällä reissulla tähän mennessä.
Käsittämättömän rauhallinen tämä tila, taitaa olla pari nukkuvaa tyyppiä So:n lisäksi ja silloin tällöin joku kaljupäinen kaveri kulkee ohi. Telkkarissakin onneksi äänet maltilliset. Laivan aterian jälkeen vatsa vaivannut kovasti. Taisi olla luvattoman hyvä setti ja verot on maksettava. Huomenna olis oltava kunnossa. Laiva perillä Nynäshamn:ssa klo 12:00. Sitten ajoa Tukholman lähistölle campingiin.
Kyl tää purkki keinuu aika hyvin. Täällä ylimmässä kerroksessa varsinkin huomaa. Kovaa tuulta tuntuu pitävän. On näillä laivoilla jatkuva tekeminen eteenpäin pääsyn kanssa, kuten ihmisilläkin.
Jaa, nyt taitaa vatsa palata mallilleen. Ok, sitten unta kuulaan. On tää taas sellasta...
Ti 2.7. Mnjaa, kello olis 04:38 ja koivet alkavat olla kypsät. Niitä kun grillattu koko yö tota edessä olevaa pöytää vasten, niin kypsää on. Ja toi hiivatin telkkari saisi mennä välillä kiinni, kiitos. Kaiken lisäksi, kun sieltä ei mitään järkevää tule, vaan pyörii joku sama mainosgrafiikka non-stoppina. Eikä toi mahakaan vaan oikein hyvältä tunnu. Pyöräilyhousut painaneet koko yön päälle.
Tossa suoraan telkkarin edessä äijä vetää hirsiä tyytyväisen oloisena ohjelmatarjontaan. Toinen kaveri vetää hirsiä tästä pari penkkiriviä eteenpäin lattialla peittoineen. Tämä purkki kelluu Nynäshamn:n rantaan vasta klo 12:00, joten aikaa on. No nythän se telkku vasta heräsi ja alkoi heti työntää mainoksia.
On se varmaan järjetön sähkön määrä mikä tällaisessa laivassa kuluu. Pelkästään tässä suhteellisen pienessä tilassakin 18 kpl valaisimia, jotka palavat yötä päivää... Jaaha, olis 07:17 ja tuli otettua vielä pienet jatkotirsat hyvin nukutun yön päälle. Kaljupäinen ”security” äijä seilannut ohi käytävällä toistakymmentä kertaa. Kilometrejä tulee tossakin hommassa. Tuuli edelleen voimakasta ja purkki keinuu.
Kyllä näissä purkeissa on kans ruuveja. Aamupalapöydästä katseltuna yhdessä ikkunassa noin 120 ruuvia. Siitä voi miettiä jo pelkästään ikkunoissa olevien ruuvien määrää, puhumattakaan niiden takanan olevien kierteiden rakentamisesta. Joku noikin on kaikki paikalleen ruuvannut... Vatsakin rauhoittunut aamupalan jälkeen. Ei kai se iltapäiväisen hampparin välissä ollut Linströmin pihviä muistuttanut laatta vaan alkanut jyllätä eilen illalla vatsassa...
Melkoisia maininkeja näyttää olevan edessä laivan keulaikkunasta katseltuna rauhallisen musiikin soidessa taustalla. On tää Itämeri vaan valtava lammikko. Kohta pyörän päälle ja lähelle Tukholmaa campingiin. Turhan tumman näköistä taivasta vaan tuolla ruotsin päällä. Näin laajan horisontin näkyessä huomaa maapallon olevan pyöreä.
No nyt joku äijä huudattaa kännykästä jotakin arabialaista tai vastaavaa korvia huumaavaa ns. musiikkia. Kyllä toi musiikkimaku voi olla erilainen eri ihmisillä. Kuulostaa siltä ensimmäiseltä kukolta, joka vingutti sen viimeisenkin saundin kurkustaan. Laivan pitäisi olla ihan just perillä. Kohta päästään autokannelle.
Jaaha, tämä olikin sitten sellainen päivä, että oksien oksat pois. Laivalla kaikki näytti hyvältä ja helpolta. Ulos ajettaessa olikin alkanut sataa. Piti miettiä, avaako kärrylaukun ja kaivaa kaikkein alimmaksi pakatut sadevarustukset esiin. Ehkä ensin hyvä ajella ja katella hetken. Tuo hetki olikin sitten jo liikaa, pitkät housut ja paita alkoivat kastua. Kevyen liikenteen alitustunnelissa kaikki kamat auki ja kaivamaan täyttä sadevarustusta esiin. Hyvä tila sinällään touhuta, kun ei ole kaikkien katseiden alla. Sitä sadetta jatkuikin sitten kaksi tuntia. Kun olisikin heti tajunnut lähteä sadeasun kanssa liikkeelle.
Tämä pohjolan ilma +12 ja hillitön vastatuuli veti märät sormet siihen kohmeloon, että oli vaikea saada kaivettua aina vaan paksumpia ja paksumpia hanskoja esiin. Onneksi oli mukana windstopperilla varustetut hanskat, vaikka eivät nekään paljoa auttaneet märkinä. Oli vaikea tajuta tilannetta Gdanskin helteisten katujen jälkeen.
Klo 14:00 jälkeen sade alkoi pikkuhiljaa hiipua. Tietysti renkaista edelleen lentää jaloille ja selkään, mutta kuitenkin. Nauruun kuoleminenkin alkaa olla enää vaimea muisto. No, illalla päästiin kuitenkin vihdoin Tukholman campingiin, jossa lähinnä matkailuautoja ja So:n teltta ainoana laatuaan. Olikin muuten mielenkiintoinen systeemi. Ei yhtään henkilökuntaa. Vähän kuin Byggmax.
Kaikki tehdään itse. Automaatilla hoidettiin check-in ja vissiin huomenna myös check-out. Kyl se noinkin menee.
Päivä tuli vedettyä laivan sämpylän voimilla, koska kaupat suomen tapaan harvakseltaan. Ja sitten kun on, ovat isoja automarketteja. Pitikin heittää heti teltan pystytykseen jälkeen fillarireissu lähimmälle huoltoasemalle, joka tossa matkalla oli. No, tuli siihenkin sentään matkaa. Olikin hyvän tapaista settiä. Sai hampparin ja eväät huomiselle aamulle.
Ilmatieteenlaitos lupailee huomiselle vesisadetta klo 10:00 alkaen, joten pitää laittaa kamat kasaan ennen sitä. Sit olis vielä 12 km satamaan. Kyl tämä Pohjolan sää on ihan omaa luokkaansa. Tämä matkailuvaunualue erittäin hiljainen, koska kaikki rymyävät omissa yksiöissään. Aijai, kyl kelpaa olla hiljaisuudessa sen aiemman ovien mäiskeen jälkeen. Mikäköhän sitä taloa oikein vaivasi?
Ke 3.7. Se olis 06:11 ja tässä paikassa läiskitäänkin sitten auton ovia.😄 Useampi matkailuauto surrannut jo menemään kohti uusia läiskimisiä.
Ilma vielä ihan ok ja lämmöt +14. Yli kymmenen astetta vähemmän mihin totuttu tällä reissulla. Ilmatieteenlaitos lupaa klo 10:00 kuurosateen ja seuraavaksi klo 14:00 eteenpäin jatkuvaa sadetta. Foreca puolestaan vain klo 13:00 eteenpäin jatkuvaa sadetta. Laiva lähtee klo 16:00. Sateessa sitten varmaan odotellaan laivaan pääsyä satamassa. Ei taaskaan meinaa naurattaa.
Toistaiseksi ilma erittäin ok ja lämmin. Päivän erikoiskoe lähes ajettu ja sai tulla lyhyissä vaatteissa mukavissa lämmöissä. Tosin kello on vasta 11:00. Ai, että kun paistaakin kuumasti tähän kohtaan. Nyt pitää olla tarkka noiden pilvien suhteen. Tänään ei kastella vaatteita.
Kello 13:30, eikä vieläkään sadetta. Nyt jo vähän lupailee. Fåfängan kukkulalta upeat näkymät koko Tukholman ylle. Näkyy muuten tv-torni hyvin, joka kuvattu aiemmassa Tukholman blogauksessa.
Reipas sadekuuro saatiin, mutta onneksi meni ohi ja satamassa laivaan pääsyn odottelussa taas hieno ilma check-in:n jälkeen. Sai sadevehkeet pois ennen laivaan menoa. On se vaan ison kokoinen purkki toi Mariellakin läheltä nähtynä.
Autojonossa venäläisrekisterissä olevassa autossa keski-ikäinen nainen, apukuskin paikalla, maistelee vähän väliä vodkaa suoraan pullon suusta. Näyttää maistuvan ihan sellaisenaan.
Fillari pääsi muuten laivan paalupaikalle. Eli pitää olla valmiina ajoissa ulosajoon. Aijai, kun sämpylä ja kahvi tekivät hyvät säväykset sisäänpääsyn jälkeen. Perinteikäs Club Mar näyttää vetävän ihmisiä. Pitäisikö katsastaa? Noni, nyt alkoi sit ruutuvisailu. Taitaa riittää tämäkin.
Huomenna Helsingissä ja valitettavasti ei paljoa naurata. On tämä reissulta paluu aina sellaista kamppailua. Kuin lassolla kesytettävä poro. Tavallaan tahdot antautua, toisaalta haluat säilyttää vapautesi. Vielä vähän musiikin kuuntelua ja sit nukkumaan.
To 4.7. Mnjaa, olis 04:58, aijai kun tässä merenpinnan alapuolella liikkuvassa sukellussängyssä on uni maittanut. Eikä yhden ainoatakaan oven mäiskettä vielä kuulunut. Pitääkin ottaa vielä pienet jatkotirsat.
07:14 ja otettu jatkotirsat. Pitää alkaa lyödä hommaa pakettiin viimeistä etappia varten kotiin.
Lautta kohta rannassa ja vaikea käsittää, että ollaan Suomessa. Kaikeksi huipuksi jäi huomiotta kellon ajan siirtyminen tunnilla eteenpäin ja loppuvalmisteluille jäi aikaa vain 15 minuuttia, ennen kuin piti lähteä autokannelle. On tää taas sellasta...
Lautta kohta rannassa ja vaikea käsittää, että ollaan Suomessa. Kaikeksi huipuksi jäi huomiotta kellon ajan siirtyminen tunnilla eteenpäin ja loppuvalmisteluille jäi aikaa vain 15 minuuttia, ennen kuin piti lähteä autokannelle. On tää taas sellasta...
Haikea tunne valtaa So:n, kuten aina näillä reissuilla tultaessa Helsinkiin ja ajettaessa rakkauden lukkojen sillalta kohti kotia. Mut, kyllä tämä tästä taas valkenee, kuten aina ennenkin. Onhan se kotiinkin mukava päästä. Mutta, että kuvan lukkojen korviin kuuluvat kuiskaukset, montakohan niistä on avattu?
Lopuksi:
Hieno reissu taas kerran. Kilometrejä tuli noin 1000 km varovaisen arvion mukaan, kaikkine reittisekoiluineen ja kaupungeissa pyörimisineen päivineen.
Ei voi muuta sanoa, kuin että tällaisella reissulla ymmärtää sen, miten uskomattomia asioita maailmassa tapahtuu koko ajan ja miten pieni nappula yksi ihminen tässä kaikessa sekoilussa on. Samoin sen, miten samanlainen otus ihminen on joka paikassa, kansallisuudesta riippumatta. Unohtamatta tietenkään kukkoja, koiria, ym. kiusankappaleita. No, paikkansa tietenkin näilläkin.
Tämä kaikki vasta pohjois-Euroopassa. Mitä kaikkea se voisikaan olla maailmanympärireissulla?
Vinkki:
Vinkki:
22.6. - 28.6. (Puola, Miedzyzdrone - Sopot), OSA2
29.6. - 4.7. (Gdansk - Helsinki), OSA3
29.6. - 4.7. (Gdansk - Helsinki), OSA3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti