Ei ole montaa kertaa ollut sellaisia pakkasia, että olisi voinut ajella jäätyneiden paikkojen yli rennosti ja pakkanen purisi poskipäitä. Tosin on näitäkin ollut. Tyypillisesti mennään kieli keskellä suuta märän ja kuran viettämässä maastossa, jossa rengas pitää juuri ja juuri riittävästi. Uusi normaali on märkä talvi.
Mutta ei se välttämättä ole huono asia. Juuri maastopyöräilyyn tuokin sopii kuin nenä päähän.
Huikeita ilmoja näihin hommiin on siunaantunut yllin kyllin. Ai sitä aurinkoa, silloin kun paistaa kirkkaalta taivaalta ja vielä heijastuu pienestä maassa olevasta kuurasta/lumesta. No, kyllähän se aurinko kelpaa sellaisenaankin.
So on löytänyt taas uusia polkuja ja reittejä lähiseuduilta. Tasapaino, sekä ketteryys metsässä kehittynyt merkittävästi sitten viime syksyn, jolloin läskipyörä oli vielä uusi tuttavuus.
Pyörää on tuunattu omaan kroppaan sopivaksi normaaliin tapaan, kuten jokainen tosissaan hommaan suhtautuva pyöräilijä joutuu tekemään. Lisätty ohjaintangon korottajaputki, joka nostaa selän pystympään asentoon. Samoin kavennettu ohjaintankoa 10 cm alkuperäisestä 78 cm mitasta. Nyt mahtuu kulkemaan kapeimmissakin välipaikoissa puuston lomassa. No, välillä pienimmät pajut joutuvat antautumaan, mutta kuitenkin.
Lisätty myös satulaan joustotanko, joka tasoittaa metsäpolkua mukavasti noin 5 cm joustolla.
Aijai, kun menee mukavasti pienten juurien yli ilman turhaa pomppimista takalistossa. Tuota mätkytystä tulee tässä hommassa muutenkin tarpeeksi. Nyt alkaa olla pyörä sellaisessa kunnossa, että sillä on mukava viettää aikaa poluilla vaikka ja kuinka.
So on saanut houkuteltua perheenkin poluille ja innostuman uudesta harrastuksesta. Mukava mennä porukalla näitä reittejä ja laitella lounastakin aurinkoisella kelillä.
Mahtava ja monipuolinen harrastus tuo maastopyöräily :)
VastaaPoista