Hupskeikkaa, vuosi on vierähtänyt ohitsemme kuin varkain. Olemme tulleet taas kerran siihen pisteeseen, jossa totuuden torvet ja omantunnon äänet korvissamme soivat, äänekkäästi huutelevat. Niin, mitä huutelevat? Voivat yksilöstä riippuen huudella tietysti mitä tahansa itse kullekin, mutta Satunnaisella ohikulkijalla lähinnä vuoden liikuntatavoitteiden täyttymistä kyselevät. Että, mitä tuli tehtyä, millä konstilla liikuttua ja saavutettiinko koskaan tavoitteita?
No, lähdetään vähän etuajassa liikkeelle tämän postauksen kanssa. Nythän eletään vasta marraskuun loppupuoliskoa ja vielä olisi osa tavoitteista saavuttamatta. Toki osalle jo Garmin vihreää näyttää. Helposti ajattelisi, että onhan tässä vielä aikaa, mutta joulun aika harvoin on kovin liikuntapainotteista kinkkua täynnä olevalla vatsalla, joten jouluaatosta eteenpäin voi suosiolla sen viimeisen viikon jättää pois laskuista. Näin ollen tässä vaiheessa on tasan neljä viikkoa aikaa kuroa juoksukausi täyteen.
No, ei heitetä vielä kirvestä kaivoon. Kolme kertaa kutosen lenkkiä viikossa, tai sitten kymppi ja pari lyhyempää päälle. Onhan se ihan tehtävissä.
---
Jotta elämä ei tylsäksi kävisi on keholle hyvä antaa muutakin kokeilua, kuin pelkästään liikunnallista kokemusta. Kuluneen kuukauden aikana So päätti pitää elämässään sitten kahvin juonnin aloittamisen toistamiseen kahvinjuontitauon. Tätähän on kertaalleen aiemminkin testailtu. Silloin pärjättiin reilun viikon ajan tai saattoi mennä toinenkin ennen kuin uudelleen edes tuota kahvipapujen lientä maisteltiin ja muutaman viikon jälkeen vasta normaaliin arkirutiiniin taas palattiin. Niin, arkirutiini tarkoittaa siis kaksi tai kolme täyttä pannullista päivän aikana. No, ei se tuon ekan kokeilun jälkeen enää ihan sitä ollut.
Niin, tällä kerralla testijakso kesti tasan kaksi viikkoa, jonka jälkeen tuli ajatus, josko nyt ihminen osaisi vain pariin kuppiin päivässä tyytyä. Ihan jo sellaisenkin havainnon takia, että oli vaikea motivoitua aamulla nousta sängystä ylös, kun tiesi, ettei kahvia olisi tiedossa. Niinpä kaivettiin keittiön apupöydän alla olevan kaapin perukoille pakattu kahvipannu taas pöydälle ja keitettiin aamutuimaan pannullinen tulemaan. Hupsista, aikaisen heräämisen tuloksena pannu oli juotu tyhjäksi jo aamuyhdeksän jälkeen. Ei muuta kuin toinen pannu tulille.
Olotila, joka oli sen pari viikkoa ollut erittäin rauhallinen ja hyvä keholle, oli mennyttä. Nyt olo oli taas perinteiseen tapaan hiukan hermostunut, sydän kävi kuumempana ja keskittyminen vaikeampaa. Niin, jos hyviä puolia miettii, saattoi toki ampua pari ylimääräistä Amorin nuolta. Lisäksi jo toisen kupillisen kohdalla oli hieman huono, oksennuttavainen olo taustalla. Ajatushan oli, että sillä se lähtee, jolla on tullutkin eli kaadetaanpa uusi kupillinen.
No, kaksi päivää tätä hulluutta kesti, jonka jälkeen pannun oli aika mennä takaisin keittiön kaappiin piiloon. Nyt on ihminen taas palannut luonnolliseen olotilaan. Ilman kahvin aiheuttamia kehon ylikierroksia. Mahtavaa! Ja sekin, ettei koko aikana ole tullut kahvin poisjättämisen aiheuttamaa päänsärkyä, jota usein kuulee ihmisten potevan vastaavassa tilanteessa.
---
No niin, pari viikkoa vielä jäljellä ennen jouluaattoa ja Garmin sanoo vajaa kolmeakymmentä kilsaa olevan jäljellä. Kuusi vitosta tai viisi kutosta, miten sitten haluaakin tehdä. Joka tapauksessa, jos joka toinen päivä tekee, ei yhtään saa pois välistä jäädä.
 |
Tässä sen taas kerran näkee, minkä taakseen jättää, edestään löytää. Kesällä, kun tuli enemmän keskityttyä rullailuun ja fillarointiin, jäi juoksu lapsen kenkiin. Tietenkin sekin tulee mieleen, onko tavoiteasetanta alun perinkään ollut realistinen?
Kuten yrityselämässäkin, vuoden loppuun mennessä pyritään saamaan maailma valmiiksi ja tavoitteet kasaan. Niinpä vuosien varrella on tullut monesti mietittyä, kuka tämänkin tulostavoitteen on meille rivityöntekijöille laatinut ja onko siellä osattu hoitaa asiat oikein? Oliko budjetti ja siihen pääsemisen tavoitteet, suhdannemuutokset ja maailman tilanteet osattu ennakoida oikein vai yritetäänkö ajaa työntekijöiden tehokkuus tappiin, kuin käärmettä pulloon? Sitä ajatusta vasten voikin kysyä itseltään, josko kuntoilija osaa sen paremmin laatia oman liikuntamäärällisen "budjettinsa" oikein? Kuten tiedämme, ei se hallituksellekaan helppoa ole.
---
Huh ja huh, Satunnainen ohikulkija on kuin onkin taas saanut vuoden "liikuntabudjetinsa" kasaan. Hieman työläältä joulukuu on tuntunut, mutta maalissa ollaan ja on aika tarkastella kuluneen vuoden kokonaistavoitteen taulukkoa.
 |
Jokainen ymmärtää, että kyse on vain pienestä tai ei ihan pienestäkään osa-alueesta ihmisen elämässä, kun liikunnasta puhutaan. Se miten iso osa se kenellekin on, tietysti vaihtelee. Huomion arvoista toki on se, että sillä on iso vaikutus myös elämän muihin osa-alueisiin. Kuten on huomattu, ihmisen ollessa psykofyysinen kokonaisuus, kehon hyvä tarjoama, mahdollistaa psyykellekin otollisen elinympäristön ja alustan. Toisaalta psyykeen ollessa hyvässä hapessa, jaksaa kehokin työskennellä. Symbioosiksikin varmaan voisi tätä kokonaisuutta kutsua.
Jos vuoden 2025 tavoitteista jotakin haluaa huomioida, voi havaita rullaluistelun jääneen alle tavoitteen, pyöräilyn ja kävelyn ylittäneen, sekä juoksun päässeen juuri tavoitteeseensa. Kokonaismatkaa tälle vuodelle on kertynyt eri muodoissansa 2.149,36 km, josta pyöräilyä about puolet.
Niin se on, vuosi kerrallaan tätä rallia ajetaan, etappi toisensa perään kaahataan. Maali siellä jossakin häämöttää, toivottavasti vasta vuosikymmenten päässä möllöttää. Niinpä tulemmekin siihen kohtaan blogin loppulauseita, jossa hyvää joulua toivotetaan ja uudelle vuodelle onnea toitotetaan.
Ei tarvitse enää tälle vuodelle pingottaa, voi rennosti joulun vastaanottaa. Puhumattakaan uudesta vuodesta, niin Leevikin aikanaan sanoi jo laulussa. Joulu ja uusivuosi on vain kerran vuodessa, sitä ei maisema muuksi muuta. Vietät sen sitten ulkomailla tai koti-Suomessa, olet aina joulupukin aatoksissa.
Hyvää joulua ja onnea uuteen vuoteen 2026! 💥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti