Matkustaja

Huomenta... tuntuuko joskus, että olet oman elämäsi matkustaja? Tämän junan kuljettaja on siellä jossakin kaukana edessäpäin ja sinä olet monta vaunua takanapäin kyydissä, voimatta vaikuttaa nopeuteen, saati suuntaan. Lisäksi suunta voi olla jo tähdissä määrätty junan kulkiessa kiskoja pitkin, voimatta vapaasti kääntyä, kuten auto risteyksessä.

Tai sama tunne voisi olla kelkan kyydissä, jossa mennään tuhatta ja sataa jäistä kourua pitkin alaspäin. Itse olisit kuitenkin takana, neljäs kyytiläinen. Vain ensimmäisellä istujalla on mahdollisuus vaikuttaa ohjaukseen. Takimmainen ei voi kuin luottaa siihen, että hyvin tämä menee ja painaa pään alas ilmavirran vastuksen minimoimiseksi. Jos jokin ei mene hyvin, tarkoittaa se mahdollisesti koko kelkkajoukkueen lentoa kourusta kelkkoineen päivineen. 

Täysin hiljaista, 05:39 kertoo tietokone kellon olevan. Oikein tarkkaan, kun kuuntelee, huomaa sydämenlyöntien toistuvan tömähdyksen rinnassa. Elävä se on. Syke vaikuttaa alhaiselta, reilun viidenkymmenen pintaan. Hengitys rauhallinen ja korvissa hiljaisuuden epätodellinen, pieni kaukainen humina, ehkä tietokoneen näyttöjen aavistuksenomainen surinakin.

Uni jäi kesken, työ- ja muiden murheiden noustessa yön varjoista herättelemään. Miksi lyhyen elämän aikana pitäisi murehtia jotakin? Ihmisen elämä on liian lyhyt, jotta siitä kannattaisi uhrata yhtään hetkeä murehtimisiin. Varsinkaan yöllä, jolloin pienikin asia voi nousta vuoren korkuiseksi haasteeksi. Se on kyllä jännä, miten pimeän varjot saavat asiat paisumaan eri mittakaavaan. Sama asia voi olla yöllä täysin ylitsepääsemättömän tuntuinen ja aamulla taas, auringon näyttäessä valoa maailmaan, huomaa asian olevan ihan ratkaistavissa tai jopa jo tekemistä vailla valmis.

Satunnainen ohikulkija jätti tänä vuonna kahvin pois ruokavaliosta. Sekin lienee vaikuttanut, ettei tähän kellonaikaan meinaa kone heti käynnistyä perinteiseen malliin. Pelkkä vesilasi pöydänkulmalla ei anna kahvin veroista boostia päivän rientoihin. Varsinkin, kun on tottunut aiemmin pari kolme pannua päivässä ruuansulatuskanavaan kaatamaan. Ei sekään tietenkään mikään ruokavaliosuositus voi olla.

Oli muuten jännä tehdä havaintoja tuon kahvin juonnin lopettamisen jälkeen. Ensimmäinen havainto oli ylenpalttinen vessassakäynnin väheneminen. Sitä, kun tulee ulos samaa vauhtia, kuin sisään kaadetaan. Seuraava havainto oli yleinen hermostuneisuuden väheneminen. Ei turhaan sanota, että ihminen alkaa hyppiä seinille juotuaan liian monta kuppia kahvia. Sitä vastoin huonoina puolina tuli havaittua jonkinlainen tyhjiö totutussa rituaalissa. Kun on tottunut siihen, että kahvikuppi on aina käden ulottuvilla ja jotakin kaadetaan kurkkuun vähän väliä, tuntuu jotakin puuttuvan, kun näin ei ole. 

No, tuo kahvin kurkkuun kaataminen on sittemmin korvattu vedellä. Ei samassa määrin, mutta jotakin nestettä keho kuitenkin vaatii. Toisinaan saattaa mennä teekupponenkin. Tosin tuotakaan ei oikein uskalla yhtä kuppia päivässä enempää harrastaa, jottei ala kohta mennä sitäkin litra tolkulla. Vesi vanhin voitehista. Protskujuoma on myös hyvä keino pitää kehon nestetasapainoa yllä. Tulee samalla rakennusainetta nesteen mukana. Kokonaan toinen asia on sitten se syömäpuoli, mutta ei mennä siihen tällä kertaa.

Niin ja vielä yksi hyvä puoli tuli havaittua muutaman kahvittoman viikon jälkeen, purukaluston värin muuttuessa päivä päivältä valkoisemmaksi...

---

Huh, huh... olipa liukasta. Päivän lenkki heitetty peilikirkkailla jäisillä kaduilla. Onneksi nastalenkkarit syövät aika hyvin juuri tuollaista maastoa.

Tuli juostessa mieleen sekin, kun Sarasvuo pohdiskeli yhdessä monologissa, että ihmiset periaatteessa hyväksyvät kuolevansa... siis joskus tulevaisuudessa. Mutta, jos päätös pitäisi tehdä nyt, varmaan 99,99 % ihmisistä ei haluaisikaan, vaan tekisivät mitä tahansa jatkaakseen tätä maallista vaellustaan.

Tuota ajatusleikkiä jos So hieman jatkaisi. Mietitään vaikka syntymäpäiviä, juhlia tai vaikka kesäloman viimeistä päivää. Kaikki merkinnät, jotka kalenteriin laitetaan jonnekin tulevaisuuteen, pitkän ajan päähän, tuntuvat olevan siellä jossakin. Ei tarvitse vielä miettiä, jos edes toteutuvat. Kuitenkin tähän ikään mennessä on ehtinyt huomaamaan, että kaikki ne merkinnät ovat jossakin vaiheessa muuttuneet "huomenna" tapahtuviksi ja toteutuneet. Jopa se, kesäloman viimeinen päiväkin on monta kertaa nähty, eikä silloin paljoa enää naurattanut.

Siitä pääsemmekin ajatukseen, onko kuolema sitten jotenkin erilainen nyt tai tulevaisuudessa? Jos se kerran periaatteessa hyväksytään, kuten kesäloman viimeinen päivä ja samalla tiedetään, että kaikki tulevat tapahtumat ovat jossakin vaiheessa "huomenna", niin mitä tapahtuu tuossa välissä, eikö sitä todellisuudessa hyväksytäkään? Onko siinä juuri se, ettei sitä voi laittaa kalenteriin ja odottaa tulevaksi? Vai onko kyse siitä, että jos se tapahtuu luonnollisella tavalla, on ihminen jo tuntemuksien ja ikävaivojen myötä hyväksynyt tilanteen ja suostuu tapahtumaan, oli se sitten nyt tai huomenna? Joku oikein iäkäs saattaa jopa ajatella, että kaikki on jo nähty ja on valmiina.

Eihän se kesäloman viimeinen päiväkään ilman hyväksymistä tapahdu. Pakko, mikä pakko. Kalenterimerkinnöistä on kuitenkin aina selvitty ja elämä jatkunut taas normaaliin tapaan. Kyse taitaakin olla enemmän mainitun tapahtuman lopullisuudesta. Puhutaan kalenterin viimeisestä merkinnästä. Siksi sitä halutaan lykätä mahdollisimman kauas, mieluiten kalenterin ulottumattomiin. Nykyisissä sähköisissä kalentereissa ei vaan taida olla enää takarajaa tulevien vuosien näkymien suhteen...

Aijai, on se vaan kova tuo taustalla soiva Andy Gillion "Neverafter" albumi, instrumentaalina kun vedetään. Siinä on kitara hyvissä käsissä entisen Mors Principium Est:n jäsenellä. Tosin taisi tuon albumin tehdä jo bändissä ollessaan. Ja olisiko vaikuttanut saatuihin potkuihinkin...

Niin, tosiaan onhan tämä maallinen elämä sen verran jännittävää ja mielenkiintoista, ettei sitä mielellään lopettaisi, ellei ole pakko. Satunnainen ohikulkija on huomannut liikunnan tärkeyden tuon päätepysäkin siirtämiseksi mahdollisimman kauas ja suosittelee sitä muillekin. Tuossa äskeiselläkin lenkillä kehon liikkeen lisäksi sai pääkin taas liikettä ja herätteli uusiin ajatuksiin. 

Tästä on hyvä jatkaa ja pyrkiä pääsemään matkustajan vaunusta kuskin paikalle junan veturiin tai vastaavasti kelkan etupenkille ohjailemaan. Sopivilla tähtien asennoilla sekin on taas ihan saavutettavissa. Ohjaamo hoi, täältä tullaan!