Juoksukaluston kohennusta

Jep, vuodenvaihteen tuntumaan osui sellainenkin asia, jotta pitkään käytössä ollut Garmin Forerunner 645 sanoi sopimuksensa irti. Sinällään tosi outo juttu, mutta tämäkin on nyt siis nähty. Kellon runkomateriaali voi pettää. 

Oli pudonnut omia aikojaan ranteesta ostarin käytävillä. Onneksi löytyi pienellä kyselyllä. Sinällään ei muuten kovin vakavaa, vanha laite jo ja kaikki materiaalihan on tallessa palvelimella tietokannassa. Huolta aiheutti eniten kelloon integroitu pankkikortti. Sen sai onneksi poistettua käytöstä Garmin Connect sivulla. 

Noh, käyttö jatkui parin kuukauden verran taskukellona, mutta sehän ei tietenkään yhtä toimiva ratkaisu ole juostessa, kun musiikin volumeakin pitäisi välillä vaihdella, sekä mahdollisesti muitakin asioita pikaisesti vilkaista. Kovin heikoksi jää sykkeen mittaustuloskin kellon pomppiessa taskunpohjalla.

No niin, sitten pääsemmekin asiaan, jota siis nykyinen ranne kertoo. Voisimme ottaa tähän kohtaan unboxauksen? Uusi laite Forerunner 965, mallin lippulaivaksikin tituleerattu.

 

Noita kahta, vanhaa ja uutta, jos rinnakkain vertailee, ensimmäinen havainto, kokoeroa on. Onko sitten tarpeellista, liian iso? Ensivaikutelma hieman siltä vaikutti, mutta tekemisen tuoksinassa tajusi isompien numeroiden sopivan silmään lenkin aikana paremmin. Tuolloin, kun harva viitsii silmälaseja kelloa varten mukana kantaa.

Nyt muutaman viikon ajan jo käyttäneenä, voi todeta hintansa tienanneen. Kättä kun nostaa, heti näyttö herää kertoakseen sinulle kellonaikaa värinäytöllä. Jos jotakin muuta haluat kellolle sanoa, sormella sipaisu riittää, kosketusnäyttö kertoo kaikenlaista. Myös kellon akku aivan toista tasoa kuin vanhassa. Kahden viikon ajan virtaa tuntuu riittävän, vaikka suorituksia lähes joka toinen päivä ja musiikit suoritusten aikana. Tärkeintähän näissä kuitenkin on suoritustiedot, joka kertyvät Garminin palvelimelle totuttuun tapaan. Siellähän se kuntoilijan syvin olemus asuu.

Niinhän se on, kello itsessään ei tiedä mitään, kertoo ajan saatossa sinulle sen minkä tiesit jo muutenkin. Ikään kuin vahvistaa ajatusta itsestäsi ja näyttää mitattavissa olevat arvot kuntokehitykselle, sekä historiatietoa tilastomielessä ja sitä kautta ehkä lisää motivaatiotakin vuositasolla asioita seuratessa.

Uusia mittausarvoja näyttääkin tulleen laitteen mukana Garmin Connectiin melkoisen paljon. Muutamaan vanhaan verrattuna, nyt toistakymmentä näyttäisi olevan.

--- 

Tähän lumikauteen osui toinenkin juoksutekemiseen liittyvä asia. Sarvan Xtiroissa, kun oli hieman jo väsyneet piikit alla, So ajatteli asiaa Puuilon nastoilla kohennella. Toki mieleen sekin ajatus hiipi, josko miten hyvin pohjassa pysyvät.

Eikä mitään, hyvin näyttävät pohjissa pysyneen. Nämähän ruuvattiin jo kauden alussa sisään. Akkuporakoneella helposti pohjaan paipuvat. Koneelle ja nastojen uriin sopiva kärki toimitetaan paketin mukana. Vanhojen nastojen reikiin ei kannata ruuvata, sen verran jo isoksi kalvautuneet. Toistaiseksi ei yhtään ole irronnut tai edes antaneet siihen suuntaavia merkkejä.

Lähinnä kantapään alueelta oli vanhoja irronnut. Varsinkin jäisessä alamäessä juostessa alkoi hieman epävarmaksi askel käydä. Muutamalla lisäpiikillä uskaltaa luottaa pitoon ja kesäjuoksun ajatuksella rennosti hölkötellä menemään.

No niin, kaluston ollessa taas mintissä, on ihmisen hyvä jatkaa ja kevein mielin kohti kevättä kirmata.

Kehopositiivinen huijaus

Tänään Satunnaiselle ohikulkijalle tarjoiltiin elämys. Niin, elämys. Niinkin vaativa ja stressaava kuin tämä viikko on ollut, tarjoili perjantai-aamupäivä helpotusta työelämässä, antoi tilaa ihmiselle ja ihmisen sydämelle. Mitä muuta olisi keho tässä kohtaa kaivannut kuin kuntosalia ja siellä olevaa laitteistoa, vapaista painoista puhumattakaan. Elämme siis tässä kohtaa tarinamme päähenkilön mukana vuoden takaista tammikuuta 2024, jolloin jalkaleikkaus vasta tuoreessa muistissa oli.

Se, mitä se elämys tässä tarkoittaa, selviää tarinan edetessä. Kehoa on tämän kokemuksen kertoman mukaan helppo huijata. Eikä tuo päässä asuva pieni mieli tunnu olevan sen enempää salapoliisityyppiä, sama tarina uppoaa siihenkin. Mitä tekee hän, hyppää Matrix crosstraineriin, laittaa intervalli-ohjelman käyntiin ja korvanapit korviin. Samat musiikit kellosta reippaalla volumella, joita tarjoillaan yleensä luonnossa juostavalla maantielenkillä ja avot, matka alkaa. Tossua toisen eteen. Kädet sivulla samassa tahdissa käskee.

Ensin tasaista rullausta jonnin aikaa, kunnes jaloissa alkaa painetta tuntua, ylämäkikö se siinä, kyllä. Hengitys tiivistyy ja hikeä pukkaa otsaan. Onneksi pyyheliina varattu viereen. Aikansa antaa ylämäkeä ja taas siirrymme tasaiselle. Parin minuutin kuluttua taas ylämäkeä. 

Ei kovin pitkälle päästy, kun tuli havaittua So:n jo unohtaneen olevansa sisätiloissa laitteen paijattavana. Tunne kuin ulkona, vapaana juoksijana kirmaisi. Siispä, molemmat, keho ja mieli oli huijattu juoksua jäljittelevällä liikkeellä ja äänimaailmalla uskomaan olevansa juoksutilanteessa. Ja nehän uskoivat.

Että, jos olisi vielä edessä ollut iso televisio, jossa olisi näytetty aiemmin action kameralla kuvattua juoksunäkymää, olisi uskomus voinut olla vieläkin vakuuttavampi, jos mahdollista. Joka tapauksessa näitä oman kehon kokeiluja on hauska toisinaan tehdä ja havaita, miten helppo ihmistä on manipuloida ja ohjailla uskomaan erilaisia asioita, itse itseänsäkin.

Lenkin lopputuloksena nähtiin kuluneen fraasin mukaisesti väsynyt, mutta onnellinen So. Pyyheliina märkä, niin myös paita. Kuin olisi reilun puolentunnin vitosen tai kutosen lenkiltä kotiin saapunut. 

Tästä aasinsiltana voikin kuvitella, mitä kaikkea muuta sellaista maailmassa tapahtuu, joka ei ole ihan todellista, mutta mielemme on ohjailtu näin uskomaan?

Mjuu, aikaa tässä välissä palanut vuoden verran ja nyt kun olemme tuon laitteen kanssa vähän useammin treffanneet, alamme jo hieman tuntea toisiamme. Crosstrainerissa 20 kpl intervallitasoja, siitä 15-16 tason, kun valitsee, saa kokenutkin juoksija tehdä töitä ihan tosissaan, jotta pääsee lenkin loppuun kunnialla.

Hikirätin ollessa jo kostunut ja voimien vähetessä, kuudennen ylämäen jälkeen, viimeinen tasainen pätkä alkaa ennen ohjelman loppua. Siinä samaan aikaan sopivasti Marianas Rest "Fear Travels Fast" pärähtää soimaan korvanapeissa, ihminen tuntee haluavansa laittaa silmät kiinni ja antaa itsensä vaipua saman liikkeen jatkuessa flow tilaan. Tunne hyvin saman tyyppinen kuin juoksutapahtumassa, maalin siellä kaukana edessä häämöttäessä ja hyvän biisin lähtiessä soimaan. Olet kaikkesi antanut ja haluat vain rullata hienossa tunnelmassa kohti maalia kaikilla soluillasi tilanteesta nauttien, kuin elämänjanon kulinaristi.

Kuuden minuutin biisi jää kesken crossarin ohjelman luovuttaessa. Vielä pariksi minuutiksi puolapuihin roikkumaan sanoakseen selälle sooja, samalla muutama vatsarutistus. Avot, tämä oli tässä ja sit suihkuun. Satunnainen ohikulkija kuulee sisäisen äänensä sanovan nam ja nam, haluten tätä lisää. Ei varmaan kesällä, mutta talvikausien kylmimpinä päivinä ainakin, vilukissojen juhlapäivinä.