No niin, alkaa olla kevät taas siinä vaiheessa, että vuoden ensimmäinen maratontapahtuma on siirtynyt tulevaisuudesta historiaan Satunnaisen ohikulkijan muistiavaruudessa. Mieleen tahtoo nousta väkisin nimiä, Sibelius, Aho, Järnefelt, Kivi, aikamme aikakautta ennen vaikuttaneita henkilöitä, joiden vaikutuspiirin editse tämäkin maratonlenkki kuleksii.
Tällä kertaa kokeiltiin uutta konseptia, matka kisapaikalle fillarilla perinteisen auton sijaan. Aika viileässä kelissä tosin asiaa piti hoitaa, about +4 astetta. Hieman ennen lähtölaukausta lisävaatteet reppuun ja reppu säilytykseen kisatoimistoon.
Paikalle tullessa oli täyden matkan juoksijat juuri lähdössä reissuun. Kymmenen... 5,4,3,2,1 ja pam, sinne lähtivät. Nyt sitten odottamaan sitä So:lle varattua kympin reissua ja numerolappua hakemaan. Pöydillä monenmoista materiaalia tarjolla ja sarjojen parhaille menevät palkinnotkin jo odottamassa.
Aika tuulinen keli on ja kuten arvata saattaa, kevättuuli aurinkoisessakin säässä laittaa kylmäntunnetta pintaan. Niinpä piti hakeutua hieman sivummalle, koulurakennuksen kylkeen aurinkoon ja tuulen suojaan. Lämmin paikka olikin ja salli mukavan odottelun ennen omaa lähtölaukausta. Varttia ennen lähtöä, päälle varatut lisävaatteet reppuun ja bajamajan kautta lähtöviivalle.
Normitapaan musat päälle kuulokkeisiin hissukseen ennen laukausta. Laitetaan sitten liikkeellelähdön jälkeen vasta kovemmalle. No nyt, 5,4,3,2,1 ja PAM, sit mentiin. Lähtö aina hidasta ja saa vähän varoa edellä olevaa, ettei toisen kantapäille astu. Pikku hiljaa kuitenkin porukka hakee paikkansa ja alkaa tilaa olla ympärillä. Letka venyy ja ohenee.
Leppoisissa merkeissä meni pari ekaa kilsaa. Musatkin sattuivat osumaan hitaampiin biiseihin, jotka saivat ajatuksen kevyeen tekemiseen ja ilon kautta tehtävään peruslenkkiin. Eikä aikaakaan, kun pääsimme tämän reissun ainoalle juottopaikalle. Viiden kilsan kohdalla ollaan.
Ei niin kiire tietenkään saa olla, ettei juomasedän tarjoilemaa kuppia vastaanottaisi, muutaman sanan vaihtaisi tai kuvaa paikasta nappaisi. Toki monilla juoksijoilla näytti olevan tosi kyseessä, eikä ollut aikaa leikille.
No, So näissä hommissa jo sen verran kokenut konkari on, että osaa suhtautua ilon kautta, ilman liiallista painetta. Niin, onhan se tosin myönnettävä, että tuo rintaan lyötävä numerolappu pientä painetta helposti takaraivoon takoo, vaikka miten ajattelisi vain omaksi ilokseen tekevänsä.
Juomatauon jälkeen olikin hyvä jatkaa matkaa Battle Beastin "King for a Day" saattelemana. Hieman lisää volumea kiitos ja housun vyötäröä ylemmäs, sit mennään. Porukka näyttää jo aika hyvin hajonneen, eikä ihan takatuntumassa näy ketään. Eipä mittään, mennään kaikessa rauhassa ja kuunnellaan musaa. Seuraavaksi korviin tulvii Ensiferumin "Winter Storm Vigilantes" ja heti perään "Scars in My Heart", joka, niin upea kuin onkin, liian hempeää tähän tarkoitukseen ja menikin heti vaihtoon antaen tilaa Arch Enemyn "House of Mirrorsille".
Kuinka ollakaan, Satunnainen ohikulkija kuulee jossakin vaiheessa korvissaan Garminin kertovan "LAP EIGHT- 5:16", joka tarkoittaa, että pari kilsaa enää matkaa maaliin. Juuri kohta ohitetaan noi pari tyttöä, jotka koko matkan pyrkineet ennen So:ta perille, mutta joutuvat näköjään antautumaan maalin lähestyessä. Loppu vielä hallitusti koko ajan hieman kiristäen ja sitten viimeinen puoli kilsaa saisi mennä täysillä.
Ja niin mentiinkin, vielä yksi päänahka saalistettiin ennen loppusuoraa ja maaliin tultiin volumet kaakossa, ihan täysillä. Miten siitä koneesta saattoikin vielä lähteä sellaista nuoruuden paloa ja moottorin jytinää maaliviivaa ylittäessä?
Sit vaan juomaa huoltopöydältä, mitalia hakemaan ja tarjoiltua eväspussia kainaloon. Kyllä, tämäkin ralli on taas ajettu maaliin. Lenkin loppuaika hieman So:n keskikympin aikaa parempi, vaikka rennosti otettiin. Ei toki ennätyksiä hivota, mutta mitalikaappi kiittää.
