Mmm, juu, missä muuallakaan ne ajatukset syntyisivät kuin juoksulenkillä. Korvien kautta taas. Beast in Blackin "Oceandeep", upea biisi. Rakentuu alun haikeuden jälkeen pikkuhiljaa isommaksi ja isommaksi. Puolen välin jälkeen täyteen mittaan päästessään, kukoistaa kuin taivaan aurinko pienelle vastustajalle maan päällä ja ihmisen ajatus lentää...
Niin, Daavid ja Goljat, ihminen ja aurinko. Samoin tuntuu välillä käyvän elämän arkisten asioiden kanssa. Pieni Daavid ihminen ison Goljat maailman keskellä yrittää oman osansa hoitaa, toisinaan laineilla lipuen, toisinaan Goljattia vastaan taistellen. Niin, mitä tämä nyt sitten tässä kohtaa tarkoittaa, muutamaa vastoinkäymistä, ilon ja auringon energiaa, sekä keväistä heräämistä.
Joskus sanotaan ihmisen nousevan aamulla sängystä väärällä jalalla, nyt tuli huomattua, että voi sinne mennäkin väärällä jalalla. Kevään työmatkafillarointia takana ja taas yhtä kokemusta viisaampana. Keväällä aamut vielä sen verran kylmiä, jotta junan kyydissä homma hoituu ja iltapäivällä sitten mukavissa viidentoista asteen lämmöissä takaisin kauramoottorin voimalla.
Juu, huhtikuun alussa olimme kevään ensilenkin iltapäivässä ja tunnelma kohillaan. Pientä kihelmöintiä ihon pinnassa pitkästä aikaa talven jälkeen nousta maantiesatulaan, painaa kenkien klossit lukkopolkimiin, laittaa musiikkia korvanappeihin, katse kohti päämäärää ja sit ulos autotallista.
Ilma mitä hienoin, about kuusitoista astetta taitaa olla lämpöä ja homma saatiin liikkeelle hyvän matkaa vanhaan malliin, muita pyöräilijöitä ohitellen ja omaan vapaaseen väylään hakeutuen.
Kymmenen kilometrin jälkeen kuitenkin onnimannimme matikka, Goljat puuttui peliin, sanoi "Daavid katso, takarenkaasi on tyhjä". No, mikä siinä sitten olisi auttanut muu kuin hypätä apostolin kyytiin ja poiketa vieressä olleelle metsäpalstalle johtavalle polulle, piiloon ohikulkevien katseilta, tutkimaan asiaa.
Mukana oli Tokmannilta joskus laukkuun tarttunut paikkausaerosolipullo. Ei muuta kuin ruuvaus kiinni venttiiliin ja aine sisään. Wtf... sama tilanne kuin syksyn tapahtumassa. Liitoskappale ruuvattu pohjaan asti venttiilin kierteisiin ja siitä huolimatta aine ei mene tubeen, vaan tursuaa kierteiden välistä renkaan ulkopuolelle, sotkien vanteen ja renkaan ympäriltään. Joku homma tossa on, ettei valmistajan kiinnitys tunnu toimivan Presta venttiilin kanssa. Olisko reikä niin syvä kiinnityskappaleessa, ettei paina venttiilin hattua ollenkaan, eikä tavallaan avaa väylää aineelle, kuten normaali pumpun suukappale.
Kaiken kruunasi aerosolipullon suukappaletta ulos ruuvatessa havainto, joka oli kuin piste i:n päälle. Suukappaleen mukana ulosruuvautui myös venttiilin sielu, joka ilmeisesti oli ollut sen verran löysässä, jotta ei sisurin holkissa kiinni pysynyt. Näin ollen viimeisetkin ilmat olivat pihalla ja homma aloitettava alusta.
Olihan laukussa toki vararengas ja rengasraudatkin, mutta ei todellakaan kiinnostanut kevään ekalla lenkillä lähteä sisuria vaihtamaan. No, sitten vaan sielu sisään sillä tiukkuudella, mitä vaahdossa olevilla, liukkailla sormilla pystyi kiertämään ja laukusta löytyneellä pumpulla ilmaa sisään, jotta ei tarvitsisi pelkillä vanteilla mennä talutustilanteeseen.
Kuinka ollakaan juna-asema sattui olemaan juuri sopivasti vieressä, joten Satunnainen ohikulkija pääsi taas junan kyytiin. Junan vauhdissa mieleen tuli sekin, et tosiasia on nyt se, että syksyn viimeinen ja kevään ensimmäinen lenkki on tultu kävellen takaisin, rengas reikaleina. Ikään kuin menty ja noustu talvihorrossänkyyn väärällä jalalla. Tästä voi siis suunta olla vain ylöspäin.
No, sitten varikolle päästessä kiristettiin venttiilin sielu pihdeillä tiukkaan ja laitettiin kahdeksan baarin paineet sisään. Seuraavana aamuna potilaan gummi edelleen kivikova. Oliko siis ongelma sittenkin potilaan sielussa?
---
No joo, sitä sattuu, kevään varma merkki tietysti on myös rullisten renkaiden kääntäminen, jotta saadaan edellisen kauden epätasainen kuluminen tasattua. Noissa, kun tuppaa sisäsivu isommalle viisteelle kulumaan. Ja tokihan itse rulliskausikin on taas avattu.
Eli voimme vastata otsikon kysymykseen - kyllä, olemme valmiina. Renkaiden kunnossa ollessa, auringon paistaessa ja kevään tulviessa, voi pieni Daavid huomata taas kerran voittaneensa suuren Goljatin.
