Trallallalla, trallalalalalla, trallallalla, hhhmm... jo Olavi Virta aikanaan meille kertoi sen.
Istanbul vaan pitää saanutkaan..."
Mitäh, mihin tässä jäätiinkään? Jaa niin, juu, pari sanaa piti mainita sellaisesta pikkukaupungista Mustanmeren ja Marmaranmeren välissä kuin Istanbul. Reilu 16 milj. asukasta ja hässäkkää riittää joka suuntaan, kuten tuon kokoluokan etelän kaupungin elämään kuuluu.
Bosporinsalmihan siinä on kaupunkia jakamassa. Samalla jakaen Euroopan ja Aasiankin ohi kulkiessaan.
Satunnaisella merikapteenilla heräsi tässä kohtaa kysymys päässä, kumpaan suuntaa vesi virtaa salmessa? Satunnainen järki sanoisi, et molempiin suuntiin vuoron perään, riippuen vuorokauden ajoista eli maan pyörimisestä, lisäksi kuun kierrosta ja tuuletkin vaikuttavat. Tekoälymme kuitenkin tietää kertoa, että pintavesi virtaa kohti Marmaranmerta eli etelää ja pohjaa pitkin kulkeekin toinen virtaus päinvastoin, kohti pohjoisen puoleista Mustaamerta. Mistä sitten johtuu, lähinnä suolan määrästä eri altaissa ja sitä rataa muodostuu alla olevan suolaisemman ja päällä kulkevan makean virtausten välinen suhde.
No niin, mentäisiinkö jo katsomaan tämän kertaista reissutarinaa?
Satunnaiselle ohikulkijalle epätyypilliseen tapaan tällä kertaa reittivaihtoehdoksi valikoitui välilaskullinen lento Riian kautta, edullinen keskikesän budjettimatka, kun oli tarkoitus tehdä. Tämän matkan päätarkoitushan on paikallinen metallifestivaali Headbangers' Weekend 2025 ja siellä esiintyvä suomalaistykki Ensiferum.
No, bussista selvittyään, nopeaa vaatteiden vaihtoa kevyempiin ja pientä taukopaikkaakin siinä ihminen kaipaa, lämpötila huomioiden. Luokkaa +29 astetta taisi olla, pitkät farkut ja mokkakengät jalassa, kauluspaita selässä ihan justiinsa selkään haluten liimautua, huh huh.
Hetkinen, mistä sellainen löydetään tähän hätään? Siinähän se on, juuri sopivasti kohillaan joku paikallinen rappukäytävä, jossa saa hetken hengähtää. Mennään sinne tästä äänten ja ihmispaljouden kakofoniasta, eihän tässä kuule enää omia ajatuksiaankaan autojen, mopojen ja myymälöiden sisäänheittäjien huudellessa joka suuntaan vuoron perään. Johan tässä pohjoismaalaiseen hiljaisuuteen tottuneena alkaa pää pehmetä.
Tossa hetken istuskellessa, shortsit ja sandaalit jalkaan saaneena, So:n silmiin osui etelässä monesti nähty ratkaisukeskeinen sähköjen pintaveto. Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä. Ja sekin muistikuva Balttian fillarireissuilta, jossa lattiassa oli vaan reikä, vaikuttaisi olevan todellisuutta paikka paikoin vielä täälläkin. Niin, tosin kaakelista ja posliinista kuitenkin puhutaan, joskus se on ollut pelkkä betonilattiassa oleva reikä. Noni, sit liikkeelle taas.
Millähän systeemillä nämä laitetaan yöksi jemmaan, ettei kengät kävele aamuun mennessä pois omia aikojaan? Meniskö Fiskarsin lumikolalla oviaukosta sisään? Hotellia lähestyttäessä ei vielä tiennyt, miten tutuiksi pari lähellä olevaa Sultanahmet markettia tulisivat viikon aikana. Eikä tämä paahtava aurinko ihan helppo vastus näytä olevan muillekaan eläville. Kissoja retkottaa koivet suorina lähes joka kadun kulmassa.
Viimein hotellilla bussi-juna-apostolinkyyti yhdistelmällä. Aijai, heti hotellin ovesta sisään astuessaan tuntee ilmastoinnin viileän otteen ihon pinnassa, kuin sinua kutsuen haluasi halata turistia. Huoneen ikkuna kadulle päin ja sielläkin niitä pinta-asennuksia näyttäisi silmään osuvan. Kaikki vaikuttaa erittäin siistiltä ja puhtaalta, yeees, room accepted.
Kyllähän siinä tätä paikallista tekemistä paremmin näkee, jos ei taksilla paikasta toiseen suhaa. Elävää elämää niin sanotusti. Tutustutaan seuraavaksi lähiympäristöön paremmin rantaa myöten ja sittenhän sieltä tulee jonain päivänä se festarikeikkakin.
Viileästä suihkusta, puistomaisemien kautta rantaan. Tällä kertaa parikymmenen kilometrin päässä sijaitseva hiekkaranta jäi näkemättä, koska vettä ihan lähelläkin on ja reissu uimarannalle olisi vaatinut näissä keleissä vähän turhaa junamatkailua. Katsomista riittää lähelläkin tarpeeksi.
Huomenta!
Taas on päivä uusi ja nyt lähdetäänkin tutustumaan Sultanahmetin alueella sijaitsevaan Itä-Rooman keisari Justinianus I (527-565) aikanaan rakennuttamaan Yerebatan Sarnıcı vesivarastoon. Vesivaraston tiedetään täyttäneen kaupungin vedentarvetta satojen vuosien ajan. Lähinnä sade- ja lähdevettä taisi tuonne maanalaiseen laitokseen kertyä, jota sitten hyödynnettiin lähiympäristön ylimystön asumuksiin ja palatseihin.
Yerebatan Sarnıcı:n oma sivusto tietää kertoa varaston 336 pylvään kannattelevan 9 metrin korkeudessa olevaa kattoa 10000 m2 alueelta. Melkoinen luomus, jonka pylväät koostuvat eri marmorityypeistä ja suurimmaksi osaksi yhdestä kappaleesta muotoilluista kivistä veistoksineen.
Niin vaan ruokailujen ja kaupunkikulkemisen kautta tämäkin päivä saatiin päätökseen ja huomenna olisikin sitten tarjolla festaria. Tarina jatkuu tämän reissun osalta seuraavassa postauksen 2. osassa. Siinä pääsemme tutustumaan Life Park festarialueeseen ja bändien musiikkitarjontaan. Postauksen 3. osassa sitten kaupungin ostosbasaariin ja matkan loppukommellukseen.
