perjantai 9. huhtikuuta 2021

Sielu

taitaa olla jotakin sellaista, jota ei näe, mutta lienee kuitenkin olemassa, koska voi tuntea. Onko se sitten missä? Painovoiman vaikutus rinnassa, ajatuksena päässä vai leijumassa katon rajassa? Joskus hyvä biisikin voi viedä tunnottomuuden tilaan, jossa kokee vain leijuvansa. Onko se sielu, joka siellä leijailee vai pelkkä pään sisäinen hidas usva, joka luulee kaiken tapahtuvan ympärillään?


Tällä kertaa se on ajanut Satunnaisen ohikulkijan miettimään tuota aiemmassa postauksessa puheeksi tullutta minimaalisuutta. Elämänpuussa, kun voi huomata olevan karsittavaa, kuten omenapuussa konsanaan. Oksat kurkottavat pitkinä vesoina kohti taivasta hoitamattomina ja saisi vähän keventää. Hedelmätkin pääsevät mehukkaammin kasvamaan, jos rönsyjä välillä karsitaan.

Sinällään tuo minimalismi ideologiana on myös mielenkiintoinen. Jotkut määrittelevät tuota tavaran kautta, vähentämällä määrää johonkin tiettyyn arvoon. Sanotaan vaikka joitakin satoja esineitä, joita saisi omistaa. So ei tuota tavaran määrää niinkään ajattele merkitsevänä. Se mitä tarvitaan toimivaan elämään, saa olla. Toki siinäkin raja on. Sinällään kiinnostava ajatus kaiken turhan karsiminen. Esineet tai vaatteet, joita ei vuoteen ole muistanut, saati käyttänyt, voivat olla aika helposti annettavissa pois. 

Toinen ajatus, tuohon karsimiseen liittyen, kehon hyvinvointi ja siihen liittyvät asiat. 

Mieli, ravinto ja liikunta. Tuo kolminaisuus, jota aika laajalti pidetään sellaisena, että ne kun on kunnossa, niin hyvin menee. Näistä liikunta lienee helpoiten ylläpidettävä ja samalla muita toimintoja tukeva osuus, josta ei varmaan ole varaa karsia.

Ravinto lienee seuraavaksi helpoin tai miksei toisaalta hankalin, miten sen sitten kukin kokee. Ylipaino-ongelmat ovat laajalti tiedossa ja oikean ravitsemuksen kanssa kamppaillaan vuosikymmenestä toiseen ihan ravintoympyränkin vaiheita ajatellen. Suositukset vaihtelevat aikakausittain. No joo, toki karsittavaa voisi olla So:llakin tämän suhteen. Kehoon, kun ei pitäisi makeaa, suolaista tai alkoholia tuoda ollenkaan. Mutta annas olla, kun sopiva hetki koittaa, niin kukapa ei näistä välillä lipsuisi?


Sitten se hankalin osuus, tuo ihmisen mieli. Kuka siitä osaa sanoa, mitä pitäisi säilyttää ja antaa kasvaa. Tai toisaalta mitä tulisi heittää pois ajatuksista? Kaikkea, kun ei sinnekään saa mahtumaan. Kukapa ei haluaisi karsia kaikkea huonoa elämänpuussa kasvanutta materiaalia, kuin teleskooppivarren päässä olevalla oksasahalla. Lisäksi ihmisellä tuntuu olevan taipumus kyllästyä asioihin ja ajatuksiin. Päähänkin kaivataan vaihtelua ja uusia näkökulmia.

Koronaviruksen aiheuttama näkymätön rautaesiriippu ihmisten välillä vielä omiaan tuomaan yksinäisyyttä ja tylsistymistä. Moniko ihminen haluaisi viettää taas tulevan kesän ilman ulkomaan matkoja tai sukulaisten tapaamisia, maski kasvoilla? Ensi kesän jälkeen lienee maskin aiheuttamat rusketusraidat yleisiä. Valkoinen leuka ja ruskettunut otsa. 

Tulee vaan mieleen, että miten sata vuotta sitten Espanjantaudin aikaan ihmiset ovat selvinneet täysjärkisinä tuosta vihulaisesta. Wikin mukaan, kun kunnon lääkitystä ei ollut, tarjoiltiin potilaille mm. kamferitippoja ja konjakkia. On tuota konuakin varmaan mennyt sen verran reilusti potilasmäärää ajatellen, että ei välttämättä talon parasta laatua ole voitu tarjoilla. 


Huomaa sosiaalisissa medioissakin, miten ihmiset alkavat väsymään koronan eristävään vaikutukseen. Yksi jos toinenkin twiitti kertoo ihmisen olevan tehnyt jo kaikki mahdolliset ajankulua helpottavat toimet omassa ympäristössään ja nyt miettii kuumeisesti, mitä seuraavaksi voisi vielä tehdä.

Satunnainen ohikulkijakin on huomannut pään sisäisen saturaation ja tarpeen itsensä hiljentämiseen, ikään kuin vaipuen jonkinlaiseen talvihorrokseen tai standby tilaan. Tunne, jossa on parempi vetäytyä, valtaa isomman alan tajunnasta. Ja tuo litteä, taskussa asuva, näppäilylaattakin saa olla välillä hiljaa. Saahan niitä viestejä sitten, kun herää talvihorroksesta. Nyt vaan öllötetään maski päässä ja kerätään voimia johonkin tulevaan aikaan...




1 kommentti:

  1. Siinäpä filosofista pohdintaa So:lla tällä kertaa!

    VastaaPoista