Kevyttä aallokkoa

Juu, juu, juu. Tiedetään, tiedetään... Otsikon "kevyttä aallokkoa", mitä sekin tarkoittaa?

Lähdetään purkamaan tämän kerran aihetta yleisellä tasolla. Meillä kaikilla, kun kuitenkin on kokemusta sekä myrskyistä, että tyynestä. Mielen aallokosta ja sen voittamisesta puhutaan.

Suurempi asia, kuin aallokko itsessään, on monta kertaa se, miten aallot voidaan kääntää voitoiksi lyhyemmällä tai joskus pidemmälläkin aikavälillä. Elämänaallokossa voi joskus huomata, että vaikka omasta mielestään hyvä ja taitava merikarhu olisikin, voi aallokko kasvaa niin suureksi, että huomaa joko veneen tai omien taitojensa jäävän liian pieniksi. Pelkona on, että koko vene kaatuu tyrskyissä.

Joskus köydet voivat mennä solmuun oman toiminnan kautta. Toisinaan taas saattaa huomata, että asioita vaan tapahtuu väärään suuntaan, vaikka miten yrittäisi taistella vastaan. Ikään kuin ajaisi alusta vastavirtaan. Voi tulla mieleen, että olisipa edes ankkuri, jonka heittäisi ja voisi pohjaan tarttua.

Elämässä, kuten veneessäkin saattaa joskus huomata hukanneensa oman sijaintinsa kartalla. Siinä on suuri vaara ajaa täyttä vauhtia karille. Ei auta muu, kuin pysäyttää ja tutkia karttaa niin kauan, että sijainti tarkentuu ja taas voidaan jatkaa matkaa. Monta kertaa tilanteessa ollaan siksi, että matkan varrella on jo pari merimerkkiä jäänyt huomioimatta. Menty vaan liian kovalla kiireellä eteenpäin. Tai sitten ne merimerkit ovat olleet niin pieniä eleitä, kartalla heikosti näkyviä, että ovat johtaneet pienen merenkulkijan harhaan.

Yhtä kaikki, olennaistahan olisi päästä takaisin kartalle ja hakea kompassineulan tai muun katselmuksen kautta suuntimat kohdilleen. Miettiä hetken asiaa ja lähteä sitten määrätietoisesti kohti oikeaa satamaa.

Asioilla on tapana järjestyä, kuuluu usein sanottavan. Onko siis kaikessa kyse sattumasta? Vai ohjaako joku isompi voima meitä ja vaihtelee asioiden ja ihmisten paikkaa kuin shakkilaudalla olevia nappuloita? Vaikea sanoa, So uskoo ihmisten ainakin lähtökohtaisesti itse ohjaavan omaa elämäänsä, pyrkien kääntämään asiansa parhain päin. Toki ulkoinenkin vaikutus lienee olemassa, koska usein vaikeuksien kautta vasta päästään parhaimpaan lopputulokseen. Mikä tai mitä se ulkoinen on, taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi.

Sen verran Satunnainen ohikulkijakin on omaa elämänkarttaansa näin vuoden loppupuolella taaksepäin navigoinut, että huomaa erilaisia osuuksia kuuluneen kuljettuun reittiin. Välillä tyyntä, välillä tyyntä myrskyn edellä. Toisinaan fokus tarkka ja majakka näkyvissä, toisinaan taas ihan sama, vaikka tsunami veisi koko aluksen.

Toisaalta mielenkiintoa elämään tuo juuri taistelu erilaisia myrskyjä vastaan. Sekö on elämän tarkoituskin? Elämän tarkoitusta lienee pohdiskeltu aikojen alusta asti, vaan onko sitä kukaan vielä keksinyt? Miten olisi juuri tuo tarkoituksen etsiminen itsessään? 

Jo antiikin roomalaiset filosofit, muun muassa Seneca, pohdiskelivat kovasti elämän tarkoitusta ja pyrkivät arvottamaan eri vaihtoehtoja. Tuostakin parituhatta vuotta aikaa, joten voisi kuvitella jonkun jo keksineen, mikäli jokin järkevä selitys olisi olemassa.

Niin, niistä So:n kuluneen vuoden reittiin mahtuneista tyrskyistä ja niistä selviämisestä voisi jonkin mainita. Tokihan itse kullakin jokapäiväisiä, arkisia pilvipäiviä tulee vastaan, joissa ei mitään erityistä mainittavaa. Kuuluu elämään.

So:lla yksi pidemmän työstämisen vaatinut aallokko liittyy lääkintään. Työstetty lähes koko elämän ajan ja nyt näyttää tyyntyneen. Ei uskoisi tänä päivänä, mutta Satunnainen ohikulkija on melonut läpi elämänsä useampaa eri astmalääkettä käyttäen. Aikoinaan eri vaihtoehtoja testattu hartaasti. Kuluneen vuoden aikana tilanne saatu niin hyvään malliin, että enää yhtä tarvitaan ja sitäkin hallitun vähäisesti. Lienee osansa sairauden hallinnassa fyysisellä treenillä. 

Garmin, kun väittää So:n kuntoiäksi 20 v. ja hapenottokyvyn 51 ml/min/painokilo kuuluvan ylimpään 5%:iin ikäluokassa. Ei huono!

Sinällään nurinkurista, koska rasitusastman vaikeudet (yllätys, yllätys) esiintyvät juuri silloin, kun kehoa rasitetaan. Toleranssi aerobiselle rasitukselle näyttää kasvavan tekemisen myötä ja tilanne paranee ennakkokäsityksistä poiketen. Toki tässäkin yksilöllisiä eroja, totta kai.

...

Mnjuu, palataan takaisin tuohon "aallokko" teemaan, mielen aallokkoon. Päässähän se suurin navigointi ihmisellä tapahtuu vuosien varrella, ainakin toivottavasti. Olisi pelottavaa ajatella, ettei mitään kehitystä tapahtuisi sillä saralla. Ajatusosaston aallokot taitavat loppujen lopuksi olla niitä suurimpia ja vaikeimmin ylitettäviä ulapoita. 

Ihmisen elämäntyrskyissä kulkiessa, voi olla hyvä välillä pysäyttää liike kokonaan ja antaa tuulen viedä. Kuulostella miltä tuntuu. Jää aikaa ajatella asioita tarkemmin. So:n havaintojen mukaan asioiden uudelleennavigointi auttaa monessa tilanteessa. Hiljaa hyvä tulee, vai miten se menikään?

Satunnainen ohikulkija huomaa, että mielen aallokot on tehty voitettaviksi. Myrskyn jälkeen laskee tyyni. Jokainen kokemus kasvattaa ja lisää ymmärrystä. Oppia ikä kaikki! Onko kukaan kuullut jonkun ihmisen sanovan elämästään muuta kuin, että "päivääkään en vaihtaisi pois"? 

Nyt So hiljenee tältä erää. Neljän Ruusun sanoin, yö laskeutuu, niin minäkin...