Tilinpäätös 2021

Mistä tietää, että eletään jo joulukuuta ja vuoden viimeisiä viikkoja? Ainakin siitä, että nuorisolla lojuu huoneen lattialla Taffel joulukalenterisalkku. Aika näyttää ajaneen ohi perinteisen pahvisen luukkukalenterin...

Toinen takuuvarmasti lähestyvä asia on vuoden vaihtuminen. Siihen liittyen itse kunkin on taas aika tehdä tilinpäätös vuoden liikkumisten suhteen. 

Tämä vuosi on ollut erikoinen varmaan kaikille koronan aiheuttamien rajoitusten takia. Ulkomaanmatkat olleet kortilla ja kotimaassakin liikkuminen rajoittunutta. So päätti jo vuoden alussa, että tänä vuonna jätetään suosiolla maantiepyöräily vähemmälle ja käytetään vapautuva aika rullaluistimien päällä seisoskeluun. No, niin sitten tehtiinkin. Maantiefillarilla ei ajettu yhtään lenkkiä koko kesänä. Laskurissa näkyvät fillarikilometrit ovat kevään maastoajoja läskipyörällä. Viimeksi tällainen vuosi taitaa olla nähty joskus 2010 tai sitä ennen.

Satunnainen ohikulkija laittoi kesän korvalla läskipyörän myyntiin ja sehän lähti kuin kuppa Töölöstä. Toivottavasti joku toinen saa siitä iloa arkeensa. Ajatuksena mahdollisesti jossakin vaiheessa hankkia tilalle täysjousto maastopyörä. Huomattu antavan paremmat joustot metsäpoluilla ja sitä kautta mahdollistaa nopeampia ajoja myös alamäissä. Toki tuossa läskipyörässä leveät, matalalla paineella varustetut renkaat joustavat, mutta eivät samalla tavalla kuitenkaan. Aika näyttää tuleeko hankittua.

Rullaluistelua harrastettiin alustavan 100 km arviosta poiketen vajaa 190 km, joka yli tavoitteen ja ihan ok. Positiivista ylipäätään parin viimeisen vuoden hiljaiselon jälkeen rullisrintamalla oli asian uudelleen lämmittäminen ja normalisoiminen. Tarkoittaa siis sitä, että jos ei vähään aikaan rullisten päällä aikaa vietä, tulee väkisinkin araksi ja pelottaa ylipäätään lähteä pidemmälle rullailulenkille. Se saatiin tällä kaudella hallintaan ja lenkki kulkee. Voi luottaa omaan reaktiokykyynsä liikenteen alati vaihtuvissa tilanteissa ja saa vekottimet pysähtymään tarvittaessa suhteellisen nopeasti. Tuokaan ei ole itsestään selvyys, jos vähemmän asiaa työstänyt. 

Keskinopeudet liikkuivat 17,5-18 km/h ja lenkkien pituudet 20 km molemmin puolin.

Lajeista ainoa, jossa ei kausirajoitetta, lienee juoksu. Sitä tuli tälle vuodelle tehtyä lähes 800 km verran. Ylitettiin siis kilometritavoite reilusti. Tehtiin parillekin matkalle So:n ennätysaika ja nautiskeltiin menosta. Pientä lihasrevähdystäkin välillä kärsittiin. Loppuvuoden juoksuenergiat saatiin Mors Principium Est:n "Inhumanity" albumista. Kävellenkin tossua laitettiin toisen eteen 300 km edestä.

Melonta sitä vastoin jäi kuluneella kaudella hieman ohueksi, muutamaan reissuun. Kesän kovimmissa helteissä ei päästy edes olohuoneen ympärimelontaa pidemmälle. Meni enemmän elämänkajakin melonnaksi.

Vuoden liikkumisten yhteiskilometrit jäivät 2000 km:n tavoitteesta reiluun 1500 km, joka johtuu lähinnä tekemättömistä pyöräilykilometreistä. Monena vuotenahan pelkkää fillarointia on tullut lähes 3000 km. Sinällään tuo ei tullut yllätyksenä, ottaen huomioon tämän kauden suunnitelmat eli pyöräilyajan allokointi rullailulle, sekä koronan varastamat kilometrit työmatka- ja matkailuajoista. Kyllä, kyllä, selityksistä käyvät nämäkin...

...

Niin, no mitä nyt sitten ensi vuonna? Tässä vaiheessa So ennustaa, että nuotitetaan tuleva vuosi aika lailla tämän vuoden malliin. Pyritään kuitenkin ottamaan nuo tältä vuodelta väliin jääneet maantiekilometrit talteen ensi vuoden osalta fillarilla. Muutama pitempikin lenkki kesään mahtuisi, jatkaen suomifillaroinnin sarjaa. Kokkolaan astihan tuossa jo on päästy. Lisäksi joihinkin maratonkisoihin olisi hyvä osallistua. Pariin juoksutapahtumaan jo ilmoittauduttu, lisäksi voisi tulla rullismaraton. No, näitä ehditään pohdiskelemaan vielä tovi ennen tulevaa kesää. Tärkeintä on, ettei jää paikoilleen. Vierivä kivi ei sammaloidu.

Satunnainen ohikulkija toivottaa kaikille hyvää joulua ja liikunnallista tulevaa uutta vuotta 2022!