"Mentäiskö luistelemaan? Joo, pitääkin hakea luistimet varastosta. Ai niin, olisi pitänyt hakea jo eilen valmiiksi huoneelle lämpiämään. Ei taida viitsiä kylmillä luistimilla, tehdäänkö jotain muuta?"
Näinhän se on mennyt jo vuosikausia. Silloin harvoin, kun kevätaurinko paistaa ja on tuuleton sää, kutsuu ihmistä kevätjää. Tässä vaiheessa retkiluistimia tulee ikävä ja silloinhan niitä ei tunnu saavan mistään. Kauppojen varastot ovat jo tyhjentyneet fiksumpien hankkiessa omansa alkutalven aikana.
Saahan noita muutamista kirjastoistakin lainattua, mutta niissäkin pitkät varausajat aina jäiden sulamiseen asti. Jääreittien läheisyydessä järjestetään vuokraustoimintaa myös. Parilla kympillä näyttäisi kahden tunnin vuokraus onnistuvan.
Niinpä ollaankin päästy siihen pisteeseen, jossa Satunnainen ohikulkija hankki omat retkiluistimet. Monta vuotta harkinnassa olleet retkiluistimet ovat tuntuneet turhan kalliilta käyttömäärään nähden. Mutta tällä kertaa ajatuksena oli hankkia olemassa oleviin Fisher luisteluhiihtomonoihin sopivat siteet ja terät erikseen. Näin hintaa saa hilattua itselle mieluiseen tasoon ja saadaan homma liikkeelle.
Sopivaksi yhdistelmäksi valikoituivat ruotsalaiset Isvidda Flex 45 cm terät ja ranskalaiset Salomon Prolink siteet. Hankkiessa, kun kannattaa miettiä sitäkin, jotta miten siteen kiinnitys onnistuu teriin. Etukäteen vaikea tietää, koska myyntisivustoilla ei juuri oteta kantaa esimerkiksi siihen, toimitetaanko terien tai siteiden mukana sopivia ruuveja tai muttereita, prikoista puhumattakaan.
No, tekoäly tiesi kertoa, mistä lie tiedon löytäneenä, että siteiden mukana toimitetaan puuruuvit, joilla saa tehtyä kiinnitykset suksiin. Tässä tapauksessa niistä ei ole iloa, mutta kertoi lisäksi terien mukana tyypillisesti toimitettavan sopivat pultit ja mutterit kyseisiin teriin.
Tilaus saapui viikossa ja näin saatiin asennukset tehtyä. Luistimet kassiin ja julkiselle auratulle baanalle testaamaan järvenjäälle. Villasukka riittää monoihin, jotta sopivan tiukka istutus jalkaan muodostuu ja kevyt nauhojen kiristys päälle. Luistelumonon nilkkatuki antaa hyvän sivutuen muuten ohuen ja kiikkerän terän päällä keikkuvalle jalalle.
Onhan tätä jäällä tapahtuvaa sauvaluistelua tehty muutamia kertoja ennenkin vuosien varrella, mutta silloin käytössä on ollut perinteinen hokkaripari normi terillä. Sehän siinä touhussa tulee vastaan myös, jotta miten autolla paikalle tullessa pääsee parkkipaikalta helpoiten rantaan? Luistimet tulisi saada jalkaan jo parkkipaikalla, lämpimässä autossa. Siitä kävely rantaan on paikoin aika pitkä, eikä voi välttyä ajatukselta, että parkkiksen hiekoitus tylsyttää terät ja vähän tökeröltäkin tuo saattaa näyttää. Toki teräsuojilla kävely on yksi vaihtoehto. Toisaalta, jos taas vasta rannassa vaihtaa luistimet jalkaan, sormet jäätyvät jo ennen kuin pääsee liikkeelle ja kengät pitäisi jättää jään reunaan.
Monojen ja terien yhdistelmä mahdollistaa sen, että voi vaihtaa monot jalkaan auton lämmössä ja kävellä helposti rantaan, jossa kiinnitetään vain terät paikoilleen, sauvat käteen ja menoksi.
No, miltä sitten vaikuttaa luistelu tällä yhdistelmällä? Yleisarvosana ekan 7 km ja tokan 11 km lenkin jälkeen kouluarvosanoin luokkaa yhdeksän, aika hyvältä vaikuttaa. Tunne hyvin lähellä rullaluistimien tuntumaa kesäaikana.
Kuitenkin pari havaintoa, joiden merkitystä voi jokainen miettiä omalla kohdallaan, jos on retkiluistimia hankkimassa. Ensimmäinen havainto liittyy olosuhteisiin, joissa luistimia tarkoitus käyttää. Eli luisteletko pääasiassa hyvin hoidetuilla auratuilla luisteluväylillä, olkoon ne sitten teko- tai luonnon jäitä. Vai luisteletko enemmän retkityyppistä matkaluistelua luonnon auraamattomalla järvi- tai merijäällä?
Luistinterissä on valittavissa teräpituuksia 40-60 cm. Pitkä terä mahdollistaa vakaamman menotuntuman epätasaisella luonnon jäällä, kun taas lyhyempi tarjoilee parempaa ketteryyttä hoidetulla, höylätyllä jääpinnalla.
Toinen huomionarvoinen asia on eri valmistajilla vaihteleva terän paksuus. Tässä nyt hankitussa luistimessa terä on varsin ohut, noin 1,25 mm. Tavallisissa miesten hokkareissa terä on tyypillisesti noin 3 mm paksu, ja naisten kaunoluistimissa se voi olla jopa 4 mm.
Näin ollen ohut terä vaikuttaa pureutuvan jäähän aika syvälle ja tahmaa, jos jään pinnassa vähänkään heikompaa, ilmakuplia sisältävää osuutta. Höttöistä jäätä, kun näyttää olevan auratuillakin osuuksilla paikka paikoin. Lisäksi pakkasen purevuus vaikuttaa jään pinnan kovuuteen ja sitä myöten terän liukuun, joka luonnollisesti parempaa isommilla pakkaslukemilla, joskaan ei niin miellyttävää tekemistä muuten.
Vielä yksi havainto jäällä luistelusta verrattuna kesäiseen sauvarullaluisteluun. Sauvojen kovametallipiikit eivät pureudu yhtä hyvin jään pintaan kuin kesän lämmön pehmentämään asfalttiin. Eli sauvojen piikit syytä teroittaa kunnolla ja siltikin hyvä hieman iskeä joka heilautuksella, jotta turhilta lipsumisilta vältytään. Toki tässäkin, kuten rullaluistimilla, varsinainen eteenpäin vievä liike lähtee jaloista ja sauvat ovat ikään kuin lopullinen maustesilaus jo valmiiksi hyvän ruuan päälle. Ei siis liikaa painetta sauvoille.
Tällaisia havaintoja tällä kertaa. Eipä sitten muuta kuin kantavia kevätjäitä toivotellen! (Tosin kevät tullut tänä vuonna sillä vauhdilla, jotta kiireeksi vetää, mikäli vielä jäille mielii.)
